Erosimme 6 vuoden yhteisen asumisen jälkeen. Olemme edelleen sanoisinko jopa yllättävän hyvissä väleissä. Eropäätös oli yhteinen. Tunteet toisiamme kohtaan ovat yhtä vahvat kuin alussakin, mutta seurustelusta ei tule silti mitään. Sänkyhommat ovat jääneet täysin ja meistä on tullut ikään kuin kämppiksiä. Meillä on yhteinen koira jonka haluamme "jakaa" joten tulemme näkemään säännöllisesti. Tiedän, että tämä ystävyys vaikeuttaa eroamista todella paljon ja haluaisinkin tietää mitä tässä tilanteessa "pitäsi" oikein ajatella? Onnistuuko tämän kaltainen eroaminen ikinä? Tai pakkohan sen on, mutta jotenkin pää pyörällä tilanteesta. Luulen, että meillä molemmilla on vähän samanlaiset ajatukset. Yhteiselosta ei tule mitään, mutta erossakin on vaikea pysyä.
Mahdoton yhtälö?
asdasdasdads
2718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
itse olen kanssa samassa tilanteessa, eli eron kynnyksellä, vaikka ei olla mieheni kanssa oltu kuin vajaat 2 vuotta niin tilanne tuntuu toivottomalta, kun kumpikaan ei osaa päästää irti saatika luopua toisesta, meillä seksi on ollut jotenkin viel kuvioissa, mutta muuten ei touhuta mitään. Miten jotku voi erota sovussa? haluaisin tietää... ja miten saa eron jälkeen pidettyä tunteet kasassa eikä lähe siihen "valheen" verkkoon että rakastan mutta en voi elää tämän ihmisen kanssa. Tuntuu vaan niin toivottomalta.. mitenhän tämän tilanteen saisi korjattua? siis kun suhteessa ei ole kuin seksi ja riidat, eikä kumpikaan enään tunnu hyvältä...
Moikka, mun mielestä ero ei ole aina automaattinen.. jos teillä on tunteita toisianne kohtaan, eikä kolmansia osapuolia ole, tuo tauko voi olla todella hyväjuttu..Toisen voi löytää ihan uudelleen jos tahtoa löytyy.. toisaalta taas jos ero on varma asia, sen käsittely vie jokaisella enemmän ja vähemmän..se on kun ympyrä.. aina se on sokki.. ja tuo esiin niin hyvää kuin pahaa.. jossain vaiheessa hyväksyy ha mutta ympyrä sulkeutuu kun omahyväolo löytyy.. Tsemppia:)