"Do nuclear decay rates depend on our distance from the sun?"
Nykyisten teorioiden mukaan atomien puoliintumisajat ovat vakioita jne.
Eli havainto joka osoittaisi tämän väitteen vääräksi, falsifioisi nykyiset teoriat jne.
Tässä havainto joka falsifioi nykyisen fysiikan.
http://arxivblog.com/?p=596
Here’s an interesting conundrum involving nuclear decay rates.
We think that the decay rates of elements are constant regardless of the ambient conditions (except in a few special cases where beta decay can be influenced by powerful electric fields).
So that makes it hard to explain the curious periodic variations in the decay rates of silicon-32 and radium-226 observed by groups at the Brookhaven National Labs in the US and at the Physikalisch-Technische Bundesandstalt in Germany in the 1980s.
Today, the story gets even more puzzling. Jere Jenkins and pals at Purdue University in Indiana have re-analysed the raw data from these experiments and say that the modulations are synchronised with each other and with Earth’s distance from the sun. (Both groups, in acts of selfless dedication, measured the decay rates of silicon-32 and radium-226 over a period of many years.)
In other words, there appears to be an annual variation in the decay rates of these elements.
Jenkins and co put forward two theories to explain why this might be happening.
First, they say a theory developed by John Barrow at the University of Cambridge in the UK and Douglas Shaw at the University of London, suggests that the sun produces a field that changes the value of the fine structure constant on Earth as its distance from the sun varies during each orbit. Such an effect would certainly cause the kind of an annual variation in decay rates that Jenkins and co highlight.
Another idea is that the effect is caused by some kind of interaction with the neutrino flux from the sun’s interior, which could be tested by carrying out the measurements close to a nuclear reactor (which would generate its own powerful neutrino flux).
It turns out, that the notion of that nuclear decay rates are constant has been under attack for some time. In 2006, Jenkins says the decay rate of manganese-54 in their lab decreased dramtically during a solar flare on 13 December.
And numerous groups disagree over the decay rate for elements such as titanium-44, silicon-32 and cesium-137. Perhaps they took their data at different times of the year.
Keep em peeled beause we could hear more about this. Interesting stuff.
Ref: arxiv.org/abs/0808.3283: Evidence for Correlations Between Nuclear Decay Rates and Earth-Sun Distance
www.onesimpleprinciple.com ajatus ennusti omilla väitteillään tämänkin asian jo hyvän aikaa sitten.
Auringosta tulevien hiukkasten pitää vuorovaikuttaa sitä enemmän atomien ytimien kanssa, mitä kauemmaksi Auringosta mennään, jotta Aurinkokunnan laajenevien planeettojen etäisyydet pysyvät suhteellisesti samoina.
Tästä löytyy selitys myös pioneerluotaimien selittämättömättömälle kiihtyvyydelle kohti Aurinkoa.
Koko ajan räjähtävät neutriinot liikkuvat luotaimen laajenevien atomien ytimien välissä niin etteivät saa itseensä osumia niin paljon laajenevien atomien ytimistä tulevasta energiasta kuin neutriinot saavat osumia kaasuplaneettojen atomien ytimien välissä liikkuessaan, jolloin neutriinot siirtävät enemmän energiaansa kaasuplaneettojen atomien ytimiin kuin luotaimien.
Onesimpleprinciple siis ennustaa Pluton ja muiden kiinteiden kappaleiden olevan sellaisia kappaleita joiden atomien ytimien välissä liikkuu energiaa niin että neutriinot saavat osumia siirtävät liike-energiaansa myös kaasuplaneettojen takana oleviin kiinteiden aineiden kappaleisiin riittävästi!
Nykyisten teorioiden mukaan atomien puoliintumisajat ovat vakioita jne.
Eli havainto joka osoittaisi tämän väitteen vääräksi, falsifioisi nykyiset teoriat jne.
Tässä havainto joka falsifioi nykyisen fysiikan.
http://arxivblog.com/?p=596
Here’s an interesting conundrum involving nuclear decay rates.
We think that the decay rates of elements are constant regardless of the ambient conditions (except in a few special cases where beta decay can be influenced by powerful electric fields).
So that makes it hard to explain the curious periodic variations in the decay rates of silicon-32 and radium-226 observed by groups at the Brookhaven National Labs in the US and at the Physikalisch-Technische Bundesandstalt in Germany in the 1980s.
Today, the story gets even more puzzling. Jere Jenkins and pals at Purdue University in Indiana have re-analysed the raw data from these experiments and say that the modulations are synchronised with each other and with Earth’s distance from the sun. (Both groups, in acts of selfless dedication, measured the decay rates of silicon-32 and radium-226 over a period of many years.)
In other words, there appears to be an annual variation in the decay rates of these elements.
Jenkins and co put forward two theories to explain why this might be happening.
First, they say a theory developed by John Barrow at the University of Cambridge in the UK and Douglas Shaw at the University of London, suggests that the sun produces a field that changes the value of the fine structure constant on Earth as its distance from the sun varies during each orbit. Such an effect would certainly cause the kind of an annual variation in decay rates that Jenkins and co highlight.
Another idea is that the effect is caused by some kind of interaction with the neutrino flux from the sun’s interior, which could be tested by carrying out the measurements close to a nuclear reactor (which would generate its own powerful neutrino flux).
It turns out, that the notion of that nuclear decay rates are constant has been under attack for some time. In 2006, Jenkins says the decay rate of manganese-54 in their lab decreased dramtically during a solar flare on 13 December.
And numerous groups disagree over the decay rate for elements such as titanium-44, silicon-32 and cesium-137. Perhaps they took their data at different times of the year.
Keep em peeled beause we could hear more about this. Interesting stuff.
Ref: arxiv.org/abs/0808.3283: Evidence for Correlations Between Nuclear Decay Rates and Earth-Sun Distance
www.onesimpleprinciple.com ajatus ennusti omilla väitteillään tämänkin asian jo hyvän aikaa sitten.
Auringosta tulevien hiukkasten pitää vuorovaikuttaa sitä enemmän atomien ytimien kanssa, mitä kauemmaksi Auringosta mennään, jotta Aurinkokunnan laajenevien planeettojen etäisyydet pysyvät suhteellisesti samoina.
Tästä löytyy selitys myös pioneerluotaimien selittämättömättömälle kiihtyvyydelle kohti Aurinkoa.
Koko ajan räjähtävät neutriinot liikkuvat luotaimen laajenevien atomien ytimien välissä niin etteivät saa itseensä osumia niin paljon laajenevien atomien ytimistä tulevasta energiasta kuin neutriinot saavat osumia kaasuplaneettojen atomien ytimien välissä liikkuessaan, jolloin neutriinot siirtävät enemmän energiaansa kaasuplaneettojen atomien ytimiin kuin luotaimien.
Onesimpleprinciple siis ennustaa Pluton ja muiden kiinteiden kappaleiden olevan sellaisia kappaleita joiden atomien ytimien välissä liikkuu energiaa niin että neutriinot saavat osumia siirtävät liike-energiaansa myös kaasuplaneettojen takana oleviin kiinteiden aineiden kappaleisiin riittävästi!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Savor on sitten herännyt. Eikö Tiede-lehden palstalta enää tipu tarpeeksi myötätuntoa?
puhuvan käärmeen. KÄÄRMEET EI PUHU !
Siis kumpaan suuntaan "teoriasi" "ennustaa" hajoamisen muuttuvan, kauemmas Auringosta niin nopeutuu vai toisin päin ?
Kummin päin tuo havaittu (joskin vielä varmentamaton) hajoamisen vaihtelu meni ?
>
Nii-in, on ne neutriinot viisaita: tietävät, kumpiin saavat törmäillä enemmän planeetan atomeihin vai luotaimen atomeihin (vaikka ne ovat täsmälleen samanlaisia). Taas siis tyyppiesimerkki ad hocista: selitetään ilmiö jollain mystisellä voimalla, joka itse asiassa jättää entistä suuremman aukon selitykseen (joka toki sekin epäilemättä sepitetään samaan tapaan ad hocilla). Nyt ei puutu kuin se tieto, miten neutriinot tunnistavat, missä saa liikkua ja missä törmätä - eli koko ad hocisi ei selittänyt ilmiötä laisinkaan. Huomasitko itse ? Vai annoitko sumutuksesi hämätä itseäsi ?
Nyt vaikuttaa siltä että ajatukseni on sinun mielestäsi pakosti pakosti pakosti väärin!
Kun neutriinot humahatvat ulos Auringosta, voidaan tuota hetkeä kuvat ns. alkuräjähdykseksi tai alkuhumaukseksi. Tosin se on kolmiulotteinen, se tapahtuu jo olemassa olevassa tilassa joka ei muutu, niin että tämän ilmiön voi ymmärtää ja kuvailla selkeästi!
Mitä kauemmaksi neutriinot Auringosta ehtivät, sitä enemmän ne ovat vuorovaikuttaneet keskenään ja vastaan tulevan energian kanssa ja sitä enemmän niistä säteilevästä energiasta on ehtinyt kehittyä astetta pienemmän aineen kokoluokan "tähtiä" jotka säteilevät energiaansa!
Eli vuorovaikutus on ajatukseni mukaan voimakkaampaa kauempana Auringosta. En tiedä varamasti kummin päin tuo havainto on.
Laajenevan tilan malli on täysin erilainen kuin laajenevan energian malli!
teidän mallinne mukaan maailmankaikkeus laajenee niin ettei se laajene ulos päin jo olemassa olevaan tilaan! jos kysyn miten, ette osaa kertoa miten.
Mallini mukaan atomit laajenevat tilassa joka on aina ollut olemassa, niin ettei tila laajene!
Kun kaikki näkyvän maailmankaikkeuden energia liikkuu jopa yhdessä hetkessä pois siltä alueelta tilasta jossa se nyt ja seuraavassa hetkessä pois siltä alueelta jonne se siirtyi jne, sopivat atomit räjähtämään jatkuvasti!
teidän mallinen mukaan galaksit liikkuvat suht samalla alueella tilassa joka laajenee!
Aikoinaan ajateltiin virheellisesti että Maapallo pysyy paikoilaan ja nykyisin ajatellaan virheellisesti että galaksit pysysyvät suht samalla alueella tilassa.
LIIKE on kaiken avain taas kerran!
painevoiman välittyminen on helppo kertoa ja kuvailla. kappaleista säteilevät hiukkaset säteilevät itsekin energiaa jne.
Komeetan voidaan ajatella olevan isosta hiukkasesta peräsin oleva pieni hiukkanen joka osuessaan planeettaan, siirtää liike-energiansa planeettaan. Osuma aiheuttaa sen että energiaa alkaa muuttumaan normaalia nopeammin vähemmän tiheäksi energiaksi, josta paine jne.
Olisiko aika ajatella ja yrittää kiertoa jotakin yhtä konkreettista vetävästä voimasta?
>
Tuota, muistatko, että koko "teoriasi" on luokassa "ei edes väärin" ? Siis määrittelemätön tekee määrittelemätöntä määrittelemättömässä ei ole edes teoria eikä edes ajatus (jos ajatusta pidetään loogisena jatkumona).
Ja tosiaan, en ole täällä kirjoittelemassa siksi, että Sinun olisi oltava pakosti pakosti väärässä vaan ihan siksi, että huomaisit itsekin jo sitä olevasi. Siis niiltä osin kun annat edes auttavia määritelmiä joillekin ilmiöillesi, huomataan, että havainnot ovat "teoriaasi" vastaan. Oletko tästä jotenkin eri mieltä ? Siis oikesti Sinun kannattaisi miettiä, mitkä ovat ne kriteerit, millä "teoriasi" pysyy vielä mielestäsi pystyssä. Kuuluuko siihen se, että havainnot ovat täysin päinvastaisia kuin "teoriasi" ? Miten helvetillä "teoria" voisi olla oikea siinä tapauksessa, että havainnot on sitä vastaan ? Oletko selittänyt sitä itsellesi ? Voisitko selittää sen meillekin, miten "teoria" voi olla oikein ja todellisuus väärin ?
>
Mutta kaikki tuo selitys perustuu täysin mielikuvitukseen. Mistään moisista "räjähtämisistä" (mitä ikinä se tarkoittaakin) ei ole mitään havaintoa. Konkretia puuttuu täysin.
Samoin se, miten nuo neutriinot sitten yht'äkkiä vaikuttavatkin eri tavoin kaasuplaneetan atomeihin kuin luotaimen atomeihin vaikka samoja atomeja ne molemmat ovat. Tähänkään ei tullut mitään selitystä. Totesit vain että näin on.
>
Minä kun yritin tuota selvittää, niin tosiaan se meni käsitykseni mukaan juuri niin päin, että lähempänä Aurinkoa hajoaminen nopeutuu. Joka tapauksessa on aika heikkoa vedota todisteeseen, josta et edes itse tiedä, todistaako se "teoriastasi" yhtään mitään - vai onko se jopa sitä vastaan.
Voisiko joku varmentaa suunnan ?
>
Sinäkin sanoit, että Maailmankaikkeus laajenee kolmiulotteisesti eikä mistään yhdestä pisteestä lähtien. Näin siis pakostakin Sinunkin "ajatelmassasi" tila laajenee. Mieti pisteyttäväsi Maailmankaikkeuden vieri viereen pisteitä. No, jos Maailmankaikkeus laajenee kolmiulotteisesti eikä noita pisteitä tule lisää, niin eikö vaan, että pisteet erkaantuvat toisistaan ? Siis pisteiden väliin tulee lisää etäisyyttä eli kolmiulotteisesti ajateltuna lisää tilaa. Ei se tämän vaikeampi asia ole. Olet vaan kuvitellut, että tilan laajeneminen olisi jotenkin täydellinen mysteeri. Toki se on vaikea tajuta ja siihen liittyy tietysti muutakin sekoittavaa, mutta perusajatus on tämä - yksinkertaisuudessaan.
>
Siis mitä konkreettista onkaan siinä, että selität keksimälläsi "säteilevät energiaa" kuvitelmallasi jotain asioita ? Siis tuossahan ei ole mitään konkretiaa: koskaan moista "säteilevää energiaa" ei ole havaittu, joten kuvitellun "räjähtämisen" selitysvoima ei kovin konkreettinen ole vai mitä ? Katsos juuri sen vuoksi gravitonillakaan ei voi selittää mitään kun sitä ei ole (ainakaan vielä) havaittu. Se ei siis ole millään muotoa fakta, joka jotain selittäisi kun emme tiedä, onko sellaista selittäjää olemassakaan.
Oletkos koskaan havainnut atomia?
tai fotonia?
miksi ihmeessä minun pitäisi kerta toisensa jälkeen toistaa samoja asioita sinulle, kun voit mennä www.onesimpleprinciple.com sivuille ja lukea koko ajatuksen sieltä?
se miten atomin ytimestä säteilevät energia-aallot vuorovaikuttavat vastaan tulevien aaltojen kanssa ja miten ne saavat toisensa hajaantumaan nopeammin tai hitaammin, vaikuttaa siihen miten kappaleiden läpi pääsee liikkumaan energiaa. Jos aallot hajaantuvat tasaisesti, saavat kappaleen läpi liikkuvat hiukkaset itseensä helpommin osumia jne.
Sinä joko et halua edes yrittää ymmärtää tai sitten vedätät ja sen takia en usein viitsi tuhlata aikaani sinun höpötyksillesi!
>
En minä, mutta onhan yksittäisistä atomeista olemassa mm. kuvia.
>
Fotoni on myös havaittavissa - vaikkei tietenkään suoraan esim. kuvattavissa.
>
Mitä jos kukaan ei halua mennä moisille huuhaasivuille ? Hajatuksesi on niin fleksiibeli ja ristiriitainen, ettei kukaan jaksa tutustua ad hoceihisi ilman määritelmiä ja eksaktiutta. Kuka ihan oikeasti jaksaisi lukea älyttömän määrän ihan silkkaa kuraa ? Ihan oikeasti, jos huomaisit jo alkumetreillä, että vot sentään joku kaveri solkkaa silkkaa paskaa, niin lukisitko sata sivua tuota paskaa ? Jep. Juuri siksi kukaan ei jaksa lukea sontaasi.
>
Mitään mekanismia et kuitenkaan osaa antaa. Kaikki perustuu vain kuviteltuihin ad hoc -argumentteihin.
>
Ei. Oikeasti yritän auttaa.
Huomaan toki, että haluat unohtaa sanomani seikat: keskityt johonkin ihan muuhun vastauksissasi kuin siihen, missä "teoriasi" ongelma on (jonka tuon esiin). Tämä on todellakin huuhaan tunnusmerkki: kun ei ole vastausta, kierrellään tai aletaan kritisoida jotain ihan asiaan liittymätöntä teoriaa. Jokainen huomaa, ettet itse asiassa haluakaan keskustella "teoriastasi". Haluaisit vaan julistaa ad hoc -paskaasi ympäri maailman, mutta kritiikkiä sitä vastaan ei saisi missään esittää. "Teoriasi" ei vaan oikeaksi sillä muutu, että toistat samaa vanhaa paskaa uudestaan ja uudestaan. Haluatko itse tietää "teoriasi" oikeellisuuden ?