Tämä asia on suhteessani aiheuttanut niin paljon erimielisyyksiä, että on aika nostaa kissa pöydälle oikein kunnolla ja kysyä MAHDOLLISIMMAN MONEN naisen ja miehen mielipidettä tähän asiaan.
Elän siis avoliitossa rakkaani kanssa, joka odottaa meille esikoista. Minä käyn töissä jossa tehdään tällä hetkellä vuoroviikoin aamuvuoroa ja iltavuoroa. Aamuvuoro on 07.00-15.00 ja ilta 15.00-23.00. Avovaimo on nyt äitiyslomalla, jota ennen oli työttämänä työnhakijana jonkin aikaa.
Ongelmana on se, että en tunne saavani viettää aikaa tällä hetkellä juurikaan millään muulla tavalla, kuin joko töissä tai avovaimon seurassa. Kaikkihan me kaipaamme omaa aikaa joskus...hetkeä jolloin saa olla yksin ja pelata vaikka pleikkaria, käydä lenkillä, salilla tai ihan missä vaan. Kunhan kukaan juuri sinä hetkenä ei ole määrämässä.
Avovaimo on siis arkisin joka päivä sen 8 tuntia yksin kotona kun minä olen töissä. Hän saa käyttää sen 8 tuntia miten huvittaa...se on siis omaa aikaa. Kun tulen kotiin niin hän yleensä vaatii olemaan kaiken ajan hänen kanssaan. Olen toki mielelläni koska raskaana oleva tarvitsee tukea, mutta joskus sitä mielellään hengähtäisi vähän. Maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina ainakin haluaisin mennä salille tunniksi. Tai kunhan nyt saisi 3-4 kertaa viikossa salilla käväistä. Joka toinen torstai ehtisin salibandytreeneihin, jotka kestävät 1,5 tuntia. Kavereita en saa käydä tapaamassa, mikäli en uhraa urheilulta sitä aikaa pois. Sunnuntaina saan ehkä tunnin pelata pleikkaria...tietokoneella saan olla päivässä 5-20 min. Omaa aikaa kertyy minulle viikossa keskinmäärin 3 tuntia urheiluun viikossa ja 2 tuntia tietokoneelle/pleikkariin. Avovaimon mielestä tämä on ehdoton maksimi, mitä voi minulle antaa.
Oletteko asiasta samaa mieltä? Onko tilanne reilu vai pitäisikö jomman kumman nöyrtyä? Kuinka paljon sitä tarvitset omaa aikaa viikossa? Odotan mielenkiinnolla mahdollisimman monia mielipiteitä.
Elän siis avoliitossa rakkaani kanssa, joka odottaa meille esikoista. Minä käyn töissä jossa tehdään tällä hetkellä vuoroviikoin aamuvuoroa ja iltavuoroa. Aamuvuoro on 07.00-15.00 ja ilta 15.00-23.00. Avovaimo on nyt äitiyslomalla, jota ennen oli työttämänä työnhakijana jonkin aikaa.
Ongelmana on se, että en tunne saavani viettää aikaa tällä hetkellä juurikaan millään muulla tavalla, kuin joko töissä tai avovaimon seurassa. Kaikkihan me kaipaamme omaa aikaa joskus...hetkeä jolloin saa olla yksin ja pelata vaikka pleikkaria, käydä lenkillä, salilla tai ihan missä vaan. Kunhan kukaan juuri sinä hetkenä ei ole määrämässä.
Avovaimo on siis arkisin joka päivä sen 8 tuntia yksin kotona kun minä olen töissä. Hän saa käyttää sen 8 tuntia miten huvittaa...se on siis omaa aikaa. Kun tulen kotiin niin hän yleensä vaatii olemaan kaiken ajan hänen kanssaan. Olen toki mielelläni koska raskaana oleva tarvitsee tukea, mutta joskus sitä mielellään hengähtäisi vähän. Maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina ainakin haluaisin mennä salille tunniksi. Tai kunhan nyt saisi 3-4 kertaa viikossa salilla käväistä. Joka toinen torstai ehtisin salibandytreeneihin, jotka kestävät 1,5 tuntia. Kavereita en saa käydä tapaamassa, mikäli en uhraa urheilulta sitä aikaa pois. Sunnuntaina saan ehkä tunnin pelata pleikkaria...tietokoneella saan olla päivässä 5-20 min. Omaa aikaa kertyy minulle viikossa keskinmäärin 3 tuntia urheiluun viikossa ja 2 tuntia tietokoneelle/pleikkariin. Avovaimon mielestä tämä on ehdoton maksimi, mitä voi minulle antaa.
Oletteko asiasta samaa mieltä? Onko tilanne reilu vai pitäisikö jomman kumman nöyrtyä? Kuinka paljon sitä tarvitset omaa aikaa viikossa? Odotan mielenkiinnolla mahdollisimman monia mielipiteitä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
No mä olen sitä mieltä, että ansaitset enemmän omaa aikaa. Itse olen raskaana, eikä me vielä edes asuta mieheni kanssa yhdessä, ja hyvin menee. Tarvin itse paljon omaa aikaa. Uutena vuotena muutamme yhteen. Laskettu aika 21.4.
Puhu vaan lempeästi naisellesi, eiköhän hän ymmärrä.
hän on päivän kuitenkin yksin? Eli kaipaa Sinun seuraasi. Onhan hänelle tekemistä ja ystäviä, jotka pysyvät myös vauvan syntymän jälkeen? Lempeästi ottaisin puheeksi oman ajan tarpeen jotta pääsisit harrastusten pariin, mutta toisaalta vauvan synnyttyä myös Sinua kyllä kaivataan kotona ja kovasti! Silloin kyllä joudut joustamaan. Eniten silloin tarvii omaa rauhaa vauvan äiti. Lyhyttä aikaa;-). Pystythän hänelle sen antamaan? Alkuajat vauvan kanssa muutenkin voivat olla sellaisia, ettei kannata suunnitelmia tehdä. Voi olla, että molempia tarvitaan kotona ympäri vuorokauden, kantamiseen, syöttämiseen, rauhoitteluun. Monet vauvat ovat erittäin voimakastahtoisia ja osa myös monivaivaisia;-o.
Jaksaisit kuitenkin olla tukena ja turvana odotusajan, ja sen jälkeenkin. Siitä seuraa pelkkää hyvää. Ehdit omiin juttuihin sitten joskus...parin vuoden kuluttua, ehkä:-)? Se asia vain on kestettävä ja siedettävä. Ehkä jopa kärsittävä;-o.
Niinpä niin, ja jos nyt jo valitat oman ajan puutteesta, arvaa mitä se on kun se lapsi siihen vielä tulla tupsahtaa?! Silloin se elämä vasta alkaa, ja sitten ei ole milloinkaan omaa aikaa mutta ei edes sitä yhteistä aikaa! Lapsi on totta kai ihana ja paras asia maailmassa mutta kovaa hommaa se on! Eikä se lopu vielä silloinkaan kun muksut lähtevät maailmalle...t.kokemusta on
Miksi ihmeessä esikoista odottava vaimokkeesi ei käy päivän aikana missään esim. harrasta jotain mammakerhoa? Nykyään kun on kaikenlaista sosiaalista juttua tarjolla niin odottavalle kuin synnyttäneellekin, neuvolan ilmoitustaululta vaikka kun vähän katsoo niin luulisi sieltä jotain kahvikerhoa löytyvän?
Koska nyt mielestäni vaimokkeesi ripustautuu sinuun ihan liiaksi.. Ja vielä kun päivät kökkii kotona niin kärpäsistä kasvaa härkäsiä varsinkin kun siihen lisää raskaana olevan naisen hormooniheitot 8)
Keskustelkaa! Älä sinäkään ehdoin tahdoin alistu, muuten siitä ei tule jatkossa kuin sotkua vauvan syntyessä ja sitä rataa.. Ja kenties voi olla niinkin, jotta sinä itse et ole välttämättä niin sosiaalinen tapaus kuin mitä vaimokkeesi ja jo tämä luonne-ero saattaa aiheuttaa kitkaa ilman raskauttakin. Toiset kun haluavat joskus pälättää milloin mistäkin ilman että siinä on mitään sen ihmeellisempää, mutta mikä ajaa äkkiä puolison hermoraunioksi ;D
Miksipäs muuten vaimokkeesi ei kuntoile? Raskaana oleminen ei sitä estä, toki rajoittaa jonkin verran. Raskaana olevillekin on tätä nykyä kyllä omia liikuntaryhmiä, jälleen vaikka neuvolasta kysyy asiaa. Palautuukin sitten paremmin synnytyksen jälkeen ja jaksaa nauttia vauvasta :)
Jotta kummankaan ei pidä alistua toisen alle, puolimatkaan voi tulla vastaan puolin ja toisin omista tärkeistä jutuistaan kiinni pitäen!
Itsellä sama juttu, en saa olla juuri koskaan yksin, haluaisin olla juuri nimenomaan kotonani yksin, mutta kumppani ei käy juuri missään. Välillä ahdistaa rajustikin.
Mielestäni naisesi pitäisi kuunnella sinua ja antaa sinulle omaa aikaa.
Minusta on aika hurjaa että hän kieltää sinulta asioita, itse en noin kyllä tekisi..
Oma-aika on tärkeää siksi, että silloin saa ”ladata” omaa akkuaan.
Olen käytännössä huomannut, että ihmisten tarve tähän vaihtelee aika lailla. Olen itse sellainen että tarvitsen omaa aikaa ehkä normaalia enemmän (Arkisin vähintään 2 tuntia, ja etenkin juuri töiden jälkeen. Harrastan asioita joita tehdään yksin, ja seura silloin vain häiritsee – opiskelu, kirjoittaminen. Silloin tällöin viikonloppuina yksi kokonainen vuorokausi on ollut tarpeen). Tämä oli aikamoinen ongelma aikoinaan parisuhteissani. Siitä voi tulla melkoinen murheenkryyni, jos olette kovin eri paria.
Ehkäpä avovaimosi todella pitäisi tehdä jotain itsenäisesti päivittäin ja jopa iltaisin. Onhan hänenkin opittava toimimaan yksin kun lapsi tulee. Ja ollessani yksinhuoltaja varasin kyllä aikaa itselleni, eli kyse on toimintojen rytmittämisestä ja organisoinnista.
Näin myös mahdollistuu parisuhteen vireänä pitäminen, kun kummallakin on jotain uutta annettavaa kun sitten ollaan yhdessä.
On ihmisiä jotka ”tukehtuvat” jatkuvasta läsnä olosta. Jotkut taas ahdistuvat ellei olla koko ajan kontaktissa muihin. Kokeilkaa rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja, sellaisiakin jotka aluksi tuntuvat vähän kurjilta. Kaksi viikkoa olisi hyvä aika ja sitten käytte kokemuksia läpi, mikä oli kivaa, mikä kurjaa…
jotain meni kyllä ohi ja lujaa!
Tarkoitin kylläkin sitä, että hänen on oltava lapsen kanssa kahdestaan, ei se isi aina ole paikalla "auttamassa" ja "viihdyttämssä".
No, ei nykynaiset kyllä enää alkaisi vanhanajan liittoihin. Minusta on hienoa miten paljon ollaan yhdessä. Toisinaan se ehkä menee liiallisuuksiin niin, ettei osata olla ollenkaan omassa seurassa.
Tiedän kokemuksesta että voi olla henkisesti rasittavaa, kun täytyy pitää seuraa toiselle aikuiselle koko ajan.
Mitä sitten itsekukin tarkoittaa tuolla omalla ajalla. Itselleni mm. työmatka on omaa aikaa. Samoin kotona se että teen jotain hetken yksikseni - harrastan tai puuhailen ihan omia juttujani. Se on jotain sellaista, mistä ei tarvitse selitellä toiselle, saa olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan, vaikka hetki kylppärissä tai pihamaalla. Keskittyä itselle mielenkiintoisiin juttuihin, jotka eivät toista välttämättä kiinnosta.
Aikoinaan ne olivat hetket jolloin lapsi nukkui tai joku kaveri/mies kävi ulkoiluttamassa, kaupassa (ei sinne aina tarvii molempien lähteä). Myöhemmin kun lapset kyläilivät kavereille, tai kaverit olivat meillä, lukivat tai katsoivat tv:tä jne. Toisaalta lapset olivat paljon mukana kaikessa elämänmenossa, virastoissa, lääkärissä, reíssuissa - nykyään heille järjestetään kai hoitaja?
Töistä tullessani lapset oppivat että se oli hiljainen hetki. He olivat omissa touhuissaan kunnes oli ruoka aika. Sen jälkeen oltiin tiivisti yhdessä nukkumaan menoon saakka. Siitä jäi vielä hetki itselle.
Kun he olivat vauvoja, vein heidät yleensä ulos silloin kun mies tuli kotiin. Kävin kaupassa tai touhusin pihalla. Silloin mieheni teki 3 vuoruoa, joten yövuoron jälkeen lähdin jonnekkin jos vain pystyin - sai mies nukkua. En ymmärrä mikä siinä nyt sitten niin vaikeaa on? Kyse on asenteesta ja siitä, että sitä vauva aikaa kestää vain muutaman vuoden - kyllä sen jaksaa.
minä ymmärsin että avovaimo rutisee siitä että isi ei ole tarpeeksi hänen kanssaan!
No eihän se avovaimo ole saanut sanoa sanaakaan tässä ketjussa. ;-)
itse että mitä tekee. Turha siinä kenenkään on ehdotella mitään. Mielipiteitä tietenkin saa olla, mutta toi typerä yllyttäminen saisi loppua.
Juups, kuulostaa ikävän tutulta =/
Itse en ole raskaana, mutta työttömänä kylläkin tällä hetkellä, ja avopuolisoni tekee 2-vuototyötä hänkin...
Koska olen päivät ilman hänen viihdyttävää seuraansa, kaipaan yhteistä aikaa sitten, kun hän tulee töistä.
Vaikka yksin ollessani harrastan mm. lukemista, lenkkeilyä, koiran kanssa touhuilemista, kavereiden/siskon tapaamista jne niin kyllähän se kuitenkin sen Oman Rakkaan seura on sitä kaikkein mieluisimpaa =)
Meillä on puhuttu asiasta, ja tiedän, että avomieheni tahtoisi enemmän omaa aikaa.
Meillä näppinsä on pelissä minun taholtani myös sillä, että aiemmat kokemukset kaksilahkeisista ovat todella törkeitä (sanoisinko...) ja tuo luottamuspuoli tökkii valitettavasti yhä, vaikka mieheni on kultainen.
Tästäkin olemme puhuneet, ja olen edistynyt kyllä aika hurjasti mietteideni taholla... =)
Viimeksi viikonloppuna meillä "väännettiin kättä" kun mieheni meni kaveriaan tapaamaan, ja tuo reissu pitkittyi yli puolenyön. Ei siinä mitään, meidän koira oli hänellä mukana ja mies ihan selvinpäin autolla liikenteessä, mutta tottakai kun sitä pitkilleen kaveriaan näkee, siinä virahtaa "vähän" aikaa.
Mutta olin loukkaantunut silti, sillä lauantai-iltana yleensä katsellaan yhdessä elokuvaa, tai touhutaan jotakin muuta kivaa... ;)
Tiedän, että elämä on moninverroin hauskempaa ja helpompaa, kun "päästää" sen miehensä välillä omiin juttuihinsa, kun kuitenkin meilläkin päin tuo mies on sellaista sorttia, joka ei baareissa käy, tai ryypiskele ylipäätään, vaan ne "omat jutut" rajoittuu juuri esim. urheiluun, kavereihin ja näihin pleikkareihin... =)
Se vaan on sitä, että kun toiseen on NIIN langenneena loveen, sitä haluaisi vain halitella ja pusutella aina kun siihen on tilaisuus ;)
Mutta voihan sitä toki tehdä niin sitten, kun mies tulee kotiin "omalta ajaltaan"...
Sinäkin kuulostat ihan rehdiltä mieheltä, että ota vain asia puheeksi ilman riitelyä naisesi kanssa ja kerro hänelle kantasi asiaan...
Kun muistat sanoa, että tottakai rakastat häntä silti hurjasti, vaikka haluatkin tehdä välillä myös omia jutujasi, ja vaikka komiasti hymyillen sanot suutelevasi häntä hellästi kun tulet kotiin... Kyllä minulta ainakin tuossa tilanteessa hymy irtoaa... =)
Olette vain meille niin rakkaita, omat kultamme!
Mielestäni parisuhteessa pitää tehdä asioita yhdessä ja moni mies kuvitteleekin että esim vain samassa asunnossa asuminen olisi jotenkin yhteistä aikaa. Se ei riitä että ollaan samassa huoneessa vaan parisuhdetta pitää hoitaa tekemällä yhdessä asioita esim. leffaan meno, lenkkeily, keskustelu. Ja jos jo nyt niin avopuolison naama kyllästyttää ettei jaksa yhdessä puuhata niin voi olla jokin pielessä..
Käyn töissä 8-16. Käyn viikossa kolmesti treeneissä a' 2h/krt (treeni matkat) ja kerran salilla 1,5h (treeni matkat). Loput ajasta menee avokin kanssa.
Tietokoneella vietän aikaa enemmän.
Ymmärrän kyllä avovaimoasi siinä, että jos hän on päivän viettänyt yksin kun olet töissä, niin ei ole kovin mukavaa jos sinä menet vielä joka ilta töiden jälkeen johonkin. Varmasti hänkin haluaisi viettää aikaa sinun kanssasi.
Mutta kuitenkin, ainakin minun silmääni otti kun kirjoitit, että avovaimosi ei voi sallia sinulle enempää omaa aikaa. Siitä tuli ainakin minulle sellainen olo, että hän määrää maksimimäärän minkä voit olla pois kotoa, ja sinun pitää totella.
Ymmärrän kyllä että jokainen haluaa omaa aikaa, mutta olisiko mahdotonta jos harrastaisitte jotakin myös yhdessä, kävisitte vaikka lenkillä tms?
sanoisin, että sinusta on tulossa isä - ja ns. oma aikasi on muutaman seuraavan vuoden pannassa. Oikeasti.
Sinulle tulee velvollisuuksia - ei oikeuksia.
Miltähän vaimostasi tuntuu? Hän on yksin n. 9 h päivässä (sinä töissä 8 h/vrk työmatkat) - hän kaipaa seuraa.
Eikä se kaikki ole ns. "omaa" aikaa. Väitän, luulen, että hän tekee ainakin tällä hetkellä (ollessaan kotona) suurimman osan taloustöistä? Mitä "omaa aikaa" se muka on? Tai neuvolassa käynti? Vauvaan varautuminen? Takuulla pesee sun pyykkisi, siivoaa kämppänne, käy kaupassa, keittää sulle? Mitä OMAA aikaa se on, tai että "saa tehdä mitä huvittaa???" Sun aikataululuettelossa ei meinaan näy kotityöt?
Olen samaa mieltä, että sinulla EI OLE OIKEUTTA olla joka päivä omissa harrastuksissasi. Luettelosi mukana omasta mielestäsi on: 3-4 x salilla viikossa (1 h matkat....mulla menee salikäyntiin 2 h minimissään), salibandytreenit päälle, tietokoneella pari-kolmeko kertaa viikossa muutama tunti? Ja sitten nukkumaan. Ethän "harrastaisi" vaimoasi ollenkaan.
Missä välissä meinaat sitten sitä vauvaa hoitaa, kun se syntyy? Olettaen, että vaimosi haluaa alkaa kiinteyttää vartaloaan synnytyksen jälkeen ja aloittaa esim. lenkkeilyn 3x viikossa ja kuntosalin 3 x viikossa?
Ei taida sopia yhteen teidän aikataulut.
Vauva tietää velvollisuuksia. ISÄLLE ja äidille. Ei oikeuksia.
Sun täytyy jotenkin yhdistää tekemisiä. Ota työmatkoista se oma aika - osta polkypyörä tai kävele töihin. Mä kuljen 7 km edestakaisin fillarilla kesät talvet.
ymmärrän toisaalta vaimokettasi, hän on varmasti yksinäinen tuon 8 tunnin ajan.. mutta kyllä sinun minun mielestäni pitäisi saada muutakin omaa aikaa. miksi esim et saa tavata kavereitasi? itse en kavereitani voi tavata kuin 1-2 kertaa vuodessa sillä he asuvat sen verran kauempana, muttei meillä määrätä että mitä saan vapaallani tehdä ja kuinka kauan... ja jos niin kävisi että määrättäisiin, en kauan moista katselisi. minusta kaikilla on oikeus omaan aikaan, sillä se on pakollista kaikille, saa nollattua ajatuksensa, eikä tarvitse miettiä kuin omia asioitaan...
Eikö aika avovaimosi kanssa ole "omaa" aikaa. Meillä ainakin on. Minä opiskelen ja toinen on 3 vuoro töissä. kyllä minä kaipaan seuraa, kun hän töistä tulee. Yhteistä aikaa on muutenkin vähän. ja mitä vauvaan tulee niin tosiaan ei snulle mitään omaa aikaa siunaudu pahemmin. Miksi teit avovaimosi raskaaksi jos et kestä sitä ?
eikö avokillasi ole mitään omia harrastuksia? ystäviä? mitään muuta kuin sinä ja vatsassa kasvava vauva?
ei kai ihmiset oikeasti elä suhteessa jossa ei saa olla mitään muuta kuin se toinen osapuoli ja koti? olen nainen enkä ikinä pystyisi moiseen. kyllä molemmilla pitää olla oma elämä, niin miehellä kuin tulevalla äidilläkin.
eli tottakai voit käydä treenaamassa omia juttujasi muutaman kerran viikossa ja tavata kavereitasi! niinhän naisesikin pystyy (ja vielä enemmänkin, jos ei kerran töitä ole!). tilanne muuttuu sitten kun vauva tulee, mutta katsokaa sitten tilanne uudestaan.
Miks helvetissä aina syytetään sitä ihmistä jolla on omaa aikaa? Miksette hyvät ihmiset tajua, että on olemassa myös ihmisiä, jotka vihaavat jokaista sekuntia itsensä kanssa, ja joka ikisen sekuntin takia heille ollaan kateellisia siitä, mitä he vihaavat maailmassa ehkäpä eniten.
Minä en ole koskaan käsittänyt sitä, että miksi toiset vihaavat puolisonsa seuraa niin paljon, että tarvitsevat omaa aikaa. No ei kait siinä, lupaava loppu suhteelle, kun kierre on valmis. Toinen vihaa sitä, ettei saa olla yksin, ja syyllistää puolisoaan siitä, ettei tämä anna hänelle omaa aikaa. No sitten tämä osapuoli kaksi vetää herneet nenään siitä, että ensimmäinen osapuoli haluaa omaa aikaa, ja numero kaksi tuntee itsensä syrjityksi, hylätyksi, maailman kamalimmaksi ja ilkeimmäksi ihmiseksi sen takia, että tahtoo olla rakkaimpansa seurassa mahdollisimman paljon. Tuhoon tuomittu parisuhde, etten sanoisi.
Pitäisi siis toisinsanoen alkaa syyllistämään ensimmäistä osapuolta siitä, että hän _vihaa_ olla puolisonsa seurassa aina ja kaikkialla, myötä ja vastamäessä, ja vain siksi että kaipaa jotain ilimanaikusta omaa aikaa. Näinkö? Ensimmäinen osapuoli on jokatapauksessa sen verran kostonhaluinen, että lapsellisesti ajateltuna "jos en saa omaa aikaa, niin sitten kidutan tuota toista osapuolta jollain sellaisella tavalla, että tietää tulevaisuudessa pitää mielipiteensä ominaan".