Huomasin ensimmäistä kertaa rakastavani toista ihmistä oikeasti. Aikasemmin mulla ei oo ollut tällaista vakavamman olosta suhdetta niin kuin nyt ja pelottaa, että jossain vaiheessa sattuu. Tyttöystäväni on mua 2 vuotta nuorempi.
Ollaan oltu nyt kaks kuukautta yhessä ja tämä ei enää oo mitään tavallista ihastumista tai vastaavaa. nyt kävi niin että menin sanomaan rakkaudesta tytölle. Hän sanoin että oon tärkeä ja että tykkää musta jne.. ongelma on siinä että kun välitän hänestä liikaa siihen nähen mitä hän minusta. yritän jotenki kontolloida tunteita että se menisi samalle tasolle kun tytöllä. se tuntuu vaikealta kun tunteet ovat tosi voimakkaat. en aikasemmin kenenkään kanssa ole sitoutunut ja oon tottunut olemaan sinkku ja nyt tunteet yhtäkkiä on tällaset. sen tiiän ettei tyttö pelleile mun kanssa ainakaan.
miten voisin saada tunteeni kuriin, että tilanne olis kuin ennen? sitten ei tarvittis pelätä että kohta sattuu ym.. vai pitäskö mun sitten jotenki yrittää saada tyttö rakastumaan minuun. ei se ainakaan mulle sitä oo koskaan sanonu että rakastais. en ainakaan tuu ikinä enää sanoon kellekään jos rakastun niin voi sitten esittää kiinnostuksen olevan samalla tasolla. vai oisko nyt sitten paras vaan unohtaa tää tyttö jotenkin että selviäsi tulevalta paskalta, vaikkei se helppoa oliskaan. tuntuu myös tyhmältä olla surullinen ja yhtäkkiä välittää jostakin kunnolla. miten tää tilanne saatais tästä helpottumaan, oisko jollain vastaavasta kokemusta? :S
Ollaan oltu nyt kaks kuukautta yhessä ja tämä ei enää oo mitään tavallista ihastumista tai vastaavaa. nyt kävi niin että menin sanomaan rakkaudesta tytölle. Hän sanoin että oon tärkeä ja että tykkää musta jne.. ongelma on siinä että kun välitän hänestä liikaa siihen nähen mitä hän minusta. yritän jotenki kontolloida tunteita että se menisi samalle tasolle kun tytöllä. se tuntuu vaikealta kun tunteet ovat tosi voimakkaat. en aikasemmin kenenkään kanssa ole sitoutunut ja oon tottunut olemaan sinkku ja nyt tunteet yhtäkkiä on tällaset. sen tiiän ettei tyttö pelleile mun kanssa ainakaan.
miten voisin saada tunteeni kuriin, että tilanne olis kuin ennen? sitten ei tarvittis pelätä että kohta sattuu ym.. vai pitäskö mun sitten jotenki yrittää saada tyttö rakastumaan minuun. ei se ainakaan mulle sitä oo koskaan sanonu että rakastais. en ainakaan tuu ikinä enää sanoon kellekään jos rakastun niin voi sitten esittää kiinnostuksen olevan samalla tasolla. vai oisko nyt sitten paras vaan unohtaa tää tyttö jotenkin että selviäsi tulevalta paskalta, vaikkei se helppoa oliskaan. tuntuu myös tyhmältä olla surullinen ja yhtäkkiä välittää jostakin kunnolla. miten tää tilanne saatais tästä helpottumaan, oisko jollain vastaavasta kokemusta? :S
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunteet eivät ole järjellä hallittavissa, ne ovat eivätkä kysele huolettaako, pelottaako?? Odotat, että kohta sattuu, siinä on se ikävä puoli, että ihminen käyttäytyy odtustensa mukaisesti ja odotukset täyttyvät.
Jos todella rakastat kerro, näytä ja osoita se kaikin tavoin! Älä pelkää, ole huolissasi vaan ole iloinen, onnellinen ja luottavainen niin saat saman takaisin moninkertaisesti. Suomessa ihmiset pelkäävät rakakautta, onnea, onnellisena olemista paljon enemmän kuin pettymystä, epäluuloa, pahaaoloa.
Olemme niin tottuneet kaikkeen kielteiseen, että pelkäämme, kammoksumme hyvää oloa, rakauden tunteitamme, sitä herkintä, parhainta meissä. Elämä kantaa ja vaikka teistä ei paria tulisikaan niin opit itsestäsi, opit tuntemaan tunteesi ja todellisen minäsi ja tarpeesi! Rakasta koko sydämellä, rakkautta täällä on aivan liian vähän! Pelottava vähän.
nyt totutella siihen faktaan, että aikuiset ihmiset eivät muutaman viikon tai parin kuukauden tuntemisen jälkeen latele toisilleen rakkaudentunnustuksia, vaan vasta sitten, kun on varma suhteesta ja tunteistaan. Ihastumisvaiheessa tulee usein sanottua vaikka mitä, jota sitten katuu, jos suhde ei etenekään toivotulla tavalla. Ne, jotka ovat tällaisen tilanteen kohdanneet yleensä tulevat varovaisemmiksi tunnustustensa kanssa... ja niin sen pitääkin mennä. Rakkauden tunnustaminen hyvin varhaisessa vaiheessa voi olla siitä toisesta osapuolesta ahdistavaa ja tulee tunne, että pitäisi itsekin niin tehdä, vaikka ei tunnekaan vielä samoin. Eli jäitä hattuun nyt ja anna sille tytöllesi aikaa tutustua ja rakastua sinuun!
jos haluat mennä kohti valoa, ole se valo itse. Toiseen ei voi vaikuttaa, pitää vain oppia antamaan itsestään. Se mikä eniten pelottaa, juuri se pitää tehdä. Muuten jää elämä elämättä.
eli kiitos vaan kaikille kommenteista. nyt kävi niin että yhtäkkiä kun olin jo kerennyt miettiä vaikka mitä kumppanini sitten päätti sanoa että rakastaa mua. tuli aivan puun takaa kun itse olin siirtänyt sen asian sivuun ja olin puhumatta tunteistani. nyt on olo mahtava ja muutenkin oon vähän sekasin että mitä tapahtuu. sen tiedän että elämä on ihanaa.