Eihän tuo seksi ole oikeastaan koskaan ollut suhteessamme se varmin puoli, mutta kuitenkin ensimmäise 3-4 vuotta ihan kuvioissa mukana. Sen verran, että minä vaimo pysyn tyytyväisenä eikä tarvinnut seinille hyppiä. Avioliittoa on kohta takana vuosi ja seksielämä on oikeestaan tällä hetkellä aivan nollassa mieheni vuoksi. Kun nyt alan tarkemmin miettiä, seksielämä hidastui huomattavasti naimisiinmenon jälkeen.
Tällä hetkellä seksitöntä kautta on takana reilu kaksi kuukautta ja tällaiselle seksuaaalisesti aktiviiselle naiselle kuten minä olen, tää on ihan kauheeta. Kun päivät vaan menee eikä mitään tapahdu, alkaa jokainen solukin kaivata himoa, panoa. Ja kyllähän minä välillä mietin, että voiko elämä olla näin tasaista puurtamista ja suukko poskelle. Olen tehnyt aloitteitakin, mutta sitten alkaa miestäni jännittää, joten en oikein tiedä mitä saa tehdä - olen ollut tekemättä mitään. Mieheni ei puhu asiasta mitään, vaikka yritän jotain puhua - tämä koskee minua kovasti (miten se voi olla vaan, vaikka tietää, miten tärkeää seksi on??).
Nyt olen ihastunut ihan kympillä mieheni kaveriin. Onhän tätä kestänyt jo yli vuoden. Aina kun näen hänet, kiihotun ihan "automaattisesti" ja voisin vaan "käydä kiinni". Yritän olla olematta "tyrkky", mutta väkisin laitan itseäni vähän enemmän hänen tullessa käymään ja yritän olla ihana. Voi kuulostaa epätoivoiselta, mutta ehkä haluaisin olla vain haluttu miehen silmissä, koska omani silmissä en ole kai enää mitään sitä (tai tämä seksittömyys ei oikein kohenna naisen itsetuntoa ja sitä kohennusta alkaa etsiä sitten muualta kai)... En tiedä, mitä teen. Perusluonteeltani olen uskollinen nainen (nykyinen mieheni on ensimmäinen seksikumppanini), mutta mielestäni tilanne on epäreilu ja jotenkin kestämätön. Minun pitää vaan olla ja kestää ja suukotella, vaikka mieheni ei edes yritä tehdä asialle mitään. Päivittäin ajattelin seksiä, miten kivaa ja hauskaa se on ja mistä jään paitsi kun elän tämän "kämppikseni" kanssa. Onhan miehessäni toki monia hyvä puoliakin, tietysti.
Kyllä minun tekisi mieli ehdottaa tälle kaverin miehelle jotain, mutta pelkään hänen reaktioitaan, pelkään itseäni (nooh, kai tässä nyt vaan pitäisi keskittyä mieheni hyviin puoliin kun naimissa ollaan..?/ kyllähän avioliitossa on ylämäkiä ja ne pitää vaan kestää), pelkään toisaalta tämän nykyisen jatkumistakin, äh en tiedä. Ajatuksia?
Tällä hetkellä seksitöntä kautta on takana reilu kaksi kuukautta ja tällaiselle seksuaaalisesti aktiviiselle naiselle kuten minä olen, tää on ihan kauheeta. Kun päivät vaan menee eikä mitään tapahdu, alkaa jokainen solukin kaivata himoa, panoa. Ja kyllähän minä välillä mietin, että voiko elämä olla näin tasaista puurtamista ja suukko poskelle. Olen tehnyt aloitteitakin, mutta sitten alkaa miestäni jännittää, joten en oikein tiedä mitä saa tehdä - olen ollut tekemättä mitään. Mieheni ei puhu asiasta mitään, vaikka yritän jotain puhua - tämä koskee minua kovasti (miten se voi olla vaan, vaikka tietää, miten tärkeää seksi on??).
Nyt olen ihastunut ihan kympillä mieheni kaveriin. Onhän tätä kestänyt jo yli vuoden. Aina kun näen hänet, kiihotun ihan "automaattisesti" ja voisin vaan "käydä kiinni". Yritän olla olematta "tyrkky", mutta väkisin laitan itseäni vähän enemmän hänen tullessa käymään ja yritän olla ihana. Voi kuulostaa epätoivoiselta, mutta ehkä haluaisin olla vain haluttu miehen silmissä, koska omani silmissä en ole kai enää mitään sitä (tai tämä seksittömyys ei oikein kohenna naisen itsetuntoa ja sitä kohennusta alkaa etsiä sitten muualta kai)... En tiedä, mitä teen. Perusluonteeltani olen uskollinen nainen (nykyinen mieheni on ensimmäinen seksikumppanini), mutta mielestäni tilanne on epäreilu ja jotenkin kestämätön. Minun pitää vaan olla ja kestää ja suukotella, vaikka mieheni ei edes yritä tehdä asialle mitään. Päivittäin ajattelin seksiä, miten kivaa ja hauskaa se on ja mistä jään paitsi kun elän tämän "kämppikseni" kanssa. Onhan miehessäni toki monia hyvä puoliakin, tietysti.
Kyllä minun tekisi mieli ehdottaa tälle kaverin miehelle jotain, mutta pelkään hänen reaktioitaan, pelkään itseäni (nooh, kai tässä nyt vaan pitäisi keskittyä mieheni hyviin puoliin kun naimissa ollaan..?/ kyllähän avioliitossa on ylämäkiä ja ne pitää vaan kestää), pelkään toisaalta tämän nykyisen jatkumistakin, äh en tiedä. Ajatuksia?
Vastaukset 20
Vanhimmat
hertsileijaa, että peräti 2kk ilman sexiä ja tuollaisia ajatuksia mielessäsi pyörii. Avioliitto tai edes parisuhde ei kuulu varmaankaan sinun toimenkuvaan. Yleinen jakorasia sen siaan sopisi paljon paremmin.
hakemassa itsellesi lelu pahimpaan hinkuun. Sitten raahaat miehesi seksologille selvittämään ongelmansa. Jos mikään ei auta, on sinun paras erota, ja etsiä mies jonka tarpeet ovat lähempänä omiasi.
Mielestäni reaktiosi on täysin normaalia. Onko miehelläsi jotain muita huolia ja murheita jotka voisivat vaikuttaa asiaan? Työstressia tai muita juttuja? Joskus sukulaisetkin aiheuttavat stressiä ja ärtymystä. On rasittavaa viettää vapaa-aikaansa sukulaisten kaakatusta kuunnellessa.
Onko miehesi tyytyväinen elämäänsä noin muuten?
Yksi neuvo. Pidä syylät irti miehesi kavereista, veljistä jne,,,
Niihin ei kajota. Jos on pakko pettää, niin etsi petoskumppani jostain muualta.
miehen veljiin tai kavereihin ei vaan kosketa. Enempää et voisi miestäsi loukata. Et voi elää tuollaisessa liitossa, eroa ennen kuin petät.
Onhan 2 kk jo aika pitkä aika ja merkki jostakin. Itsekin ihmettelisin, jos suhteessa tulisi tuollainen seksitauko ilman sairautta tai muuta ymmärrettävää selitystä.
Mitäpä jos kaivaisit vosun esille itsessäsi? Miehet kiihottuvan näköaistin kautta, joten rohkeasti vaan seksihepeniä ylle ja alle. Ja jos ei mies innostu näystä, tieto se on sekin.
Älä nyt miehesi kaveria pane, se voi pahimmillaan rikkoa teidän kaikkien välit. Vieraisiinmeno kannattaa välttää viimeiseen asti - mutta jos pakko, niin sitten joku ventovieras. Saatat olla muuten ihmistyyppiä, joka vihaa itseään pettämisen jälkeen. Ei oo kiva fiilis.
Unohda se kaveri nyt ihan ensimmäiseksi, siitä ei mitään hyvää seuraa.
On ymmärrettävää että olet turhautunut mutta älä tee asioista vielä pahempaa.
Parasta olisi, jos pystyisit puhumaan miehesi kanssa asioista.
sitten sen vaihtoehdon että saatkin pakit tältä toiselta, tai jos hän olisikin mukana jutussa, niin kestätkö syyllisyyden tunteet...Ihanalta se tuntuisi varmasti tämän toisen kanssa, siitä ei olisi varmaan epäilystä, mutta jos hän on hyvä kaveri miehellesi niin siitä voi tulla ongelma ihan oikeasti! Pystyykö hän näkemään sinut itsenäsi vai vain toisen vaimona...
Olen itse myös hieman saman tyylisessä suhde sopassa ja tosi liemessä jo, joten en voi muuta sanoa kuin että kuuntele sydämesi ääntä, ajattele myös itseäsi, kumman tai kenen kanssa olisit onnellinen. Aika näyttää, aika näyttää.. Älä ainakaan luovuta itsesi suhteen, voithan puhua miehesi kanssa suhteenne tilasta jos hän kuuntelee...Tsemppiä tosi paljon sinulle, päivä kerrallaan :)!
Yleensä kuulee miehiltä, et seksi loppu naimisiin menon jälkeen. Sun miehes on tavallaan saanu sut ja kaikki menee omalla painollaan. Hyvin sun miehes mielestä ainakin. Kannattaa puhua asiasta miehes kaa, et mistä johtuu ja tarviiko ulkopuolista apua. Ite ihan avoliitossa aiemmin miehenä kadotin vaan haluni ja sit ne vaan tuli takas. Tosin nainen oli tosi aktiivinen ja se vaikutti varmaan, ettei paljon enää mieli tehny.
tilanteessa. Mieheltä loppui kaikki seksihalut siihen, kun käytiin papin edessä sanomassa tahdon. Ja avioliitto oli miehen idea.
En edes viitsi kertoa kuinka kauan olen ollut ilman, mutta todella kauan. (Vuosista puhutaan)
Nyt alkaa olemaan mitta sen verran täynnä tätä kämppäkaveruutta, että haen seksini muualta. Kerran jo hainkin, ja tuntui todella hyvältä saada olla NAINEN. Kyseessä oli mies, jota oma mieheni ei tunne.
Todennäköisesti tämä tilanne johtaa avioeroon, mutta se olisi minun kannaltani vain käänne parempaan elämään.
"Todennäköisesti tämä tilanne johtaa avioeroon, mutta se olisi minun kannaltani vain käänne parempaan elämään."
Sehän johtaa, jos otat eron. Vai eikö löydy oma-aloitteisuutta sen vertaa? Ehkä sinulle vaan tapahtuu asioita, mutta itse et saa niitä tapahtumaan? Ehkäpä se sekisikin loppui sen takia. Sängyssäkin on hauskempaa, jos molemmat ovat aktiivisia. Jos jätät homman täysin miehen harteille, ei sekään ikuisesti jaksa huomioida siunua yksipuolisesti.
miehen täydelliseen aktiivisuuden puutteeseen, ei minun. Ei kukaan vaimo jaksa yksipuolista yrittämistä montaa vuotta. Olkoon sitten homo tai aseksuaali tai päästään vialla, tai ihan mitä vaan, enää en jaksa siitä kiinnostua. Jos ei mies tajua edes mennä lääkäriin, niin olkoon.
Kun miehellä ei vehkeet toimi, niin se ei todellakaan ole vaimon vika!
Minulla on ollut elämässäni erittäin hyviä ja pitkiä seksisuhteita aiemmin, joten vika ei ole minussa.
Eikä myöskään ulkonäössäni, koska seuraa saan helposti esim. tanssipaikoilta.
En voi mitenkään ymmärtää että ollaan kuukausi ja vuosi tolkulla ilman seksiä...???? Itselläni kyllä kanssa aika laimee seksielämä mut saan sentään kerran pari kuukaudessa, haluaisin kyllä joka päivä mielummin kaksi kertaa.
Hmm...siis tarkoitin että kaksi kuukautta ilman mitään kontaktia, sitä edellinen kerta oli epäonnistunut ja sitä edellinen tais jäädä jännityksen vuoksi kesken ja...
Neuvo, että älä kajoa miehen kaveriin, on ihan asiallinen. En sitten kajoa, yritän olla kaukana hänestä kaikin tavoin. Mutta se, että puhu miehellesi, onko hänellä työstressiä plaa plaa on aika turhaa. Kuulkaa, olen yrittänyt! Mutta aina kun otan puheeksi seksin, mieheni ei puhu enää mitään. Kauheesti vaan jännittää. Miten minä tässä vosua leikkisin, kun mies on aivan paskajäykkänä normaalistakin menosta?
Tästä on tullut oikeestaan "noidankehä". Mieheni ei ilmeisesti kykene seksiin jostain syystä (henkistä painetta kai jostain) -> hän tuntee riittämättömyyden tunnetta ja itsetunto laskee -> mies alkaa käyttäytyä muutenkin eri tavalla kun ennen (on kireä, tiuskii, ei ota kontaktia yhtään) -> on alakuloinen, masentunut eikä seksi taas innosta mitenkään. Olen yrittänyt nyt yli viisi vuotta ymmärtää ja tukea. Tämä kaverin "hakkailu" ei tietenkään sitä ole, mutta se nyt loppuu tähän kun puhuitte järkeä. Mutta jakorasiaksi tai vosuksi en kyllä itseäni tunne. Jos mies eläisi näin, hänelle satelisi täällä tsemppaavia viestejä - kas nainenhan ei saa haluta tuntea oloaan halutuksi.
Millaista apua lääkäri voi antaa tällaiseen mieheni vaivaan?
Eihän tuo ole ihmisen elämää, ei kummallekaan teistä. Miehesi on jostakin syystä täysin kipsissä seksin alalla, eikä itse pysty hakeutumaan lääkärille. Suosittelisin sinun nostavan kissan pöydälle, mutta rakkaudella... Sano hänelle vaihtoehdot: lääkäriin, terapeutille tai eropaperit. Kuulostaa kenties julmalta, mutta julmaa on tuollainen kituminenkin! Tuloksena on kuitenkin jonkinlainen ratkaisu, jokainen vaihtoehto parantaa elämänne laatua takuuvarmasti! Kysymyksessähän voi olla ihan vaikka Viagralla hoidettava tilanne!
Älä välitä noista tyhmistä jakorasiajutuista. Et ole ainoa.
Kokolailla tuollaista meilläkin on, tai oli. Ei kyllä tiuskimisia eikä mitään, kyllä me halaillaan ja pussaillaan ja muutenkin on välit kaikin puolin kunnossa, mutta seksi vaan on harvinaista eikä kovin nautittavaa.
Ekat 4 vuotta meni meilläkin hyvin myös seksin suhteen, sitten tuli pikkuhiljaa erektiovaikeuksia ja ennenaikaisia laukeamisia, lähinnä kai työstressin yms. vuoksi. Sitten kasvoi se jännitys että onnistuuko tällä kertaa vai ei. Olipa aloitteentekijänä kumpi vain, kokeilin sekä aktiivista että passiivista roolia, ei väliä.
Koetin olla ymmärtäväinen ja hellä vaikka itse jäin yhä useammin ilman tyydytystä. Juttelimme asiasta, ehdotin lääkärillä käyntiä. Välillä mies oli samaa mieltä, mutta ei kuitenkaan saanut aikaiseksi mennä lääkäriin. Puhuminenkin tällaisesta on kiusallista, jossakin vaiheessa sitä vaan lakkaa yrittämästä. Tilanne ajautui siihen että meni vuosi kokonaan ilman yritystäkään.
Tuossa vieressä joku neuvoi asettamaan tiukat ukaasit, hoitoon tai ero. Ei se toimi. Ei erolla voi uhkailla tuollaisessa asiassa, ei varsinkaan ellei itsekään halua erota. Siitähän hänelle vasta stressi olisikin tullut.
Vaihtoehtoja on tasan kolme:
1. eroa (ilman ehtoja).
2. ole vastentahtoisessa selibaatissa. Pääsi sekoaa, alat flirttailla kaikkien tapaamiesi miesten kanssa ja raivostut tai masennut ihan pienistäkin asioista.
3. hanki vakipanokaveri, mieluiten naimisissa oleva.
Näistä kolmonen on ylivoimaisesti paras. Tuntuu kamalalta ja pettämiseltä ja vaikka mitä, mutta niin se vaan on että se toimii. Ei ehkä kaikilla, mutta meillä kyllä.
Minä löysin hyvän kaverin. Tapaamme silloin tällöin, seksi on aivan ihanaa. Oma elämänlaatu käy paljon paremmaksi, kun ei ole jatkuva himo päällä ja epäilys siitä etten ehkä ole enää haluttava, ja ylimalkaan on paremmalla tuulella. Silloin jaksaa olla omallekin miehelle paljon kärsivällisempi ja vaatimatonkin seksi tuntuu ihan mukavalta.
Meillä alkaa seksittömyyttä olemaan lähestulkoon vuosi kasassa. Tuskaista on. Luulin että olen ainoa nainen, jonka seksihalut on suuremmat kuin miehen! Onko kenelläkään kokemusta siitä että seksielämä olisi palannut ennalleen tai parantunut tuollaisen miehen pitkän haluttomuuden jälkeen?
Odotan että joku muuttuu, että mies vielä innostuisi minusta. Hän sanoo ettei johdu minusta ja hänellä on jotain pientä häikkää alapään terveyden kanssa, jossain vaiheessa lääkäri sanoi että ei saa harrastaa seksiä. Viimeksi nyt että voitte jos tuntuu siltä, mutta eipä ole tullut noita aloitteita. Välillä minusta tuntuu että hän keksii tekosyitä, ettei tarvitse kohdata itse ongelmaa. Mutta aina on päänsärkyä tai väsyttää tai ärsyttää tai pitää aamulla herätä aikaisin yms.
Miten pitkään pitää odottaa? En halua erota, mutta ei tämäkään kyllä miltään oikealta avioliitolta tunnu jos tämä ongelma ei ratkea jossain vaiheessa (toivottavasti pian).
Vieraissakin kävin, se oli ihmeellistä ja ihanaa ja sai minut tuntemaan itseni kokonaiseksi ja onnelliseksi. Mutta oli kyllä surkea olo kun ajattelin sitä miten ihanaa olisi ollut kokea se kaikki mieheni kanssa, sen, jonka kanssa menin naimisiin ja jota rakastan.. Mutta tuntuu kyllä että tuo täydellinen torjunta tapppaa omatkin tunteet pikku hiljaa. Sitä miettii että mitä voisin vielä tehdä paremmin ja miksi en kelpaa hänelle.
huokaus.
Tutulta kuulostaa paitsi että meillä on vielä toivoa edes joskus molemmat haluaa.Mutta pahalta tuntuu sivusta kuunnella.Olen hommannut seksilelut itseäni varten ja vapautin mieheni syyllisyydestä.minä olen myös vastuussa omasta mielihyvästäni.MIksi pitäisi vaatia sitä toiselta.Mieheni ymmärtää ja on mukana ja kiihottaa mua vaikka ei itse halua aina.Hän haluaa minun kuitenkin nauttivan.Lapsia emme enää halua mutta lämpöä ja hellyyttä pitää olla.JOskus voisin itkeä kun hän haluaa vain pitää kädestä kiinni illalla ja mua panettaa hirveesti.Välillä hain kiihotusta ulkopuoleltakin mutta lopetin sen koska siitä jäi vaan paha maku enkä halua pettää miestäni.RAkastan häntä kuitenkin.Hänellä on tunto -ongelmia ja ymmärrän ettei hän aina halua kun ei tunne mitään kunnolla.Kova paikka itsetunnolleni kun kaipaan hänen huomiotaan.Mutta sitäkin voi antaa niin monella tavalla.Pyydän silittämään selkääni ja suukottamaan niskaani ym. mistä nautin.Olen myös opetellut pelkkää hellimistä ettei aina johda seksiin.HIenoja kokemuksia.Odottaminenkin on siedetävää kun tietää että joskus edes saa.JOskus olen alkanut kiihottamaan itseäni hänen nähden ja saanut hänet mukaan juttuun sillä tavalla.Voimia teille siskot ja tsemppiä yritykseen.JOtkut lääkkeet voi aiheuttaa haluttomuutta.Myös mieshormoonit voi olla vähissä ja sitä saa lääkäriltä lisää.Seisokkiin saa myös lääke apua kysykää lääkäriltä neuvoja.Jyväskylässä Ilkka Mikkonen ainakin on erikoistunut asiaan.Hienoa että olette rohjenneet puhua ääneen asiasta.Erektio ongelma voi olla miehelle kova pala sanoa vaimolle.
oltu yhdessä 10v ja mentiin naimisiin 2vuotta sitten.siihen loppu miehen seksihalut. voi mennä 2-3kk ilman seksiä,kun miestä ei vaan huvita. Vika ei kuulema ole minussa, tiedä sit missä. Olen nätiksi kehuttu etten usko olevani seksuaalisesti vastenmielinen. Miettinyt jo itsekin useamman kerran lähteäkö vieraisiin. Tuntuu niin pahalta.Tiedän että löytäisin helposti muualta lohtua tilanteeseen, mutta en usko että minusta on sitä kuitenkaan tekemään. Eroko lie ratkaisu?
Ja ettikää mies jonka tekee mieli.
Huolimatta tasa-arvosta tässä msaassa kyllä haukutaan esim. seksihaluton aviovaimo ja miestä oikein kannustetaan vieraisiin mutta himokas nainen on tietysti horo, oli sitten naimisissa tai ei.
Ja mitä ulkonäöllä on siinä tekemistä? Jos avioidut äijän kanssa joka lihoo 60 kilosesta satakiloseksi vitun norsuksi niin eiköhän siinä ala seksihalut kadota. Vai eikö naisella ole oikeutta vaatia miestä pysymään hyvännäköisenä mutta mies voi vaatia vaikka silikonileikkaukseen ja rasvaimuun jos ei satu seisomaan c-kupin naisen kanssa.