Olin pitkään naimisissa naisen kanssa, joka ei koskaan ole oppinut kantamaan vastuuta omista teoistaan. Ei vieläkään.
Naimisiin hänen piti ehdottomasti päästä, koska vauvat ovat suloisia ja kotia on kiva sisustaa. Se, että vauvat valvottavat ja sitovat vanhempansa muutamaksi vuodeksi itseensä, ja että kodin sisustus maksaa, ja vaatii sen vuoksi työn tekemistä, oli hänen mielestään suuri vääryys. Ja nimenomaan henkilökohtainen vääryys häntä kohtaan.
Muutaman vuoden nalkutettuaan ja asiaa kypsyteltyään exäni huomasi, että hänen huonon olonsa syy on tietenkin avioliitto. Vääryyshän korjaantuu, kun hän ottaa avioeron. Ja erohan pitää ottaa sitten kunnolla, kun eroamassa ollaan!
Erossa exä kiristi ja varasti. Aikaa, kun hänellä on niin päätöikseen minua parjasi, jotta kaikille varmasti tulisi selväksi, missä eron syy on. Yritti lisäksi estää minua ja lapsia tapaamasta toisiamme.
Nyt ei sitten erokaan kelpaa. Hän kuulemma joutuu kantamaan kaiken vastuun lapsista eron jälkeen. No, sitä vastuuta helpottaa minun maksamani isot elatustuet ja minulta viety huomattava velaton omaisuus. Töissä exä ei tykkää käydä. Se on tylsää. Yhteistä aikaahan hän ei alunperinkään halunnut minulle ja lapsille antaa, joten kai hän ymmärsi, että lapset ovat sitten hänen hoidettavinaan.
Tietenkään en halua häneen enään mitään yhteyttä pitää. En millään tavalla auta häntä arkisissa asioissa sen jälkeen, miten hän eron hoiti. Se oli hänen oma valintansa. Kun ihmiselle vittuillaan, hän vittuuntuu. Aikuinen ihminen käsittää tämän.
Ensiksi tämä akka halusi väkisin naimisiin. Se ei kuitenkaan hänelle kelvannut. Kai aikuinen ihminen nyt ymmärtää, että avioliitto on raskas sitoumus eikä mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista. Onhan meistä jokainen avioliittoja nähnyt.
Sitten akka halusi eron ja halusi eroprosessin aikana käyttäytyä kuin sika. Nyt ei erokaan kelpaa.
Eikö tällainen pois pilattu lapsen asteelle jäänyt ihminen tosiaan koskaan opi, että ihmisen teoilla on seuraukset? Olettaako tuollainen pölhö, että hän voi tehdä ihan mitä vaan, ja muiden pitäisi vaan kestää ja sitten kumartaa kiittäen?
Minun pitäisi kuulemma ymmärtää kuinka vaikea ero oli hänelle. Sen ymmärrän hyvin. Olihan se minullekin. Avioero ei kuitenkaan ole tapahtuma, jonka vuoksi ihminen voisi tehdä ihan mitä tahansa.
Aikuinen ihminen miettii tekojaan ja niiden seuraamuksia. Tekojensa seurauksista aikuinen ihminen kantaa vastuun. Lapset eivät.
Naimisiin hänen piti ehdottomasti päästä, koska vauvat ovat suloisia ja kotia on kiva sisustaa. Se, että vauvat valvottavat ja sitovat vanhempansa muutamaksi vuodeksi itseensä, ja että kodin sisustus maksaa, ja vaatii sen vuoksi työn tekemistä, oli hänen mielestään suuri vääryys. Ja nimenomaan henkilökohtainen vääryys häntä kohtaan.
Muutaman vuoden nalkutettuaan ja asiaa kypsyteltyään exäni huomasi, että hänen huonon olonsa syy on tietenkin avioliitto. Vääryyshän korjaantuu, kun hän ottaa avioeron. Ja erohan pitää ottaa sitten kunnolla, kun eroamassa ollaan!
Erossa exä kiristi ja varasti. Aikaa, kun hänellä on niin päätöikseen minua parjasi, jotta kaikille varmasti tulisi selväksi, missä eron syy on. Yritti lisäksi estää minua ja lapsia tapaamasta toisiamme.
Nyt ei sitten erokaan kelpaa. Hän kuulemma joutuu kantamaan kaiken vastuun lapsista eron jälkeen. No, sitä vastuuta helpottaa minun maksamani isot elatustuet ja minulta viety huomattava velaton omaisuus. Töissä exä ei tykkää käydä. Se on tylsää. Yhteistä aikaahan hän ei alunperinkään halunnut minulle ja lapsille antaa, joten kai hän ymmärsi, että lapset ovat sitten hänen hoidettavinaan.
Tietenkään en halua häneen enään mitään yhteyttä pitää. En millään tavalla auta häntä arkisissa asioissa sen jälkeen, miten hän eron hoiti. Se oli hänen oma valintansa. Kun ihmiselle vittuillaan, hän vittuuntuu. Aikuinen ihminen käsittää tämän.
Ensiksi tämä akka halusi väkisin naimisiin. Se ei kuitenkaan hänelle kelvannut. Kai aikuinen ihminen nyt ymmärtää, että avioliitto on raskas sitoumus eikä mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista. Onhan meistä jokainen avioliittoja nähnyt.
Sitten akka halusi eron ja halusi eroprosessin aikana käyttäytyä kuin sika. Nyt ei erokaan kelpaa.
Eikö tällainen pois pilattu lapsen asteelle jäänyt ihminen tosiaan koskaan opi, että ihmisen teoilla on seuraukset? Olettaako tuollainen pölhö, että hän voi tehdä ihan mitä vaan, ja muiden pitäisi vaan kestää ja sitten kumartaa kiittäen?
Minun pitäisi kuulemma ymmärtää kuinka vaikea ero oli hänelle. Sen ymmärrän hyvin. Olihan se minullekin. Avioero ei kuitenkaan ole tapahtuma, jonka vuoksi ihminen voisi tehdä ihan mitä tahansa.
Aikuinen ihminen miettii tekojaan ja niiden seuraamuksia. Tekojensa seurauksista aikuinen ihminen kantaa vastuun. Lapset eivät.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuinka sinä et sitten huomannut hänen käytöstään jo alkumetreillä. Muuttuiko hän sitten vuosien saatossa lapseksi takaisin vai menitkö sinä lapsen kanssa naimisiin?
Seurustelun aikana en huomannut exäni piirteitä niin voimakkaina. Toisaalta, se oli aikaa, jolloin vielä oltiinkin lapsia. Vähän yli parikymppisiä pentuja. Ei ollut paljon vastuuta, jota olisi pitänyt kantaa.
Yleensä ihminen kasvaa vastuuseen. Niin kotona, kuin töissäkin. Normaali ihminen jättää nuoruuden taakseen ja alkaa kantamaan vastuuta omista lapsistaan, kun sen aika on. Lasten öinen itku, korvakivut ja kiukuttelu ovat asioita, jotka kaikkia meitä jossain määrin ärsyttävät. Aikuinen ihminen kestää tämän, elää sen pienen epämukavuuden kanssa ja ymmärtää, että tämä kuuluu elämään. Nuoruuden juoksut on juostu.
Seurustellessa ja avioliiton alussa parisuhde oli tuore. Olimme vapaita toteuttamaan oikkujamme ja halujamme. Lapset tai työ eivät meitä häirinneet. Lasten synnyttyä ja töiden vaativuuden kasvettua, ei samanlaista vapautta enään ollut. Aikuinen ihminen ymmärtää tämän. Näin ihmisen elämässä käy.
Aikuiseksi kasvanut kypsä ihminen ymmärtää, että parisuhde muuttaa muotoaan ajan kuluessa. Ei kenenkään parisuhde pysy intohimoisena ja jännittävänä joka hetki. Vastuuntuntoinen elämä väsyttää välillä. Lapset on hoidettava sairainakin ja työt on tehtävä. Maistui se nannalta tai ei.
Oma exäni on ei ole vastuuseen kasvanut. Hän on jäänyt teinin tasolle. Aika monta samanlaista ikuista pissistä maailmassa ilmeisesti on.
Tuli mieleen, eikö hän näyttänyt vastaavaa itsestään jo aikaisemmin, vaikka eronneena tiedän että tunteet heittävät laidasta laitaan..
Mutta joku raja olla pitäisi. Jotenkin viestistäsi voisi lukea vaimosi oman pahan olon, joka ei täyty kaikesta huolimatta, vaikka hän saa tahtonsa läpi, ehkä hetken mielihyvän vain.
Onneksi sinulla on lapsesi, ei hän niitä voi sinulta viedä vaikkakin uhkaa.
Kyllä vaan tämä elämä aika taistelua on, mutta jaksamisia sinulle! Kaikki ilkeys tulee vielä meitä elämässä vastaan, tavalla tai toisella!
Mielenkiintoinen tuo usein esitetty kysymys: "Etko sitten huomannut ongelmaa aiemmin?"
Ai, ettenko 20 vuotiaana lapsettomana opiskelijana huomannut, että ihminen, joka vaatimalla vaati päästä naimisiin ja sanoi haluavansa lapsia, ei sitten 40 vuootiaana halunnutkaan olla naimisissa ja hoitaa lapsia.
No en tosiankaan huomannut...
Oli pakko kysyä, ei todellakaan loukata!
Minä en itsekään huomannut miehessäni sitä toista, vaativaa ja materiaalista puolta, ennenkuin liiton päätyttyä, sitten 10 vuoden päästä..
Joten anteeksi vaan :)
oikein käsitä mitä kaikkea on tulossa ja mikä mistäkin seuraa. Silti tekstissäsi häiritsee se, että korostat kuinka exäsi vaatimalla vaati avioliittoa ja lapsia. Eikö sinulla sitten ollut omia ajatuksia näinkin tärkeistä asioista. Etkö olisi tahtonut avioliittoon ja lapsia?
selittää tuon niin,että ihminen(nainen) haluaa eri aikakausina erinlaisia asioita.meillä tuli reilu vuosi sitten ero ex-vaimon tahdosta(20v yhdessä),väliin tuntuu,että 16v:aan teinin kanssa ollut tässä tekemisissä.kun tässä on yrittänyt luovia lapset selviytymään erosta,niin toinen höpöttänyt vaan siitä omasta ainoasta elämästä,osituksessa saadut rahakki tuhlannut,joilla kaiken järjen mukaan olisi pitänyt panna perusasiat kuntoon(eihän se minulle kuulu,mutta kun tässä pyörii nuo lapset).
jos yhtään helpottaa mieltäsi, niin meitä "kanssakulkijoita" on paljon..
Meilläkin erossa mies vei aivan kaiken, vaikkei ollutkaan avioehtoa, tuli oikeudenkäynti, mutta hän vaan ovelasti kaiken sai, materiaalin meinaan! Minä sain kuitenkin kaikista kalleimmat "Timantit", tyttöni, kolme suloista, joiden kanssa olemmme olleet keskenämme muutaman vuoden.
Ei se raha ja materia korvaa todellakaan pahaa oloa, jota viestisi kuvaa vaimostasi!
Ei minusta omaisuudella ole mitään väliä. Exä olisi saanut kaiken, jos olisi kauniisti pyytänyt ja vaikka lasten tarpeella perustellut.
Sillä on väliä, että ihminen eron aikana piilottaa lapsensa ja kiristää heillä saadakseen rahaa. Se kertoo ihmisen sielusta aika paljon.
Rahaa on helppo tehdä lisää. Toisekseen, sitä tarvitsee paljon vain silloin, jos kuluttaa paljon.
Ei toisen ihmisen vauva-asteelle jäämistä välttämättä huomaa ennen kuin tulee ns. aikuisten asioita ja ongelmia eteen. On paljon ihmisiä, jotka eivät kestä pettymyksiä ja ongelmia ja jotka jäävät sitten kiukutteleviksi pikkuvauvoiksi kun eivät asiat menneetkään aina niin kuin olisi halunnut. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö epäkohdista saisi puhua. se, että loukkaa muita eikä välitä muiden ihmisten tunteista mitään, on juuri sitä vauva-asteelle jäämistä.
Esim. työpaikan epävarmuus saattaa aiheuttaa agressiivista käytöstä kotona tai jokin muu ongelma.
Kiukutellaan kotona kun ei töissä uskalleta.
Olet aivan oikeassa. Aika paljon on näitä ikusia lapsia, jotka ovat läpi teini-iän purjehtineet vanhemmilleen kiukutellen. Joka joulu vanhemmat on silitelleet myötäkarvaan uusilla laskettelusuksilla ja viikkorahaa on vähän nostettu.
Opiskueluaika on seilattu läpi isän rahoilla ja äidin ruoilla. Koulussa on pärjätty hyvin, kun on tehty, mitä opettajat käskee.
Nätillä ulkonäöllä on isketty kiva mies ja sitä on heti ruvettu kyykyttämään.
Sitten elämä yllättääkin. Työelämässä on kova kilpailu. Työpaikalla vaaditaankin sosiaalisia taitoja ja erilaista kykyä, kuin ulkoa lukeminen. Aikataulut on tiukkoja ja muiden määrämiä. Omaa miestä kyykyttääkin nyt pomo.
Lapset syntyy ja ne itkee. Asunto maksaakin rahaa ja varaa on paljon pienempään, kuin mitä isillä ja äidillä on. Epäreilua!
Kaikkiahan oli niin hyvin ennen avioliittoa! Siispä otetaan ero ja kaikki on hyvin taas. Vai onko...
... sitten sitäkin aikuisempi lastesi tähden.
Lapsilleni olen tietenkin heidän isänsä. En ikinä puhu pahaa heidän äidistään. En edes silloin, kun lapset provosoivat minua siihen.
Exeukkoon en ole missään tekemisissä. Miksi minun pitäisi olla? Enhän olisi tekemisissä kehenkään aivan outoonkaan ihmiseen, jos tämä olisi yrittänyt vaikeuttaa minun ja lasteni välistä suhdetta, kiristänyt minua tai varastanut minulta.
Exeukko oikuttelee tänään haluavansa olla enemmän tekemisissä. Pari vuotta sitten hän oikutteli raa-alla erolla. Vuosia sitä ennen se oli oikuttelua pesänrakennushalulla. Mistä minä voin tietää millä tämä lapsi huomenna oikuttelee?
Jotenkin tekstistäsi paistaa että olet sinut itsesi kanssa ja helpottunutkin kuvaamasi perhehelvetin loppumisesta. Rahaa on suhteellisen helppo tehdä lisää ja kaikkiin exän ylimääräisiin vaateisiin on helppo sanoa kohtelias ei. Lasten kanssa suhdetta pystyy ylläpitämään etävanhempanakin ottaa vaan enemmän viitseliäisyyttä. Kuvailemallesi naisluonteelle on tyypillistä että koskaan asiat ei ole riittävän hyvin ja syy on aviomiehen, jonka pitää siis viipymättä hankkia kaikki "tarpeellinen" mulle ja heti.
..narsistisen luonnehäiriön omaavan käytöstä.
Toivottavasti lapsesi saavat jostain muualtakin kasvatusta kuin äidiltään :/