10kk siitä,kun mies ilmoitti,olen rakastunut toiseen naiseen.
Olimme yhdessä n.10 vuotta,olin tuudittautunut siihen,että olemme yhdessä loppuelämämme.
Rakastin häntä enemmän kuin koskaan ketään ja rakastan vieläkin.
10kk aikana en ole ollut keneenkään muun kanssa,en osaa.
En jaksa vieläkään edes haeskella ketään,enkä oikein käydä missään.
Olemme ystäviä,joskus hän lähettää viestiä ja käy kahvilla ja juttelemme niitänäitä.
En osaa olla vihainen vain kovin pettynyt.
Pääasia,että hän on onnellinen.
Typerää ajattelua,eikö totta.
Olimme yhdessä n.10 vuotta,olin tuudittautunut siihen,että olemme yhdessä loppuelämämme.
Rakastin häntä enemmän kuin koskaan ketään ja rakastan vieläkin.
10kk aikana en ole ollut keneenkään muun kanssa,en osaa.
En jaksa vieläkään edes haeskella ketään,enkä oikein käydä missään.
Olemme ystäviä,joskus hän lähettää viestiä ja käy kahvilla ja juttelemme niitänäitä.
En osaa olla vihainen vain kovin pettynyt.
Pääasia,että hän on onnellinen.
Typerää ajattelua,eikö totta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oman eroni jälkeen olin vuoden yksin. En voinut kuvitellakaan muita miehiä, seksiä heidän kanssaan tms. Sitten koitti aika uuteen suhteeseen, varovasti etenin ja miehellä oli kärsivällisyyyttä.
Nyt olemme molemmat uusissa suhteissa, olen exäni kanssa ystävä. Olen onnellinen uudessa liitossa.
Ole kärsivällinen. Päästä irti menneestä, sen jälkeen olet valmis muuhun.
... kuulostaa.
Mutta mielestäni ennen kaikkea itsesi laiminlyömiseltä.
Viedäänkö sinua, kuin pässiä narussa?
Pysähdy, ja opettele tunnistamaan ja nimeämään tuntemuksiasi.
Ota selvää Fisherin eroseminaareista, netistä löytyy.
Itse olen sen avulla päässyt pitkälle selviytymisessäni eroon pitkästä liitosta.
Omasta erostani on kulunut vasta 3kk...ja tuntuu etten ole päässyt puusta pitkälle. Se oli ensimmäinen pitkä suhteeni ja olimme 2,5 vuotta yhdessä. Tapailin eron jälkeen tässä yhtä toista naista, mutta eilen sanoin totuuden hänelle että en ole vielä päässyt yli exästäni. Ei vain tuntunut oikealta olla hänen kanssaan. Nyt olen sitten taas yksin.Mutta tein reilusti tätä uuttani kohtaan. ei ole oikein kun ajattelen exääni kokoajan ja tulee syyllinen olo kun peuhasin tämän uuden kanssa. Taisin vain hakea pikaista lohtua jostakusta. Kaduttaa koko tempaus. Oikeasti.
Itselläni on kohta vajaa pari vuotta mennyt "selvitä" erostani, vaikka minä olin se joka lähti suhteesta, yli 10 vuoden jälkeen..Tunne oli vain niin vahva siitä, että hän, ensirakkauteni/ihastukseni ei olekaan minulle se oikea. Myös minulla oli niin paha olo henkisesti suhteen loppupuolella, etten häntäkään tehnyt enää onnelliseksi. Nyt se paha olo alkaa vasta olla poissa vähitellen ja on uskomatonta huomata, että olen selviämässä eteenpäin..
Toivon, että voimme olla exäni kanssa aina kavereita ja väleissä, vaikka ero olikin todella vaikea. Nyt ainakin välimme on ihan ok, käymme välillä kahvilla, soitellaan ja kysellään kuulumisia..romanttisia tunteita minulla ei ole enää laisinkaan häntä kohtaan, joten olen nyt siitäkin täysin varma, että ratkaisuni oli oikea. Vaikka nuorempana kuvittelinkin, että olemme yhdessä ikuisesti, vaikka mitä vaikeuksia elämä meille toisi, koskaan emme eroaisi..toisin kuitenkin kävi ja tiedän ja tunnen nyt, että oli oikein tehdä, niin kuin sydämeni sanoi.
Olen ollut ihan yksin koko ajan eroni jälkeen. Exäni taas ei.. Ja nyt viime viikkoina on vasta tullut tunne, että on ihanaa olla vapaa! Kuin olisi kaikki vasta edessäpäin vielä kuitenkin, vaikken ihan nuori enää olekaan. Kaikki on kuitenkin vielä mahdollista, mistä olen joskus haaveillutkin..se ei vain tapahtunutkaan exäni kanssa, vaan jonkun toisen. Haaveilen siitä oikeasta, ihmisestä, kenen vierellä eläisin sen loppuelämäni, tämän uuden elämäni, jonka sain, kun erosin.
Tuntuu, että välillä asiat vain tapahtuu ja myöhemmin huomaa, että kaikella on ollut kuitenkinn tarkoituksensa. Vaikeiden aikojen jälkeen tulee kuitenkin aina jotain hyvää, vielä parempaa :)..vaikkei sitä silloin uskoisikaan, kun elämä ja tulevaisuuden suunnitelmat romahtaa..
Aikaa siihen menee, mutta kyllä se uusi alku sieltä on tulossa ja elämä jatkuu..itselläni on nyt tunne, että elämäni jatkuu nyt parempana ja onnellisempana, kuin koskaan :) Olen taas oppinut elämään hetkessä ja olla suunnittelematta kovin pitkälle eteenpäin. Asiat vaan tapahtuu omalla painollaan.. Osaan nyt myös olla onnellinen pienistäkin asioista, joista en moniin vuosin enää osannutkaan nauttia. Ihan pienistä. Ja myös suurista, kuten jokaisesta päivästä..
Voimia sinulle ja iso halaus :)
Erosin avomiehestäni pari viikkoa sitten. Olimme yhdessä 3 vuotta. Eropäätös oli yhteinen, siis molemmat olimme miettineet asiaa jo jonkin aikaa itseksemme. Eron jälkeen mun fiilikset on sahannu edestakaisin. Ensin kaduin meidän päätöstä, oli hirveä ikävä takaisin. Sitten parin päivän päästä aloin taas miettiä, että ehkä tuo olikin oikea ratkaisu. Nyt taas surettaa jne. Välillä olo on hyvä ja välillä oon ihan pohjalla ja rikki. Etsin omaa asuntoa, sillä en halua asua enää saman katon alla. Toivon, että sellainen löytyisi pian. Oloni paheni tuossa muutama päivä sitten, kun selvisi, että exäni tapailee jo uutta naista. Tuntuu jotenkin tosi pahalta, että itellä on vielä paha mieli erosta ja hirveä ikävä, niin toinen jo jatkaa onnellisena uutta elämäänsä:/ Tiedän, ettei exäni ole mulle enää tilivelvollinen mistään, mutta silti mua harmittaa todella paljon. Ja nyt exäni vielä välttelee mua eikä ole missään yhteyksissä, vaikka pitäisi vielä yhteisestä omaisuudesta sopia jne. Vaikka toisaalta toivon exälleni kaikkea hyvää, niin toisaalta olen hänelle hieman katkera siitä, että hän siirtyy uuteen suhteeseen näin nopeasti. Eikö hän sitten yhtään sure eroa? Vai onko tuo vain hänen tapansa surra, kun ei osaa olla yksin, niin hyppää seuraavaan. Tiedän exäni taustasta, että hän on ennenkin heti eron jälkeen hypännyt seuraavaan suhteeseen, joten tämä ei ole aivan uutta hänelle. Tiedän, että turha mun on näitä asioita miettiä ja pyöritellä päässäni, mutta en voi sille mitään, että ajatukset kulkee ympyrää:(
Toivon, että oloni kohentuisi pian. Koitan vain päästä nyt jaloilleni ja jatkaa elämää. Ei auta muu. Yksinäisyys ahdistaa ja tuo lähestyvä joulukin...
Sama kuvio minullakin ja samanlaiset ajatukset. Tunnen kyllä lisäksi sääliä exääni ja hänen uutta miestänsä kohtaan.
Ei ollenkaan hassua, aitoa rakkautta --> Jos et ole ole onnellinen kanssani niin toivottavasti hän tekee sinut onneliseksi
tulee sellanen tunne, että sä otat nyt kauheesti paineita siitä, mitä sun "pitäis" tehdä: sun pitäis olla ollut jo jonkun toisen kanssa, sun pitäis ainakin aktiivisesti haeskella jotain, sun pitäis olla vihanen exälles. Miks?
Mä olin lähtevä osapuoli yhtä pitkästä (ei avoliittoa) suhteesta n. 7 kk sitten, enkä vieläkään koe olevani "selvillä vesillä"; tunteet ei oo kuolleet. Mä kyllä olin lyhyen aikaa suhteessa toisen kanssa, mutta nyt olen tyytyväinen yksinäni, enkä edes yritä hakea ketään. Virallinen suruaikakin on vuoden. Miks ihmeessä sun pitäis selvitä sen nopeemmin? Tai jos sekin tuntuu lyhyeltä, niin jonkun arvion mukaan suhteesta selviää puolessa siitä ajasta, jonka se on kestänyt. Eli sulla ois vielä melkein 5 vuotta aikaa.. :)
Ota se OMA aikasi.