Olen kauhuissani, ei ole KETÄÄN kenelle puhuisin tai voisin sanoa, että mua epäilyttää koko homma, että ehkä tämä ei olekaan hyvä ajatus. Että en olekaan yhtään varma haluanko asua tämän miehen kanssa?! Siksi kirjoitan tänne, on vaan saatava tämä asia ulos sisuksia korventamasta, edes hetkeksi...
Ollaan seurusteltu vuosi, puhuttu vakavasti kaikesta tärkeästä ja viihdytään yhdessä. Tämä on paras parisuhde mitä mulla on ollut elämässäni ja olen 31 vuotias... Olemme aikuisia, molemmat ns. tasapainoisia ja tavallisia, normaaleja ihmisiä. Meillä on yhteisiä suunnitelmia ja toiveita, yhteinen päämäärä ja toive elää onnellisena, perustaa perhe, jakaa arki.
Nyt herään ahdistuneena ja epäröin. Miksi?! No, minusta meillä ei ole riittävää seksielämää. Mies ei ole aktiivinen, tuntuu että minä olen se joka haluaa enemmän ja joskus tunnen olevani jatkuvasti hänen kimpussaan. Entä sitten kun meillä on lapsia?!? Valvottuja öitä, lapsi sairaana, miten romantiikan ja läheisyyden käy silloin jos se jo nyt tuntuu liian vähäiseltä?!
Hei, onko mahdollista "saada kaikki"?? Onko mitään mieltä tässä kohtaa pakittaa ja jättää näin hyvä suhde taakse vain yhden "pikku asian" takia?? Vai onko jossain olemassa mies joka olisi kaikkea tätä plus kiihkeän seksuaalinen?! Vai olenko hullu kuvitellessani että voin saada kaiken tässä elämässä?
Ollaan seurusteltu vuosi, puhuttu vakavasti kaikesta tärkeästä ja viihdytään yhdessä. Tämä on paras parisuhde mitä mulla on ollut elämässäni ja olen 31 vuotias... Olemme aikuisia, molemmat ns. tasapainoisia ja tavallisia, normaaleja ihmisiä. Meillä on yhteisiä suunnitelmia ja toiveita, yhteinen päämäärä ja toive elää onnellisena, perustaa perhe, jakaa arki.
Nyt herään ahdistuneena ja epäröin. Miksi?! No, minusta meillä ei ole riittävää seksielämää. Mies ei ole aktiivinen, tuntuu että minä olen se joka haluaa enemmän ja joskus tunnen olevani jatkuvasti hänen kimpussaan. Entä sitten kun meillä on lapsia?!? Valvottuja öitä, lapsi sairaana, miten romantiikan ja läheisyyden käy silloin jos se jo nyt tuntuu liian vähäiseltä?!
Hei, onko mahdollista "saada kaikki"?? Onko mitään mieltä tässä kohtaa pakittaa ja jättää näin hyvä suhde taakse vain yhden "pikku asian" takia?? Vai onko jossain olemassa mies joka olisi kaikkea tätä plus kiihkeän seksuaalinen?! Vai olenko hullu kuvitellessani että voin saada kaiken tässä elämässä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse turhasin 4 vuotta tuollaisessa suhteessa, jossa mies oli estynyt seksuaalisesti. Silloin päässäni kävi ajatuksia, että "ei se seksi kai ole suhteessa tärkeintä..." jne. Ja vitut. Ei se ole tärkeintä, mutta se on tärkeä osa suhdetta. Jos ei seksiä ole, niin muukin hellyys hiipuu helposti pois. Se ei paljon lämmitä elää etäisen, vaikkakin uskollisen kuoren kanssa. Silloin, kun on itselleen vääränlaisen ihmisen kanssa, niin on enemmän yksin kuin yksin ollessaan.
Minulla kävi onni ja tapasin unelmieni miehen jo vuoden kuluttua erostamme. Eropäätös oli tosin kypsynyt jo 2 vuotta ennen kuin jätin mieheni, joten se helpotti uuden suhteen aloittamista. Sen vuoden olin paljon onnellisempi, kuin suhdevankilassa. Mutta sinä tiedät omat toiveesi parhaiten. Tämä oli vain minun tarinani.
on hyvin tärkeää parisuhteessa, että jos niitä ei ole riittävästi, niin jossain mättää. Seksin kautta osoitetaan tunteita. Hyvän seksin jälkeen mies ja nainen avautuvat puhumaan vaikeistakin asioista. Se on luottamuksen lisäämistä. Miksi miehesi ei siis harrasta riittävästi seksiä kanssasi? Voisit kysyä häneltä.
Olen kyllä ottanut asian esille. Kertonut että tarvitsen enemmän fyysistä läheisyyttä, olen seksuaalinen ihminen ja haluan rakastella rakastamani miehen kanssa.
Tietysti vaistoan sen, että jossain mättää, että tämä on iso ongelma eikä kyse ole vain seksistä vaan koko parisuhteen laadusta jos seksuaalipuoli ei toimi kunnolla. Tässä tosiaan on se ristiriita, että kun seksiä on se on hyvää ja tyydyttävää, mutta "kuivat kaudet" ovat pitkiä... aina on joku hyvä syy siihen ettei seksiä harrasteta. Väsyttää, mietityttää, luulin ettet sinä halua, en halunnut olla päällekäyvä, en ymmärtänyt... jne. jne...
Olen aika masentunut koska tämä on ensimmäinen hyvä parisuhde miehen kanssa, aiemmat pitkät suhteeni ovat olleet pahasti vinksallaan johonkin suuntaan ja nyt kun tähän tuli tällainen ongelma niin vaivun epätoivoon, olenko jotenkin tuomittu aina epäonnistumaan...
Huvittavaa tai koomista, mitä lie, mutta lähes kaikki muut ongelmat olenkin jo kohdannut aiemmissa suhteissani - tämä miehen haluttomuus onkin ihan uusi juttu - aivan kuin joku (?) pelleilisi kanssani, hähää, tätäpä et tullut ajatelleeksi!!
nimierkillä, miksi AINA minä...
niin ei ole hätää. Toisinaan voi olla seksin suhteen kuivia kausia vain siksi, ettei jaksa. On niin paljon työpaineita tai muita murheita. Mutta yleensä kuiva kausi pidempikin kestetään, jos tietää, että sen jälkeen luvassa on yhteistä kivaa. Sitten voisi sopia, että pidetään yhdessä esim. seksilauantai ettei tehdä muuta kuin rakastellaan, syödään hyvin ja jutellaan. Jos mies on tyyliin "ensin pano, sitten suihkuun ja baanalle" eli tunteiden käsittely jää vähälle ja on ns. kylmää kyytiä - se masentaa varmasti ja tappaa yhteisen ilonkin.
Jotain hän miettii, mutta mitä, kun ei harrasta kanssasi seksiä. Se olisi kiva tietää eli mitä hänen mielessään silloin pyörii. Joku ongelma hänellä on, mutta mikä.
Jotkut saattavat ovelasti sysätä haluamisen toisen niskaan että sinähän sitä haluat, en minä - se on jo loukkaus! Jos häneltä tulee yhtään loukkaavaa tai jopa alistavaa käytöstä, niin reagoi heti hälytyskelloihin.
Toinen menettää itsetunnon, jos toinen ei halua. Se on ihan varma. Mieti sitä.
Onhan se aika iso osa-alue suhdetta ja varsinkin nuorta suhdetta? Tuo seksielämä.
Jos te olisitte 70 vee niin ei tarvisi tuollaista pähkäillä.
Sinun täytyy tehdä itsellesi selväksi että luovut jostakin ehkä merkittävästä asiasta saadessasi monta merkittävää asiaa tilalle. Kuinka merkittävästä sen sinä tiedät itse parhiten.
Onhan romatiikka muutakin kuin rakastelua? Mies ei ilmeisesti anna muutakaan läheisyyttä?
Surullista.
Koskettelu voi olla sinun hengissäpysmisellesi kyllä välttämätöntä ? Epäilys yrittää viestittää sitä sinulle. Vihellä lisäaika vaikka olette päättäneet se ei ole laissa määrätty.
Mies toivoisi yhteenmuuttoa,mutta en ole valmis. Olen päättänyt itse ottaa lisäaikaa, kunnes tunnen olevani valmis eli jatkamme seurustelua näin. JOs mies ei jaksa odottaa, ei hän ole oikea.
Kyllä näitä ajatuksia ihmettelen itsessäni minäkin. Ihana kunnollinen mies...mutta...
Tuo otsikon kysymys oikeastaan on vastaus kysymykseesi! Olet oppinut tämän ystäväsi kanssa itsestäsi sen, että olet intohimoinen, seksuaalinen nainen ja se on arvokas tieto, ennen kaikkea sinulle. Vain hyvin itsensä tunteva, tarpeensa tietävä voi tehdä sellaisen kumppanin valinnan, että molemmat tulevat onnelliseksi.
Jos kaipaat läheisyyttä seksiä enemmän kuin saat sitä tässä suhteessa, pitkässä juoksussa ymmärtäminen ei riitä, se erottaa katkeroittaa, vaikka kuinka yrittäsi, ymmärtäisi. Miehesi voi ihan yksinkertaisesti olla seksuaalisesti vähemmän aktiivinen, hän ei yksinkertaisesti kaipaa sitä ja läheisyyttä niin paljon kuin sinä. Hänellekkin voi tulla tunne, että ei riitä sinulle, ei pysty/halua niin usein kuin pitäisi.
Juttele ystäväsi kanssa avoimesti ja rehellisesti! Se on rakautta isolla R:llä molempia kohtaan! Kaikkea hyvää elämäänne!
herranjestas tyytyväinen. minä olen ollut niin monen paskan jätkän kanssa...kaikki tuo mitä kuvailit puuttunut mutta seksi oli kyllä hyvää. ei oo täydellistä ihmistä olemassakaan. netissä muuten myydään hyviä dildoja!