Hei!
Ongelmani liittyy kaverisuhteisiina. Asun kahden tytön kanssa ja olemme kolmestaan tavallaan parhaita kavereita. Onglemana on että pelkään jatkuvasti että näistä kahdesta muusta tytöstä tulee keskenään parempia kavereita ja että mä jään lopulta yksin. Se, että nämä kaksi tyttöä viettää keskenään aikaa saa aikaan ahdistusta ja inhottaa tosi paljon, kun esimerkiksi nämä tytöt naureskelevat keskenään ja mulle tulee heti surullinen olo kun jään hetkeksikin jonkin asian ulkopuolelle. Mistä tämä voi johtua ja mitä voisin tehdä? Tämä meinaan vaikuttaa omaan mielialaani aika paljon, ja se tunne on melko pysyvä kun asutaan kumminkin yhdessä ja tälläisiä tapauksia tulee päivittäin. Kiitos kaikille vastanneille?
Ongelmani liittyy kaverisuhteisiina. Asun kahden tytön kanssa ja olemme kolmestaan tavallaan parhaita kavereita. Onglemana on että pelkään jatkuvasti että näistä kahdesta muusta tytöstä tulee keskenään parempia kavereita ja että mä jään lopulta yksin. Se, että nämä kaksi tyttöä viettää keskenään aikaa saa aikaan ahdistusta ja inhottaa tosi paljon, kun esimerkiksi nämä tytöt naureskelevat keskenään ja mulle tulee heti surullinen olo kun jään hetkeksikin jonkin asian ulkopuolelle. Mistä tämä voi johtua ja mitä voisin tehdä? Tämä meinaan vaikuttaa omaan mielialaani aika paljon, ja se tunne on melko pysyvä kun asutaan kumminkin yhdessä ja tälläisiä tapauksia tulee päivittäin. Kiitos kaikille vastanneille?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja myös muista parittomista ihmissuhtessa tuntee yksi itsensä ulkopuoliseksi ajan kuluessa.
asia. Onko sulla sisaruksia? Tuntuuko, että niiden kanssa on hyvät välit, kaikki hyväksytään, olo on turvallinen ja rakastettu?
Onko sun välit sun vanhempiisi hyvät, vai onko siellä jotain epäilystä tai epäluuloa? Usein se jokin epäluulo, tulee se sitten vanhemmista, sisaruksista, koulukavereista, naapureista, sukulaisista, pihan kavereista, voi jäädä mieleen, vaikka tilanne vaihtuisikin ja ihmiset muuttuisivat.
Hyvä varmaan olisi, jos te pystyisitte puhumaan myös siitä, miltä toisten käyttäytyminen kustakin tuntuu. Jotta sitten ihmiset voisivat ottaa toisiaan ja toisten tuntemuksia vähän huomioon.
Mä en aina tiedä, mitä se tunne tarkoittaa, kun tuntuu, että muut naureskelee. Että onko se todellista, että ne nauraa sulle, vai vaan pelko.
Mutta sä ilmiselvästi pelkäät, että sut jätetään ja hylätään. Aiempia hylkäyskokemuksia? Jos ne sais jotenkin käsiteltyä, ehkä sitä tunnetta ei tulis niin helposti, tai ainakin sen tunteen kanssa eläminen ja asian hyväksyminen voisi olla helpompaa.