NKP:n pääsihteerien usko kommunismiin?

Järjestelmän huipulla olevien elämä oli kaikin tavoin helppoa ja ylellistä. Kaikkea järjestyi sormia napsauttamalla – sellaista, mistä rahvas ei tiennyt uneksiakaan.

Yhteiskunnan ylimmän kerroksen ei tarvinnut huolehtia niin arkisista asioista kuin raha – vaikka saivat he järjestymään sitäkin tileilleen Sveitsin pankkeihin ja vastaaviin paikkoihin.

”Kommunismi” ja sen mukainen yhdenvertaisuus oli pahimman luokan sanahelinää.

esim. nykypäivänä vaikkapa papeille? Uskovatkohan he todellakin asiaansa? Pirut ja saatanat niin..

Nuoruudessa luultavasti monet heistä ovat olleet aitojakin sosialisteja, mutta naiviuden hävitessä on pakosti myös sosialismin ihanuus ainakin jossain määrin kadonnut. Lopultahan kyse on lähinnä uskosta ja ehkä omistakin illuusioista, jotka kyllä pääsihteerin paikalla nopeasti karisevat.

Opposition räkyttäjäthän pitivät NL:n politiikan aika jäykkänä, joten ideologisia muutoksia ei pahemmin tapahtunut. Gorbatshov oli kuitenkin jo merkittävä poikkeus, ja itse pidänkin häntä aitona sosialistina.

Suurimmalle osalle kuitenkin antaisin tuomion, etteivät ole aitoja sosialisteja. Erityisesti näin alemmilla virkamiespaikoilla, ja yleensähän sosialismi saa juurensa pelkästään kateudesta. Tästä johtuen päätökset perustuvat ideologiaan eikä järkeen. Tämän vuoksi sosialismit olivat käytännössä maanpäällisiä helvettejä. Vain sattuma lopulta ratkaisi, ettei 80-luvun lopun tapahtumat ryöstäytyneet täydelliseksi kaaokseksi ja ihmisten tappamiseksi. Sehän ei ollut NL:lle uutta, että kapinat kukistetaan asein, ja toisinajattelijat pistetään linnaan.

Kuinka kukaan Neuvostoliitossa elänyt olisi voinut uskoa kommunismiin? Se on sula mahdottomuus. Ei siihen uskoneet myöskään lansimaiden kansalaiset tai "kommunistit". Ainoa ryhmä ihmisiä koko maailmassa, joka uskoi kommunismiin, oli ryhmä Suomen harhaanjohdettuja taistolaisnuoria ja taiteilijoita.