Tässä mun kokemuksia ja mielipiteitä Suomi24-treffeistä. Olen 38v akateeminen, urheilullinen, lapseton nainen pk-seudulta. Loin treffiprofiilin huhtikuussa ja poistin sen pysyvästi pari viikkoa sitten. Pidin profiiliani näkyvissä noin viikon per kuukausi. Profiilini oli kuvaton, kerroin itsestäni suht lyhyesti ja tekstissäni ei ollut mitään vaatimuksia, mutta ihannekumppaniosuuteen olin sitten kyllä speksannut tarkkaan iän, pituuden, painon, siviilisäädyn, koulutuksen, tupakoimattomuuden ja suhtautumisen lasten laittoon.
Johtuen varmaan iästäni ja kuvattomuudesta en saanut kauheasti yhteydenottoja, noin 70. Törkyviestejä ei tullut paria poikkeusta lukuunottamatta. Viestejä tuli huomattavasti speksaamiani ikärajoja nuoremmilta ja vanhemmilta. Onko niin vaikea uskoa, että tiedän, mitä tahdon? Moni aloitusviesti oli yhden lauseen mittainen. Jos lause kohdistui profiilini sisältöön tai aloitteen tekijän profiili oli mielenkiintoinen, vastasin, muuten jätin omaan arvoonsa. Itse otin yhteyttä noin 30:een, pääasiassa kuvattomiin miesprofiiliin. Enemmän tuli viestejä vaihdettua reilun parinkymmenen miehen kanssa.
Kuvien vaihdosta: jos kuvaa asiallisesti pyydettiin, sen lähetin vastavuoroisesti. Huomasin mielenkiintoisen ilmiön: heti kärkeen kuvaa pyytäneet torjuivat tyyliin "et ole tyyppiäni", kun kuvaa taas vasta muutaman viestin jälkeen pyytäneet yleensä antoivat positiivista palautetta ulkonäöstäni. Ja tämä täysin riippumatta vastapuolen omasta ulkoisesta viehättävyystasosta. Joten jos et ole ex-missi, niin turha laittaa kuvaa näille kärsimättömille kerjääjille. Ennen treffejä pyrin aina vaihtamaan kuvat, jotta homma ei siihen kariintuisi. Mielestäni kaikki näyttivät sitten livenä kuviltaan, yhtä karmeaa poikkeusta lukuunottamatta. Kuvattomien profiilien takana oli pääsääntöisesti ihan ok-näköisiä miehiä.
Treffeillä kävin 12 miehen kanssa. Treffit kuluivat selvin päin jutellen julkisilla paikoilla. En kyllä lähtenyt, jos joku ehdotti perjantai- tai lauantai-illaksi treffejä. Ekat treffit olivat melkein kaikki mukavia, mielestäni tämä on toimiva tapa tutustua. Mutta opin, että ekojen treffien tunnelmasta ei voi paljoa päätellä jatkosta. Treffien jälkeisestä käytöksestä vasta kunnolla näki, oliko kyseessä (wannabe) pelimies, nettitreffien vakiharrastaja vai suhdetta aidosti etsivä. Näistä neljän kanssa päädyttiin toisillekin treffeille, mutta sitten en ollut enää kiinnostunut tapaamaan ketään heistä uudelleen, johtuen milloin salatusta tupakoinnista, lapsellisuudesta, negatiivisuudesta, tapaamisaikojen siirrosta. Kolmea herraa olisin ekojen treffien jälkeen ollut myös kiinnostunut tapaamaan uudelleen, mutta olin selvästi joutunut "ihan kiva, mut"-kategoriaan. Yhdeltä sain sentään viiveellä asialliset pakit, mitä arvostin. Kahdelta tuli kyllä treffien jälkeen viestejä, mutta uutta tapaamista ei järjestynyt eli kiireitä muilla tahoilla...
Summa summarum: loppufiilis on ihan positiivinen, vaikkei sitä seurustelukumppania löytynytkään. Sain hyviä musiikki- ja kirjasuosituksia sekä pääsin parille yritysvierailulle. Ja ajatuksiahan oli kiva vaihtaa treffeillä! Mutta poistin profiilin, jottei musta tulisi nettitreffejä harrastuksenaan pitävä.
Johtuen varmaan iästäni ja kuvattomuudesta en saanut kauheasti yhteydenottoja, noin 70. Törkyviestejä ei tullut paria poikkeusta lukuunottamatta. Viestejä tuli huomattavasti speksaamiani ikärajoja nuoremmilta ja vanhemmilta. Onko niin vaikea uskoa, että tiedän, mitä tahdon? Moni aloitusviesti oli yhden lauseen mittainen. Jos lause kohdistui profiilini sisältöön tai aloitteen tekijän profiili oli mielenkiintoinen, vastasin, muuten jätin omaan arvoonsa. Itse otin yhteyttä noin 30:een, pääasiassa kuvattomiin miesprofiiliin. Enemmän tuli viestejä vaihdettua reilun parinkymmenen miehen kanssa.
Kuvien vaihdosta: jos kuvaa asiallisesti pyydettiin, sen lähetin vastavuoroisesti. Huomasin mielenkiintoisen ilmiön: heti kärkeen kuvaa pyytäneet torjuivat tyyliin "et ole tyyppiäni", kun kuvaa taas vasta muutaman viestin jälkeen pyytäneet yleensä antoivat positiivista palautetta ulkonäöstäni. Ja tämä täysin riippumatta vastapuolen omasta ulkoisesta viehättävyystasosta. Joten jos et ole ex-missi, niin turha laittaa kuvaa näille kärsimättömille kerjääjille. Ennen treffejä pyrin aina vaihtamaan kuvat, jotta homma ei siihen kariintuisi. Mielestäni kaikki näyttivät sitten livenä kuviltaan, yhtä karmeaa poikkeusta lukuunottamatta. Kuvattomien profiilien takana oli pääsääntöisesti ihan ok-näköisiä miehiä.
Treffeillä kävin 12 miehen kanssa. Treffit kuluivat selvin päin jutellen julkisilla paikoilla. En kyllä lähtenyt, jos joku ehdotti perjantai- tai lauantai-illaksi treffejä. Ekat treffit olivat melkein kaikki mukavia, mielestäni tämä on toimiva tapa tutustua. Mutta opin, että ekojen treffien tunnelmasta ei voi paljoa päätellä jatkosta. Treffien jälkeisestä käytöksestä vasta kunnolla näki, oliko kyseessä (wannabe) pelimies, nettitreffien vakiharrastaja vai suhdetta aidosti etsivä. Näistä neljän kanssa päädyttiin toisillekin treffeille, mutta sitten en ollut enää kiinnostunut tapaamaan ketään heistä uudelleen, johtuen milloin salatusta tupakoinnista, lapsellisuudesta, negatiivisuudesta, tapaamisaikojen siirrosta. Kolmea herraa olisin ekojen treffien jälkeen ollut myös kiinnostunut tapaamaan uudelleen, mutta olin selvästi joutunut "ihan kiva, mut"-kategoriaan. Yhdeltä sain sentään viiveellä asialliset pakit, mitä arvostin. Kahdelta tuli kyllä treffien jälkeen viestejä, mutta uutta tapaamista ei järjestynyt eli kiireitä muilla tahoilla...
Summa summarum: loppufiilis on ihan positiivinen, vaikkei sitä seurustelukumppania löytynytkään. Sain hyviä musiikki- ja kirjasuosituksia sekä pääsin parille yritysvierailulle. Ja ajatuksiahan oli kiva vaihtaa treffeillä! Mutta poistin profiilin, jottei musta tulisi nettitreffejä harrastuksenaan pitävä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
????
Ketä kiinnostaa sinun treffisi????
kun tää vuodatus erottuu muista ei-provokatiivisuudellaan. No, kai sitä voi kommunikoida muutenkin kuin pelkillä provoilla. Yleensähän ihmiset on kiinnostuneita vertaiskokemuksista. Mullekin olis kyllä riittänyt tilasto: omat yhteydenotot, yhteydenotot minuun, 1. treffien lkm, 2. treffien lkm.
"Johtuen varmaan iästäni ja kuvattomuudesta en saanut kauheasti yhteydenottoja, noin 70. "
Eh ? Mulla on ollu ilmoitus kolme kuukautta, ja yhteydenottoja on tullut peräti kaksi (jipii !), josta toinen ei osannut kommunikoida yhtä lausetta enempää. Toisen kanssa päädyin treffeille, mutta homma ei edennyt sen pidemmälle. Ihan mukava, mutta samalla vähän epäilyttävä tapaus, josta ei oikein päässyt perille, mitä nainen todellisuudessa halusi...
Kyllä olisi luksusta saada ilmoitukseensa kymmenittäin vastauksia. No, ehkä seuraavassa elämässä...
Omat + muiden yhteydenotot: ~30 + ~70 = ~100 henkilöä
"kirjeenvaihtoa": ~20 henkilöä
"ensimmäisille treffeille": 12 henkilöä
"toisille treffeille": 4 henkilöä
"kolmansille treffeille": 0 henkilöä
Yhteenveto: ihmisillä on ilmeisesti niin kiire, että niillä joilla on enemmän vientiä on luonnollisesti suurempi kiire ja halu käydä kaikki potentiaaliset ehdokkaat läpi. Aika hyvin näyttää 50% seulonta toimivan näinkin pienessä otannassa, jossa siis mahdollisuudet siirtyä seuraavalle tasolle ovat puolta pienemmät. Eli aikamoista hakuammuntaa näyttää olevan, jos ei oikein osaa kohdentaa hakua tai erottua edukseen.
Tilastot eivät kerro mitään siitä, minkälaisia nämä tyypit olivat. kyllähän jokainen nainen yhteydenottoja saa, mutta niiden taso vaihtelee todella paljon.
Minusta alkuperäisen kirjoittajan seikkaperäinen kirjoitus oli hyvä. Siinä selvisi myös taustaa tapahtumille.
Kun nainen laittaa nettiin profiilinsa, se tuntuu keräävän aina automaattisesti joukon yhteydenottoja - treffeillä roikkuu joukko miehiä, jotka laittavat kaikille vähänkään varteenotettaville uusille naisprofiileille viestin. Usein nämä yhteydenotot ovat vielä näitä lyhyitä, moimitäkuluu juttuja, ja pahimmassa tapauksessa niiden lähettäjillä on vielä puolityhjä profiili.
Minustakin oli mukava lukea aloittajan kokemuksista.
..oli ap:n kirjoitama.Niinkuin sekin, että heti kuvaa pyytäneet lopettivat nopeimmin yhteydenpidon.
Huomasin itsekkin kerran, että kun en lähettänyt kuvaa heti ensiviestin jälkeen, lopahti miehen mielenkiinto välittömästi sihen.
Ehkäpä hän itse kuvallisena ajatteli minun olevan niin ruma, etten kehtaa ja uskalla sitä lähettääkkään.Sitä ei kuitenkaan ollut kysymys.
Toinen vaihtoehto tietysti oli, että hän oli katsellut jo valmiiksi nuorten ja kauniiden parikymppisten hymyileviä kasvoja ja päättänyt
tarvitsevansa juuri sellaisen "esineen", josta kaveritkin olisivat kateellisia.
Jotkut eivät vaivaudu tutustumaan toisen sisimpään todella- vain kuva ratkaisee.Mitäpä sitä sellaisella kumppanilla sitten tekisikään...
Kriteeriensä tärkeysjärjestystä olisi siksi hyvä miettiä itse kunkin.Jos kuvallisuus on minulle tärkein hakukriteeri, mitä se minusta itsestäni kertoo?
Kertooko se ehkä, että muutkin ulkoiset asiat ovat
minulle samalla tavalla listan kolmen kärjessä?
Kuvanhan tietysti aina vaihtaa voi, mutten oikein ymmärrä, miksi sen pitäisi olla se ykkösasia.
Mielestäni ei ole järkeä jo etukäteen lyödä mielessään lukkoon pintaperustein, minkälaisen ihmisen haluaa.
Tämä kun ei ole tavaratalo, missä ihmisiä ostetaan ja myydään.
Etupäässä mukavia ihmisiä olen minäkin tavannut nettitreffien kautta.Myös kaikki tapaamani miehet ovat olleet ok-näköisiäkin. Hyvä keskusteluyhtetys
vaan on jäänyt usein uupumaan ja sitä jäänyt kaipailemaan.Tästä olen melko tarkka. Tietysti se ei ehkä ensitapaamisella
ihan luontaisesti suju, kun ei toista kunnolla vielä tunnekkaan.Enkä syytä tästä vain vastapuolta.
Jos tuntuu, että jonkinlainen yhteydenkipinä saattaisi olla, yritän tehdä toisetkin treffit ja myös jatkaa tutustumista edelleen puhelimitse tai kirjoitellen. Mikäli myös vastapuoli on innostunut.
Ei kannata heittää kirvestä kaivoon ja turhautua vaikka se sopivan oloinen ihminen ei heti taikaiskusta ilmestyisikään.Haussa kannattaa käyttää leveää sektoria, pitäen nämä nettitreffit vaan yhtenä "löytämisen" mahdollisuutena.
Jos ei suostu lähettämään kuvaa, on syy jokin näistä:
- itsetunto-ongelma (häpeää ulkonäköään)
- on valehdellut profiilissaan ja kuva paljastaisi valheen (ylipaino, terveydentila)
- laiskuus (ei ole pitkään aikaan viitsinyt ottaa kunnollista kuvaa itsestään, kaikki kuvat ovat jotain kännykkäkameralla kännissä otettuja huitaisuja)
- tiedostettu tyylitajuttomuus (vaatteet, hiukset, meikit tai joku muu asia mättää pahasti, eikä ole kykyä/halua korjata tilannetta)
- dogmaattisuus (on sellainen PERIAATE, että EN IKINÄ lähetä kuvaa, koska se on AINA pinnallista ja ihmisarvoa halventavaa)
- joku typerä oikku, halu olla salaperäinen (mutta minulla ei ole aikaa piiloleikkeihin, tarpeeksi työlästä muutenkin tämä seuran löytäminen netistä)
Joten jos joku kieltäytyy lähettämästä kuvaa, on minulla vähintäänkin oikeus kysyä, että miksi ei lähetä. Vastauksesta voin sitten päätellä, että kannattaako jatkaa... Juuri näin "pinnallinen" minä olen.
Minä en lähetä kuva ammattini puolesta.
Jos joku ei halua tutustua minuun muuten, niin ei voi mitään. Eikä minulla edes ole mitään hyvää kuvaa itsestäni kotikoneellani.
Ei ole digikameraa, ex vei kaiken mukanaan. Koneen sain pitää.
Ei minuun ole pakko tutustua netissä jos tuo kuva on niin tärkeä. kuvassa voi olla paremman näköinen kuin luonnossa.
En ole ruma, lihava enkä iljettävä, mutta en minä sitä asiaa ole ajatellut todistella jos se jotakuta ei miellytä.
Ihan fiksuja kavereita netistä löytyy tällkin tyylillä.
"Joten jos joku kieltäytyy lähettämästä kuvaa, on minulla vähintäänkin oikeus kysyä, että miksi ei lähetä. Vastauksesta voin sitten päätellä, että kannattaako jatkaa... Juuri näin "pinnallinen" minä olen."
Miksi en laita seikkaperäistä kuvaani nettiin ? Siksi, koska en voi kontrolloida millään tavalla sitä, minne kuva päätyy. Aina ei voi olla edes varma, onko vastapäässä oleva henkilö se, jonka väittää olevan.
Kyllä kuvan saa myös ihan pyytämällä, kunhan muistaa ensin lähettää omansa.
on ikävä tauti. Mihin luulet kuvasi päätyvän???
Pidätköhän itseäsi hieman liian tärkeänä? (paranoiaan taipuvaisten ihmisten perisynti)
Selityksiä riittää...Kuvattomuus on erittäin tyl-
sää ja hyvin suomalainen ilmiö. Kun vielä olin
treffeissä (kuvallisena)sai melkein aina pyytää ja
anella sitä kuvaa, ja suurin osa naisista väitti,
ettei kuvia koneelta löydy, tai ei osaa laittaa
(ja jokaisella oli isoja lapsia, jotka takuulla homman hallitsevat!)sitä sinne. Boooring!:)
No minä en ammattini vuoksi voi laittaa kuvaa nettiin.
Se nyt vaan on niin.
Mikähän ammatti on sellainen, ettei voi laittaa omaa kuvaa nettiin? Ei edes pientä kuvaa?
No ehkä jos on kuulunut johonkin italialaiseen mafiaperheeseen, ja ryhtynyt poliisin vasikaksi. Ja sitten paennut toiselle puolelle Eurooppaa pakoon kostoa. Esim. Suomeen.
Että minun pitäisi laittaa joku sellainen epämääräinen suttuinen kuva, niin kuin joillakin on. Ihan vaan siksi että olisi kuva. Kuvankäsittelyohjelmilla minusta saisi sen näköisen kuin mitä haluaisin esittää.
Juttelen kyllä ammatistani ja siihen liittyvistä asioista esim. makuhuoneessa. Sinne on vaan aina pitkä matka netistä.
Ravintolassa saan muuten ihan kiitettävästi pinnalista seuraa. Jospa kuvattomuus vetäisi puoleensa toisenlaisia ihmisiä. Sekin voi olla tavoitteena.
On monia ammatteja, joista yksityiselämä on osattava pitää erillään. Tilanne ei aina vältämättä kosketa itseään, mutta sillä voi olla ennalta arvattavia tai arvaamattomia vaikutuksia esim. omien esimiesten, kollegoiden tai alaisten asemaan. Eli esim. omalla toilailulla voi vaaraantaa jonkun läheisen työkaverin aseman tai ainakin saattaa tämän kiperään tilanteeseen.
Suomi on pieni maa.
Olipa ylimalkainen vastaus.
On ammatteja, joissa voi aiheuttaa ydinsodan jos lähettää kuvansa jollekulle hieman tuntemattomalle henkilölle...
Parempi pysyä kokonaan poissa netistä, jos on niin hemmetin arkaluontoinen ammatti?
Kyllä niitä on aika paljon sellaisia ammatteja joissa ei halua tai voi laittaa kuvaansa nettiin.
Jos se jollekin on kynnyskysymys, niin sellaiset dumppaavat sitten minut. Näin se menee.
sulle noin tärkeä niin miksi ihmeessä näet vaivaa kuvattomien kanssa? Jos se on sinulle noin vaikeeta se kuvan puuttuminen? Tai siirry live-elämään kokonaan, siellä voit katsastella pärstät ensin. Paljon helpompaa....
Miksi esim. Matti Vanhanen oli netissä kuvattomana. Hyvin ymmärrettävää. Sinä vain tuijotat omaa napaasi etkä ihan oikeasti ajattele miltä tuntuu kun "nettimiehet" norkoilevat työpaikallani...Juu kiitos ei enää ikinä!!!
Sinä tietysti haluaisit "shoppailla" sopivan kumppanin (ihmissuhteen) vain kuvaa katsomalla. Minulle merkitsee paljon myös ihmisen olemus, elämänarvot ja ajatukset ylipäätänsä. Mutta otan osaa, jos sinulta puuttuu aito uskallus laittaa itsesi likoon. Samaa kaipaisi enemmän myös naisilta.
Pari tapausta poisluettuna olen deitannut vain kuvattomalla profiililla olleita naisia, eikä ole tarvinnut pettyä. Joten se siitä paranoiasta.
Koska et näytä ymmärtävän eli osaa lukea tekstiä rivien välistä, kerrotaan sama rautalankamallin avulla kärjistetysti: sen minkä laitat nettiin, et sieltä pois saa.
Nettideittailu on ok, samoin suora kuvien vaihto, mutta siitä huolimatta en laita kuvaani netti-ilmoon jo ammattini puolesta. Siksi jokaisen kannattaa miettiä, mitä tietoja ja paljonko itsestään laittaa tietoja nettiin. Ei pidä olla liian sinisilmäinen ! Kyllä ihmisen pitää nähdä sen verran vaivaa, että kiinnostavan naisen tai miehen osuessa kohdalle ottaa hänestä tarkemmin selvää. Sitä varten ihmisillä on tapana tutustua.
Luuletko että kuva ei voi päätyä johonkin, sen voi kopsata omalle koneelleen, sen voi pistää jakoon, sen voi liittää alastomaan vataloon ymsyms.
No, noi on kauhuskenaarioita.
Ajatteleppa itses yläasteen opettajaksi jolla on kuva netissä, sen huomaa joku oppilaasi ja hoplaa kohta saat oman kuuluisuutesi ainakin työpaikallasi
No, sekin elämää... onneks kaikki ei ole niin kuvan perään vaan ihminen kelpaa ilman kuvaakin :)
Lukekaa tuo ylempi ketju siitä mitä kaikkea miehet valehtelevat netissä. Tai miten ylipäätään ihmiset voivat käyttäytyä. Sitten kannattaa vasta syytellä naisia kuvattomuudesta.
Minulla ei ole kompetenssia arvioida kenenkään mielenterveyttä enkä sitä myöskään tee. Ajatus, että tuollaisilla tyypeillä olisi valokuvani, ei tunnu hyvältä.
Olen samaa mieltä, jos kuva on noin tärkeä niin minut kannattaa dumpata sen vuoksi. Pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä miehiä tapaan elävässä elämässä ihan riittävästi - netissä haluan tutustua sellaiseen henkilöön, johon en muuten törmäisi.
Kaikki te viisaat ja kaikkea pelkäävät: Paljon
suurempi riski on kun laittaa kuvansa jollekin
ykityishenkilölle, josta ette tiedä oikeasti mitään muuta kuin mitä kyseinen mies/nainen on
itsestään kertonut! Eli. Älkää koskaan laittako
kuvaanne kellekään!!! Saattaa päätyä ties mihin:)
Huvittavinta täällä ovat ne jotka pohdiskelevat, että kuvasi yhdistetään jonkun toisen vartaloon:DD
Haloo!! Herätkää, tai ottakaa lääkkeenne arvon ihmiset!
Miten uskallatte olla kuvattavana ikinä?! Kuvahan
saattaa päätyä ties mihin niistä kameroista???
Hui!
Ja opettajat! Oletteko ihan varmoja, etteivät oppilaanne jo ole laittaneet kuvianne johonkin
törkykäyttöön luokkakuvista??
Tarkistakaa äkkiä koneenne! Siellä saattaa voida
googlettaa joku parhaillaan sitä kuvaanne.
Asiani oli, että kun sen kuvan pyytäminen (vain
harva lähetttää sen pyytämättä) on ollut niin
tanan rasittavaa. Olisikin täysin eri asia, jos
se vastapuoli sen lähettäisi suht pian kirjoittelun jälkeen.
Ja mitä "pinnallista" siinä on, että haluaa nähdä
minkänäköisen ja TYYLISEN ihmisen kanssa on sinne
tapaamiseen menossa?
Joskus voi käydä tuuri, että se jolta sitä kuvaa
pyytää onkin just sopiva. Niin kävi minulla, ja
hän lähetti kuvansa pyytämättä. Tosin arvasin jo kirjoituksistaan...Mutta tällainen on harvinaista.
T. liian monta kertaa turhat treffit
Aivan oikein. Jos ihminen ei uskalla laittaa kuvaansa nettiin väärinkäytön pelossa, niin siinä vaiheessa on jo kyse hallitsemattomasta pelosta.
Siitä eteenpäin alamäki jatkuu näin:
- ei uskalla allekirjoittaa mitään, koska se allekirjoitus saatetaan kopioida ja sitten sillä tehdään ties mitä
- ei uskalla käydä uimahallissa, koska joku pervo on saattanut asentaa pesuhuoneeseen piilokameroita
- ei uskalla katsoa ketään silmiin, koska aina on se mahdollisuus, että se toinen on joku taikuri, joka pelkällä katsellaan hypnotisoi sinut ja tekee sinusta orjasi
- ei uskalla lähteä ulos ilman alumiinifoliohuppua, koska ulkoavaruuden oliot yrittävät koko ajan lukea ajatuksiamme ja vaikuttaa niihin
Otin yhteyttä kuvattomaan naiseen prof.tekstin perusteella. Oli kiinnostunut samoista asioista
aika pitkälle ja kirjoitustyylinsä teki vaikutuksen. Muutama pikku juttuhan se yleensä ratkaisee, kun osaa sen tehdä tyylillä, eikä rustaile kilometrin pituisia vaatimus ym. listoja niine tylsine laatusanoineen.
Mutta! Hänpä lähetti kuvansa pyytämättä, joka on
harvinaista naisille.
Pakkohan on kirjoittaa usein kuvattomille, jos niissä muutamissa kuvallisissa ei sopivaa ole.
Ei ole muuten ihme, että homma on hidasta ja turhauttavaa johtuen kuvattomista. Mut jos sulla
on aikaa ja halua olla sivuilla vuosikaupalla, niin siitä vaan.
Kuvallisuus on ainakin rehellistä puuhaa, kunhan
naiset vähetäisivät shoppaamista!
Aina on tekosyitä, mutta suurin syy taitaa löytyä huonosta itsetunnosta ja exän pelosta tai nykyisen
pelosta. Luulisi naistenkin haluavan ja vaativan
sitä kuvaa näytille, jos kerran ukkomiehiä niin paljon liikenteessä. He tuskin kuvallisina esiityvät täällä? Miettikää edes sitä.
Sieltä tietenkin otettiin esimerkiksi:)
Sen ymmärrän jos on lulkkis, mitään muuta syytä
ei ole, jos nyt ei omaa väkvaltaista exää.
Netti-treffailu on Tätä Päivää, niin nuorilla (ollut jo iät ajat)kuin vanhemmilla.
Jos itsetunto ei kestä sitä kuvaa laittaa (pelkää
muiden kommentteja..Itse en ole saanut kommenttia-
kaan!! Olen avoimesti kertonut hakevani seuraa ne-
tistä ja kukaan ei ole ihmetellyt asiaa), ja jos
ei ole ed.mainittuja syitä olla laittamatta, niin
mitään muuta selitystä ei löydy! Kukaan ns. nor-
maali työnantaja ei sitä voi kieltää.
Mutta..siinahän ihmettelette vuosikaudet..
tiedän että eräällä 53-vuotiaalla naimisissa olevalla miehellä Varsinais-Suomessa on kuvallinen profiili, lisäksi vaihtaa kuviaan jatkuvasti, välillä on siviilisääty on naimisissa välillä muu.Säälittävää!!!!
Se on lopulta jokaisen oma valinta toimiiko netissä kuvattomana ja miten pitkään. Netti ei ole ainut väylä tutustua uusiin "kasvoihin" ja täällä toisin kuin elävässä elämässä voi alusta asti panostaa sisältöön. Samalla juuri kuvattomalla profiililla saa rajattua kaiken maailman stalkkerit ja muut hiippailijat pois. Esim. Suomi24 profiilejahan pystyy selailemaan suht vapaasta olematta itse kirjautuneena.
Luonnollisesti opettajakunta, palveluammattilaiset, henkilökohtaiset avustajat, poliisiviranomaiset, (johtavat) virkamiehet, puolustusvoimien henkilöstö sekä luottamustehtävissä tai johtavassa asemassa toimivat henkilöt pysyvät mielellään inkognito. Kyse on myös siitä että mahdollista kuvan esittämää henkilöä ei voitaisi yhdistää profiilissa esille tuleviin tiedon murusiin. Myös härikköpostin tai vedätysten määrä pysyy tällä tavalla kurissa.
voikaan kieltää, mutta voi omalla käytöksellään antaa ymmärtää että se oli liikaa. Se on valitettavasti koettu, joten mun kuvaa ei nettiin tule kuuna päivänä vaikka jolloin poitsulla menisikin elämä siihen että se puuttuu
kuvaa edes? eihän se kerro vielä mitään. ei se kuva kerro minä vuonna se on otettu ja kuinka monta kiloa sitten. pointti on se että sillä kuvalla ei tee mitään, antaa sen tai ei. ihminen livenä on aina eri kuin kuva. jos mä nyt antaisin sulle kuvani niin mulla on siinä valkoinen pitkä tukka. tosiasia on että tätä kirjoittaessa mulla on punamusta lyhyt tukka, ja silmälasit. joten kumman sä luulisit tapaavasi treffeillä?
Itse asiassa 7 tapaamistani herroista ei edes pyytänyt kuvaa ennen treffejä. Viidelle heistä sen pyytämättä lähetin ja sain sitten toki kuvattomilta paluupostia. Kokemuksen karttuessa nettitreffeistä huomasin tämän kuvaa pyytämättömyyden kielivän toisella olevan takana jo hyvinkin runsas määrä treffejä. Yksi herroista (kuvallisella profiililla) suoraan sanoikin, että kuva niin harvoin vastaa todellisuutta, että paras vaan sopia tapaaminen mahdollisimman pian.
Niin kuin sanottu, mun mielestä saamani kuvat vastasivat ihan hyvin todellisuutta, joten niitä kannattaa vaihtaa. En ollut hakemassa mitään platonista suhdetta, joten miehen ulkonäöllä on väliä.
t: ap
Huvittavaa ja huvittavaa... tuu jo tälle vuosi tuhannelle ja ota selvää mitä kaikkea sun kuvalle voidaan tehdä jos sä sen pistät nettiin, tai lähetät jollekin "höyrypäälle"
Mä tein sen erehdyksen kerran ja sain jonkun stalkerin perääni, tunnisti mut jossain kaupungilla ja alkoi seuraileen, arvaa oliko kivaa?
Jos ei kuvaton minä kelpaa niin enpä kaipaakaan sellasta heppua
Mun työnantajani perusteli kieltoa sillä, että nettideittaaminen vie asiakaspalvelijan uskottavuuden. Pomo pelkäsi myös, että kuvan jakeleminen netissä toisi sulhaskandidaatteja firmaan norkoilemaan.
Hätävarjelun liioittelua kenties, mutta pomolla on valta tehdä musta työtön, joten kuva ei tuu nettiin.
Pystyn kuvittelemaan, että esimerkiksi opettajat eivät välttämättä halua esiintyä kasvoillaan netissä. Sehän on sama kuin pyytäis luokkansa oppilaita (tai niiden vanhempia!) lähettämään jäynäviestejä. Ja mitä pienempi paikkakunta, sitä enemmän siellä on ihmisiä, jotka työnsä puolesta ovat kaikkien silmissä: opettajien lisäksi virkamiehet, poliittiset luottamushenkilöt, paikallislehden toimittajat, kaupan kassat ja pankkineidit.
Voi jeesus mikä järjen jättiläinen.
Jos sinulle kuva merkitsee niin paljon, deittaile vain ihmisiä, joilla on kuva ilmoituksessaan. Sillä ongelma ratkeaa. Jos et löydä sopivaa kumppania kuvallisten joukosta, viimeistään silloin kannattaa katsoa peiliin.
Kyllä huomaa, että osa ihmisistä on ja pysyy ikuisina inttäjinä, ja toisille ei kannata puhua järkeä, sillä se ei näytä menevän jakeluun.
"Aina on tekosyitä, mutta suurin syy taitaa löytyä huonosta itsetunnosta ja exän pelosta tai nykyisen
pelosta. Luulisi naistenkin haluavan ja vaativan
sitä kuvaa näytille, jos kerran ukkomiehiä niin paljon liikenteessä. He tuskin kuvallisina esiityvät täällä? Miettikää edes sitä. "
Miten olisi, jos kasvaisitte vähitellen aikuisiksi ? Jos näitä juttuja olisi uskominen, pettäjiä tai salaseuraa etsiviä löytyy vain miehistä. Ikävä kyllä, todellisuus ei taida olla naisten suhteen sen kauniimpaa. Osaavat pettää, ja kierrättää kumppaneita siinä missä miehet.
"Luulisi naistenkin haluavan ja vaativan
sitä kuvaa näytille"
Miksi miehen pitää lähettää aina oma kuvansa ensiksi ? Myös siinä tapauksessa, jossa nainen pyytää kuvaa ? Yleinen toimintamalli on se, että pyytäjä lähettää aina oman kuvansa ensimmäisenä.
Minusta ihmisten, joille ulkonäkö on todella tärkeä, kannattaa keskittyä ihan rauhassa kuvallisiin ilmoituksiin, nopeasti lähetettyihin kuviin ja/tai pikaisiin treffeihin. Siinä kaksi samoin tästä asiasta ajattelevaa voi hyvin tsekata toisesta sen itselleen tärkeimmän ominaisuuden ja jatkaa sen mukaan.
Minä olen löytänyt kumppanin nettitreffien kautta. Hän (mies) lähetti minulle kuvansa aika pian, muutaman viestin jälkeen, mutta pyysi minua olemaan tuskailematta oman kuvani lähettämisen kanssa. Siispä lähetin oman kuvani vasta useita viestejä myöhemmin. Meillä synkkasi kirjoittaessa tosi hyvin, ikinä ei ole niin hyvin synkannut kenenkään kanssa.
Miehen naama miellytti, mutta olisin rumempaakin lähtenyt tapaamaan (kirjoitteluamme kesti pari kuukautta). Minunkin kuvani miellytti miestä, mutta olemme molemmat kokeneet, että ei se naama ollut se merkittävä asia, vaan se sielunyhteys, joka löytyi hyvin pian tutustumalla toiseen ihmisenä. Tuli vahva tunne, että tässä on kumppanini :)
Minä en helpolla lähetä kuvaani tuntemattomille, mikä ei johdu mistään edellisissä viesteistä mainituista seikoista. Minä olen oikeasti varsin kivan näköinen ja saan "livenä" aika paljon huomiota, jonka koen usein kiusallisena. Toisin sanoen vedän puoleeni ulkonäkökeskeisiä ihmisiä, minkä vuoksi aiemmissa suhteissani elämän arvot eivät ole kohdanneet. En halua siis kuvakeskeisyydellä taas sitä, että törmään ihmiseen, joka on kiinnostunut vain ulkonäöstäni. Nyt olen tosi onnellinen miehen kanssa, jonka kanssa olemme ajatusmaailmamme suhteen samalla aaltopituudella :)
Kukin edetköön siis tavallaan.
Olet kohta 40 ja sait "vain" 70 vastausta ottaen vielä huomioon tarkkarajaiset vaatimuksesi. Näistä 70 tyypistäkään yksikään ei sitten kelvannut:)
Itse olen akateeminen 26v mies ja laitoin erittäin hyvän ilmoituksen. Saldo kaksi "Kerro ittestäs lisää!"-viestä.
Jos olisit lukenut stoorini kunnolla, niin olisit huomannut, että kaikkien kohdalla jatkoa ei seurannut toisesta osapuolesta johtuen.
Ilmeisesti kaksikymppisissä mies/nais-epäsuhta on nettitreffeissä suurempi kuin omassa ikäluokassani. Ja sittenhän moni ikäiseni mies vielä toiverikkaana hakee itseään merkittävästi nuorempaa, joten kaksikymppisillä naisilla on kysyntää...
Tosi. 19-23 -vuotiaat mimmit on vielä hot, sitten alkaa alamäki. Uskon että saan esim. 10v päästä helpommin naisia kuin nyt, vaikken olisikaan yhtä komea. Toivottavasti nuoret ja kauniit mimmit tajuavat miksi ovat niin haluttuja. Ei tosiaan liity fiksuuteen tai hyvään keskustelukykyyn LOL.
Entäpä kypsemmät naiset? Ei voi olla helppoa. Toivottavasti löydät sen sporttisen, savuttoman ja yli x cm pikän miekkosesi :)
Nii-in. Karrikoiden tilanteesi 10 vuoden päästä voi olla jompikumpi:
B) Vonkaat edelleen kaksikymppisiä. Kuitenkin oma arvosi näillä kilpailluilla markkinoilla on laskenut, ellet sitten ole sattunut keräämään varallisuutta/vaikutusvaltaa. Ja koska juokset nuorempien perässä, myöskään ikäisesi fiksut naiset eivät ole kiinnostuneita. Joten flaksisi on nykyistä huonompi.
A) Ymmärrät samanikäisen kumppanin edut. Flaksisi on nykyistä parempi, koska kysyntä ja tarjonta on paremmin kohdallaan. Sillä vaikka samanikäisiin naisiin kohdistuu vähemmän kysyntää samanikäisistä miehistä, naisilla on vielä runsaasti kysyntää vanhempien miesten parissa, herroista kun osa ei ole edelleenkään kasvanut ulos B-kategoriastaan.
Et silleen ;)