Olen saanut tyydyttävän asunnon eron jälkeen, mutta oloni ei ole tyydyttävä. En jaksa ripustaa verhoja ikkunoihin. Tavarat eivät löydä paikkaansa kaapeissa, vaan olen sijoittanut ne sohvan, pöydän ja telkkarin lähistölle, mistä ne on helppo löytää.
Kaljapulloa minulla tosin ei ole olohuoneen pöydällä. Sinnittelen selvin päin kohti huomista. Alkoholiongelmia on ollut paljon aikaisemmin.
Ainoa ilonaihe on tämä netti ja tietokone. Ne kun ovat aivan samat kuin vanhassa kodissa.
Tuntuu kuin odottaisin ja kuulostelisin seuraavaa siirtoa tässä elämän pelissä. Päivän paras hetki on, kun otan puoliskan nukahtamislääkettä ja tiedän, että kohta rikkirevitty sieluni saa levätä.
Kaljapulloa minulla tosin ei ole olohuoneen pöydällä. Sinnittelen selvin päin kohti huomista. Alkoholiongelmia on ollut paljon aikaisemmin.
Ainoa ilonaihe on tämä netti ja tietokone. Ne kun ovat aivan samat kuin vanhassa kodissa.
Tuntuu kuin odottaisin ja kuulostelisin seuraavaa siirtoa tässä elämän pelissä. Päivän paras hetki on, kun otan puoliskan nukahtamislääkettä ja tiedän, että kohta rikkirevitty sieluni saa levätä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
raahaudut kuntosalille. Otat ensin yhteyttä kunto-ohjaajaan, joka tekee sinulle sopivan ohjelman. Jätät juomisen tai tms. ja sijoitat itseesi, saat myös henkistä piristystä.
kuin sinä. Rikki revitty sielu, tyhjyys-paljon lepoa, että jaksaa...minne elämä vie, odottava hiljaisuus, paljon tuntematonta edessä- uuden arvoitus ratkaisematta.Kyllä me selvitään.........
Kuuntelin puhki Juha Tapion levyn, jossa "puoltakaan en kivustas voi tietää, sanat kaikki vaille voimaa jää, mut tiedän sen tulee päivä jolloin huomaat: sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan. Minua auttoi myös ruokavalio, liikunta ja puhuminen.
Muutin pikku yksiöön pitkän liiton jälkeen. Muuttopäivä oli pahin, laavasin kasoja sulle-mulle ja aikuisille lapsille. Yksiöön ei mahtunut juuri mitään.
Puusohvan, josta tuli sänkyni, ruuvit hukkuivat ja nukuin lattialla patjalla kuukauden, en jaksanut etsiä ruuveja. Laatikot olivat pöytänä ja käytin muutamaa vaatekertaa, kun en jaksanut avata niitä.
Unohdin tehdä sähkösopimuksen, minä joka aina hoidin kaikki asiat. Pakastin suli, tosin ei siellä juuri mitään ollutkaan. Netti ei toiminut, kaikki voimani kuluivat sen selvittelyyn ja lopulta vika löytyi talon puhelinkaapista.
Kolmen kuukauden jälkeen sain verhot ikkunoihin. Kyllä siitäkin yksiöstä tuli koti hetkeksi, mutta vasta sieltä muutettuani masennus loppui.
Exäni kuuluu niihin, jotka luulevat, että suru on surtu, kun paikat ovat järjestyksessä ja hommat hoituvat. Eihän se niin ole. Roskia ei saa lakaista maton alle.
Minullakin on tuossa vieressä TV-pöytä kokoamatta, koska en tiedä, mistä lähtisin hakemaan ruuveja. Laiton TV:n tuolille toistaiseksi. Näkee sen siitäkin.
On tavallista, että eron jälkeen ollaan liikekannalla. Muutetaan monta kertaa, ennen kuin jossain taas alkaa tuntea olonsa kotoisaksi.
Paras tapa on kuitenkin erota, niin että muuttaa yksin asumaan johonkin ja kärsii jonkun aikaa yksin. Etsii ensin itseään. Hyppää ojasta allikkoon kun muuttaa suoraan uuden miehen/naisen luo. Ei ehdi koskaan surra valmiiksi entistä. Kaikki jää puolinaiseksi.