Tahdon objektiivisen mielipiteen tuntemattomilta seuraavanlaiseen asiaan. Olemme asuneet yhdessä yli vuoden. Avopuolisoni sanoo, että rakastaa minua ja hänestä tuntuu että haluaa olla loppuelämän yhdessä jne jne. Hän ei kuitenkaan osaa sanoa olenko minä hänelle paras/sopivin kumppani mitä hän voisi löytää? Olen hänen ensimmäinen vakavasti otettava ihmissuhde. Itselläni taas muutamia takana.
Parasta mitä voi olla?
avopuoliso*
10903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No eihän tollasta tiedä, kuin vasta sitten, kun maataan siinä kuolinvuoteella, että kuka oli paras vaihtoehto. Kuten huomaat: ethän sinäkään tiennyt.
(ja tulitko ajatelleeksi, että oma, varsin omituinen kysymyksesi, johdatteli hänet vastaamaan juuri siten, kuin mies vastaa, kun hän ei ole edes miettinyt vaihtoehtoja..??)
sanoi että olen itse kysynyt häneltä mitään?
Eli miehesi ei osaa lukea ajatuksia, vai mistä on kyse? Jos et ole kysynyt mitään, niin ÄLÄ odota vastauksiakaan.
Pakko sanoa, että vika on YKSIN sinun, mikäli murehdit tollasia asioita.
Tuntuuko sinusta jotenkin pahalta se vastaus jonka sait? Oliko se tilanne jotenkin kireä tms?
Minä en nimittäin näin lukien näe nyt kerrassaan mitään ongelmaa.
Mies on sinun kanssasi. Tarkoittaa minulle että haluaa olla nyt. Tarkoittaa että olet riittävän hyvä. Oletko paras kaikista? Ei kai sellaista voi tietää. Mutta mies on sinun kanssasi nyt, ehkä hamaan loppuun ehkä ei.
Muun väittäminen on imelää höttöä, oikeasti ja objektiivisesti.
Voi olla aikomusta, kokemusta, aietta ja haavetta. Suunnitelmaa, kuvitelmaa, mietettä, ties mitä. Mutta niin se on että totuus ja tulevaisuus sitten etenee kuten etenee. "Olet paras minulle, ollaan yhdessä ikuisesti"voi tarkoittaa ihan mitä vain, kuten myös "En minä voi varmuudella sanoa että olet minulle se kaikkein paras maailmassa".
Jos minulta mies kysyisi onko hän kaikkein paras minulle, niin minä ottaisin sen vitsinä tai näpäyttäisin miestä.
Mistä hän sen tietäisi. Ollakseen aivan varma, hänen pitäisi testata kaikki vastaantulijat. Ei saa vaatia mahdottomia. Nämä kuuluvat samaan kategoriaan uskomisen ja intuition kanssa. Eikö se riitä, miten toinen itse kokee ja mitä hän haluaa?
Kylläpä omituisen kysymyksen oot murjassut.
Minusta tuollasia on aika turha kysellä suhteessa ja just nuo kysymykset saa varsinkin naisen ihan pois tolaltaan.. siis kun kuulee vastauksen. Miehet tuskin moista kysyy.
Just tuossa aikasemmat sanoikin, että tuohon ei ole vastausta jos ei ole kaikkia kolunnut läpi ja näinhän se on..
Unohda tuollaiset kysymyset, ne on yks piikki suhteen perseessä.
Anna arvoa tuolle, että sanoi haluavansa olla kanssasi loppuelämän ja rakastaa sinua.
Ei kukaan osaa ennustaa mitä tapahtuu vuosien päästä..
Kyllähän tuon helposti käsittää naikkosen korvalla, että nyt se tykkää ihan erinlaisesta vartalosta ja nyt on liian pienet tissit, iso perse, tukkijalat ja aivoja ei oo.. siis oikeesti. Rajota-
"Hän ei kuitenkaan osaa sanoa olenko minä hänelle paras/sopivin kumppani mitä hän voisi löytää? Olen hänen ensimmäinen vakavasti otettava ihmissuhde. "
Miten ihmeessä se voisi tuon tietää edes teoriassa, kun ei sillä ole _yhtään_ vertailupohjaa?
kysynyt tuota asiaa häneltä, ja hän vastasi eritavoin kun olit odottanut? Anna asian olla äläkä pyörittele tuollaista päässäsi. Kysymyksesi oli muutenkin hieman outo, eihän tuollaiseen osaa edes vastata.
kiitos kaikille vastanneille. En kuitenkaan ole kysynyt häneltä mitään tuollaista, keskustelimme asiasta vapaasti ja näin hän sanoi. Minä en kysynyt mitään "olenko paras sinulle koko maailman ihmisistä?" tyyliin.
Puolisoksi aina tietysti otetaan paras saatavilla oleva. Esimerkki omasta elämästäni: ihannenaiseni on hoikka ja sirorakenteinen mutta sopivasti kurvikas, urheilullinen, haluaa seksiä aina kun minä haluan ja vain minun kanssani, iloinen, älykäs, hoitaa kodin aina nurkumatta näyttäen freesiltä ja kauniilta. Vaimoni on hiukan ylipainoinen, ei liikunnallinen, patistaa minuakin siivoamaan yms., kuljeskelee kotona vanhoissa kalsareissaan ja virttyneessä paidassa eikä seksiäkään ole kuin kerran viikossa keskimäärin. Toisaalta hän on luonteeltaan varsin mukava, iloinen, kauniskin, hyvä äiti lapsille ja osaa ainakin antaa minulle käsityksen, että "antaa" vain minulle. Mielestäni hän on myös fiksu, vaikka onkin valinnut puolisokseen minut.
Olisin tietysti vuosia sitten voinut jäädä vielä odottamaan, josko löytäisin ihannenaiseni. Siihen asti kerääntyneiden kokemusten, peiliin vilkaisun ja itsetuntemukseni perusteella päättelin kuitenkin, että riski/hyöty -suhde etsinnän jatkamisen suhteen kallistuu sen verran riskin puolelle, että voitto on parempi kotiuttaa tässä vaiheessa.