Olimme rakastuneita, jonka seurauksena meille syntyi rakas lapsemme!Olemme aina voineet puhua kaikesta, emmekä ole juuri riidelleet.Nyt on kuitenkin kaikki muuttunut. Lapsemme on reilut puoli vuotta vanha, ja huutaa öisin, sekä herää ainakin kymmenen kertaa rinnalle. Oli jo alussa koliikkilapsi, mutta öiset huudot ovat jatkuneet varsinaisen koliikin jälkeenkin. Tästä seurauksena olemme pienessä noidankehässä..päivät menevät torkkuessa, enää ei jaksa panostaa parisuhteeseen, hyvä kun jaksaa juuri valmistaa päivän ruoan. Olen monesti miettinyt, että jaksaisin vielä hyvin öiset itkut, jos olisin kaksin lapsen kanssa, mutta miehen lyhyt pinna ja valitukset öisin saa minutkin huonolle tuulelle. TUntuu kuin se olisi kaksinkertainen rasite.Ja joskus kun lapsi vihdoin nukkuu yhden yön välillä hyvin, itse en osaa enää nukkua miehen kuorsatessa vieressä. Tässä meidän perheen tarina lyhyesti, onko kenelläkään vastaavaa kokemusta, hyviä neuvoja? Unikoulua olemme yrittäneet lapselle, mutta kerrostalossa reilun viikon mittainen yritys hyvin temperamenttiselle ja kovaääniselle lapsellemme ei ollut tarpeeksi..joka vastaavasti oli tarpeeksi naapureillemme. Haaveissani on luoda uudestaan se rakkauden täyttämä ilmapiiri, jossa minä, mieheni, sekä yhteinen lapsemme saamme jälleen nauttia tavallisesta perhe-elämästä.
Valvotut yöt vaaraksi parisuhteelle
carina
191698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Toivot, että voisitte vielä nauttia tavallisesta perhe-elämästä.. mitä siihen sinun mielestäsi kuuluu?
Minusta se on aika vaihteleva ilmiö, tuo perhe-elämän tavallisuus. Joskus siinä on pitkiäkin unettomia tai huonosti nukuttuja jaksoja, esim. lapsi sairastaa. Tai jotakin muuta, ei siis pelkkää tasaista onnen hyminää, jossa huonotuulisuudet ja kiukkukohtaukset saadaan setvittyä tai ovat lyhytkestoisia..
No, yhtä kaikki. Pitkään kestäneet yövalvottamiset ovat rasittavia, itselle ja parisuhteelle.
Pystyttekö enää keskustelemaan, onko keskusteluyhteys kadonnut? Onko parisuhde klikkiytynyt niin, ettet voi edes sanoa, että tilanne huolestuttaa sinua ja haluaisit jutella ? Että haluaisit viettää yhdessä aikaa miehesi kanssa?
Sitä te nimittäin tarvitsette, kahden keskeistä aikaa.
Saatteko vauvaa kellekään hoitoon? Onko ketään niin luotettavaa, joka jaksaa, että voitte jättää parkuvan vauvan hänelle,ja pääsette kahdelleen jonnekin. Tai edes saatte nukkua yhden yön kunnolla, keskeytyksettä? Univelkaa on nyt varmasti molemmilla ja se ärsyttää ja vetää pinnaa kireäksi.
Onko tutkittu miksi vauva parkuu ja valvottaa? Ehkä kannattaisi jutella neuvolassa terkkarin kanssa.
ettei perhe-elämä olekaan pelkkää onnen hyminää.
Nyt minulla meni varmaan jotakin ohi, sillä tuolla "suhteiden kadehtimisjutussa" luin juuri, että perhe-elämä on nimenomaan vain onnen hyminää!
Valehteletteko te siat täällä toisillenne päivästä toiseen? Hävetkää...
Se olet sinä. Joka toista haukkuu, se itse on. Näin opetetaan lapsille!
Haeppa vaikka jostain lapsi lainaan(jos joku sen antaa sinulle)ja kokeile viikko elää "onnellista perhe elämää" pääset sinäkin meidän sikojen joukkoon ihan oikeasti.Hei vaan kaikki äidit ja mehän olemme sikoja....voi tuota meidän kaikkiviisasta melottea kun nyt ampuu kovilla.Mutta jospa sulla on ns. vauvakuume kun niin kauhean kiivaasti täällä äiti ja iskä sivuilla viihdyt.Oiskohan tullu nyt valehdeltua....
Tiedän mistä puhut!
Vannoin odotusaikana ettei noin kävisi, mutta hupsis kuinkas sitten kävikään! Meillä tytär 3 kk ja se aika on kyllä mennyt valvoessa (heräsi ½-2 tunnin välein) ei paljon tullut mieleen hoitaa parisuhdetta kun oli päivät niin väsynyt.
Lapsen yöheräilyyn löytyi nyt kuitenkin syy: maitoallergia! Olemme siirtyneet soijamaitoon ja pimu herännyt vain kerran yössä. Voin itsekin jo aika hyvin. On pirteä ja aikaansaapa olo.
Eiköhän tästä kohta muista/ jaksa helliä tuota ukkokultaakin......
Pidemmän päälle te ette kyllä jaksa/ pärjää. En tiedä sitten kuinka pitkäksi aikaa auttaisi jos lapsen saisi edes yhdeksi yöksi hoitoon....
Sulje todellakin pois itkuisuuden syy, hoida lapsi ensin kuntoon, niin jaksatte sitten itsekin paremmin! Zemppiä!!!
Meillä kesti itku öitä yli vuoden, mutta lapsemme oli kylläkin sairas.Minäpä olin öisin lapsen kanssa eri huoneessa,että mieheni sai nukkua jotta jaksoi käydä töissä.Se toimi meillä.Ja minä nukuin aina päivällä kun lapsi nukkui.Voimia sulle.
Ne valehtelikin siellä mulle! Sinähän juuri kerroit, että kaikki oli hyvin ENNEN lapsen syntymää...no niin, nyt alkaa selvitä!
Mutta kyllähän mä sen tiesin, ja tietää moni muukin, joillain ei vaan ole kanttia myöntää asiaa. No, sulla on. Onnea siitä. Olet tervehtymässä sairaudesta nimeltä äitiys.
Ole huoleti. Ehkä se HYVÄ AIKA vielä palaa. Tai sitten ei...;D
Eiköhän sitä äitydessä ole niitä super veemäisiä päiviä yllinkyllin;) Itselläni kaksi vauhtiveijaria ja aina ei pelkkää autuutta todellakaan riitä, kun muksut koittaa tahtoaan tai yrjöää kuumeisena sänkyynsä tai kun isompi vetää pienempää lättyyn...
Mutta mutta kun sitten on niitä ihania päiviä jolloin suukkoja satelee ja saa kuulla olevansa rakas ja kaikki sujuu yllättävän hyvin ja mieskin muistaa halata ja seksi maistuu ja aurinko paistaa;)
Ja kuitenkin niitä hyviä päiviä on enemmän ja pahat päivätkään ei loppujen lopuksi ole niin pahoja kuin niitä jälkikäteen ajattelee. Kaikkihan on suhteellista ja asenteesta kiinni.
Nautitaanhan elostamme kaikki lapselliset ja lapsettomat ilman tota iänikuista kiistelyä, eiköhän meillä kaikilla ole oikeus onneen ja myös niihin huonoihin päiviin oli lapsi tai ei:)
kun et näy olevan niitä valehtelijoita, että millä perusteella sitten lapsettoman elämä on huonompi vaihtoehto.
Jos ihminen haluaa välttää tuonlaatuista touhua, mitä kuvasit, hän tekee päätöksen pitäytyä lasten hankinnasta. Eikö näin ole?
Ei hänelle silloin merkitse mitään se, mitä siitä EHKÄ saa, sillä päätös tehdään ainoastaan sen mukaan mitä homma varmuudella ottaa. Ymmärrätkö?
Sitä paitsi, kuka pystyy sanomaan etukäteen, että lapsesta tulee terve? Kuka tietää etukäteen, että palkka kontra vaiva pysyy edes missään suhteessa?
En ole muuten ainuttakaan äitiä tavannut, joka olisi sanonut, että äitinä oleminen oli helpompaa ja vaivattomampaa kuin mitä hän etukäteen kuvitteli.
minua itseä kiusaa lapsellisten naisten asenne omaan elämääni, joka poikkeuksetta on sitä, että hyvähän sun on...ihan kuin se olisi mun vika ettei heillä ole!
Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jokainen tekee päätöksensä elämässä itse ja elää sitten sen mukaan. Päättää sitten tehdä lapsia tai ei, minusta kumpaakin päätöstä pitää kunnioittaa! Lapsettoman elämä ei varmasti ole huonompi vaihtoehto, jokaisen elämän päätöksiä pitää kunnioittaa myös sinun hyvä Melotte.
Kaipa se joitain äitejä sitten vaan vituttaa kun toisilla on vapaus mennä, en tiedä?
Minä pidän elämämästäni tällaisena ja nauti sinä elämästäsi. Ja ne joita toisen elämäntyyli vituttaa painukoon vaikka... :)
Minusta nämä jutut on vaan niin typeriä riidanaiheita, arvostaisivatpa ihmiset toistensa päätöksiä ja elämää...
Miksi Melotte ja Beerit toisessa viestissä yrittävät niin vimmatusti painaa maan rakoon muita. Mielestäni heidän typerät ja tietämättömät kommenttinsa saisi vetää suoraan vessasta alas. Kun ei omaa kokemusta äitiydestä ole, turha huudella, mitä se on tai ei ole.
Niin eipä lastenhoitojuttuihin tai äityteen liittyviin asioihin paljon tarvitsis ilkeitä kommentteja antaa etenkään jos itsellä ei lapsia ole, asiallinen keskustelu on ihan eri juttu. Äitiys on kuitenkin semmoinen asia jota ei voi oikein kommentoida jos ei itse äiti ole. Mutta pitää lapsettomiakin kohtaan pyrkiä käyttäytymään asiallisesti. Kunnioitus molempia kohtaan!
Itsekkään en pidä lapsettomien ilkeistä kommenteista mitä täällä valitettavasti joutuu lukemaan...mutta, mutta, mukaan ei tarvitse mennä ilkeilemään... (ja kyllä ne äiditkin täällä toisilleen ilkeilee)
suotta otat noin kauheet pultit.Eiks ole hyvin yksin kertaista vastata moisiin sanomisiin:MÄ OLEN VALINNUT NÄIN! Välillä tuntuu, kun lukee sun tekstejä, että sä oisit sittenkin halunnut niin kovin lapsia, vaikka vakuuttelet toista.Jos olet onnellinen,niin anna muitten juttujen mennä ohi.Tiedän monta lapsetonta jotka ovat todella aidosti elämässään onnellisia.Se joka haluu lapsia ei varmaankaan ala siitä lähtökohdasta, että haluun jos ne vaan on terveitä.Ja voiko joku muka noin idioottimaisesti ajatella, että se olisi helppoa kasvattaa lapsia...tuskin.Pitää olla aika prinsessamaiset ajatukset silloin.
Joka valitsee lapsettoman elämän, niin sehän on hyvin selvä asia.Parempi kuin tehdä lapsi vain siksi kun se mukamas kuuluu elämään.Eiköhän noita ei toivottuja ole ihan yllinkyllin maailmassa.
>Sitä paitsi, kuka pystyy sanomaan etukäteen, että lapsesta tulee terve? <
Sinä et ainakaan kovin terveeltä vaikuta.Sääli äitiä ja iskää.
Ette ole ainoita joilla on näitä vaikeuksia. Vauvaiässä lapsilla on monesti ohimeneviä vaivoja joista ei heti tiedetä. Monesti vauvalla on silti nälkä , kun hän ei ole kerralla saanut tarpeeksi ravintoa, joista on nyttemmin tehty tutkimuksia ja on jo vauvaiässä kehoitettu antamaan jotain ravitsevaa muutakin kuin maitoa (harkinnan mukaan). Vauvat näkevät ns. unia joita he säikkyvät ja itku voi olla raastavaa, silti he voivat olla unessa (pitäisi saada heräämään). Lapselle voisi olla hyväksi olla yö vieressä. Ja lapsi illalla rauhoittumaan ennen nukkumaan menoa. Unilelu ja vesipullo. Ajatelkaa ihanaa tulevaisuutta kun lapsi on isompi ja vaikeudet on ohi. Kuorsaukseen tottuu ja sitä voi jopa kaivata niinkuin kellon tikitystä. Näin isänä on monenmoisia kokemuksia, mutta kyllä niistä on kaikella hyvyydellä selvitty. Moni vastaaja ei ota asiaa asiallisesti. Rakkauden kestoista ja hyvää isänpäivää !.
Monenlaiseen meteliin yöllä olen tottunut, mutta kuorsaukseen en. Se vie hermot. Sitä ei voi kaivata!
Siinä asiasssa olen samaa mieltä, että vauva kannattaa ottaa yöksi viereen. Meillä ainakin se on mahdollistanut aina unet koko perheelle. Vauva nukkuu (ja syö), mutta ei huuda eikä ehdi siis huudollaan herättää muita. Itsekin nukun parhaiten silloin, kun vauva on vieressä, eikä tarvitse nousta syöttelemään. Meillä vauvat ovat syöneet yöllä yli vuoden ikäisiksi, joten nälästä ei taatusti ole kyse, vaan pelkästä tottumuksesta. Mutta kun asiasta ei ota turhia paineita, niin hyvin menee, ja aikanaan yösyötöt kyllä loppuvat.
Hei vaan taas.
Näyttää siltä, että asian merkitys aina menee toisille raiteille .. mutta oli ilo huomata, että on myös ihmisiä, jotka välittää ja jakavat hyviä neuvoja.
Me olemme koitelleet kaikkea mahdollista, mutta mikään ei selitä öistä huutoa. Nyt olemme saaneet mahdollisuuden viedä joskus lapsi hoitoon yöksi, joka on tullut parhaana joululahjana tälle joululle. Allergiatestit, yksityisen lääkärin käynnit, yövalot, tarpeellinen ravinto, päivärytmitys, vyöhyketerapia jne. ollaan kokeiltu, mutta ei tulosta. Toisaalta kyseessä voi olla vain jotain selittämätöntä, joka menee ohi ajallaan, tai sitten esim. jokin puhkeava sairaus.. tuttavaperheessä lapsi oli itkenyt vauva-ajalla paljon, ja myöhemmin puhjennut suolistosairaus. Oli miten oli, mutta on tehnyt hyvää huomata, kuinka yksi nukuttu yö tekee hyvää niin itselle, kuin parisuhteelle ja myös lapsellemme.
ei voi sanoa kuin kyl se siitä:) Lapsi kasvaa ja varmasti saatte paremmat yöunet, aikansahan se ottaa. On varmasti rankkaa varsinkin kun ei tiedä miksi lapsi itkee ja ei voi oikein auttaa. Mutta voimia perheellenne ja toivotaan, että pikkuisen olo helpottaa:)
yrittäkää puhua ja antaa aikaa toisillenne.meidän vauvalla oli kahden kuukauden korvatulehdus kierre,olin väsynyt en huomannut mitä ympärilläni tapahtuu...ja nyt huomaan avioliittoni olevan ohi ja miehelläni suhde työkaverinsa kanssa.