Kertokaapas mitä voi tehdä kun ei ole vain uskoa enää parisuhteeseen, vastakkaiseen sukupuoleen ja oikeastaan itseensäkään noissa asioissa?
Joku varmaan kohta sanoo että "sulla on huono itsetunto" tai jotain muuta sellaista mutta kyllä minulla itseluottamusta riittää. Ei vain usko riitä noissa asioissa enää oikein...
Nyt olisi ollut vain paikka tutustua jopa pariinkiin ihmisiin lähemmin mutta jotenkin pessimismi tuntuu valtaavan minut. En vain usko että he olisivat niin kiinnostuneita että siitä syntyisi mitään pysyvämpää joten en jaksaisi panostaa kun joutuu sitten vain huomaamaan että se oli pelkkää tuulen tavoittelua. Minun pitäisi nyt herätä ja tajuta että elämä on tässä ja nyt, ja on mahdollisuus löytää jotain hienoa mutta kun samalla on ontto tunne että ei se kuitenkaan onnistu.
Olen niin väsynyt noihin leikkeihin että tekisi mieli kerrankin ottaa rennosti mutta kun olen tosimielessä liikkeellä ja vaikea on kiinnostua ihmisistä joita kohtaan ei tunne mitään. Mutta jos tunteita on niin suojelen itseäni kaikilta pettymyksiltä.
Nyt pitäisi vain yrittää mutta tämä negatiivinen asenne taitaa pilata viimeisetkin mahdollisuudet. Mutta voiko minua siitä syyttää jos taustalla on niin huonoja kokemuksia? Ei tosin pettämistä mutta silti...
On helpompi olla sinkku ja yksin kuin stressata näistä asioista, mutta silti sitä kaipaisi jotain muuta. Kun kerrankin löytäisi jotain "helppoa", jonkun joka ymmärtäisi ja ottaisi avosylin vastaan.
Joku varmaan kohta sanoo että "sulla on huono itsetunto" tai jotain muuta sellaista mutta kyllä minulla itseluottamusta riittää. Ei vain usko riitä noissa asioissa enää oikein...
Nyt olisi ollut vain paikka tutustua jopa pariinkiin ihmisiin lähemmin mutta jotenkin pessimismi tuntuu valtaavan minut. En vain usko että he olisivat niin kiinnostuneita että siitä syntyisi mitään pysyvämpää joten en jaksaisi panostaa kun joutuu sitten vain huomaamaan että se oli pelkkää tuulen tavoittelua. Minun pitäisi nyt herätä ja tajuta että elämä on tässä ja nyt, ja on mahdollisuus löytää jotain hienoa mutta kun samalla on ontto tunne että ei se kuitenkaan onnistu.
Olen niin väsynyt noihin leikkeihin että tekisi mieli kerrankin ottaa rennosti mutta kun olen tosimielessä liikkeellä ja vaikea on kiinnostua ihmisistä joita kohtaan ei tunne mitään. Mutta jos tunteita on niin suojelen itseäni kaikilta pettymyksiltä.
Nyt pitäisi vain yrittää mutta tämä negatiivinen asenne taitaa pilata viimeisetkin mahdollisuudet. Mutta voiko minua siitä syyttää jos taustalla on niin huonoja kokemuksia? Ei tosin pettämistä mutta silti...
On helpompi olla sinkku ja yksin kuin stressata näistä asioista, mutta silti sitä kaipaisi jotain muuta. Kun kerrankin löytäisi jotain "helppoa", jonkun joka ymmärtäisi ja ottaisi avosylin vastaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitäisikö sun nyt kuitenkin yrittää puhua niistä iemmista huonoista kokemuksista kun ne tuntuvat painavan sinua noin paljon.
Siis pari ihmistä osoittanut sinua kohtaan kiinnostusta. Aika paljon. Useimmilla ei ole ketään.
hei sinä oletko mies tai nainen, mutta siitä huolimatta älä katso asioita ja elämää niin vakavasti, jossain vaiheessa pitää antaa itselleen mahdollisuus ja oikeus ottaa ihmisiä vastaan ja elää normaali elämää, kun kerran elämä sulle tarjoa hyvän mahdollisuuden ja ehkäpäs hyvän ihmissuhteen miksi jarrutelet paikkoilleen?? ota siitä kiini ja nauttii:) mä aina uskon siihen et elämä ei anna ihmiselle monta hyvä mahdollisuutta tässä elämässä, ja kun kerran antaa sit me tyhmät ihmiset menettämme sen noin vaan!! et varmasti pahempaa nähnyt kuin mun kokemmukseni mut siltti en anna periksi ja katson eteenpäin aina rakkaudella ja otan uutta vastaan avoimella mielellä:-) onnea sulle ja nauti elämästä kun on:-)
Älä vaan sano että sä olet 21-vuotias ihminen joka luulee että elämä on ohi ensimmäisen huonon ihmissuhteen jälkeen. Sun elämäsi on vasta alkanut.
Elämä antaa mahdollisuuden toisensa perään. Vaikka jossakin asiassa jossakin vaiheessa ei onnistuisikaan, ei peli ole ikinä menetetty, vaan aina on uusia mahdollisuuksia. Ne eivät välttämättä ole juuri sellaisia, mitä itse kuvittelimme haluavamme, mutta ne ovat meille hyväksi siltikin.
omalle onnellesi. Jos kerta voit tutustua jopa pariin ihmiseen, niin mikset tutustu? Sehän on se ainoa keino saada elämä jotenkin muuttumaan. KOSKAAN ei etukäteen voi tietää mitä tuleman pitää!
Sanot että vaikea on kiinnostua ihmisistä joita kohtaan ei tunne mitään. Onko ne nettituttuja vai mitä? Eihän ihmisistä voi kiinnostua ennenkuin tutustuu, koska eihän niistä todellakaan tiedä mitään ennemmin! Ei ole mitään "varmoja tapauksia". Seurustelukin on toiseen tutustumista ja vähitellen sitten tietää onko toinen itselle mieluinen vai ei ja päinvastoin.
Sanot itsekin että negatiivinen asenteesi taitaa pilata mahdollisuutesi. Mutta HUOM! vain sinä voit muuttaa asenteesi ja antaa itsellesi mahdollisuuden!
Jos taustalla on huonoja kokemuksia niin eihän sen tarvitse olla todellakaan sun syys, mutta ei sen tarvii antaa myöskään vaikuttaa sun tulevaisuuteen. JOKAISELLA on takanaan noita epäonnistumisia, ihan totta, mutta ne on todellakin tarkoitettu vain ihmisille opiks, ei alistumiseksi kohtaloon. Uhmaa kohtaloasi silläkin uhalla että pieleen voi mennä, sillä ilman uhmaamista et voi myöskään onnistua!
Ihmissuhteet ei yleensä ole ainakaan koko ajan helppoja - se on vain toiveajattelua- mutta ihan oikeasti tämä elämä on suurta kokonaisuutta ja siinä on sekä ylä- että alamäkiä. Jokaisella.
Sinun juttusi perusteella ei sinkkuus ainakaan sulle tunnu onnellista olevan, joten anna noille mahdollisille ihmissuhteille mahdollisuus - et voi tietää miten käy - sehän sitä jännitystä ja makua elämään tuo , ihmisiin tutustuminen. Ei tuo katkeruudessa kärvistely auta sua yhtään. Sun tarttee ottaa vastaan se mitä elämä sulle tarjoaa ja mennä eteenpäin rohkeasti. Et sä koskaan tuu katuu sitä että olet elänyt. Elämättä jäänyttä elämää ihminen katuu!
Ethän voi tietää vaikka onnesi olisi juuri jommasssa kummassa noista ihmisistä jotka ovat "tarjolla" nyt elämässäsi. Tsemiä sulle - mee rohkeasti eteenpäin ja ota uusia askeleita ja katso uusien "ovien" taakse. Vain siten voit saada onnellisemman elämän. Ihan totta!
Kun pessimismi vaivaa romantiikan suhteen, kannattaa antaa ihan rauhassa itsellensä lupa olla toistaiseksi ilman parisuhdetta. Keskity omasta itsestäsi huolehtimiseen, tee asioita mistä itse olet kiinnostunut ja mistä itse pidät. Ei ihmisen ole mikään pakko olla parisuhteessa, jotta elämä olisi elämisen arvoista. Kyllä se on ihan elettyä elämää sekin, minkä viettää suhteessa ainoastaan omaan itseensä.
Kun annat itsellesi luvan nyt vain olla, elää omaa elämääsi ilman pakkoa tai paineita pariutumisesta, ilman määräaikoja, ennemmin tai myöhemmin todennäköisesti alkaa myös usko ja toivo palautua. Jos ja kun näin tapahtuu, silloin voi hyvinkin olla, että kohtaat aivan yrittämättäkin jonkun jonka kanssa suhde sitten toimii. Ja jos niin ei syystä tai toisesta kävisikään, olet joka tapauksessa elänyt elämääsi suhteessa omaan itseesi, ja sellainenkin elämä on hyvä elämä, ja ehdottomasti elämisen arvoinen.
Elämä on todellakin tässä ja nyt. Ja tässä ja nyt kannattaa opetella elämään tyytyväisenä siihen mitä on, ei tuhlata energiaa sen murehtimiseen mitä ei satu olemaan.