Kuis on

Anoppilassa kun en kuulemma äkkiä osaakaan mitään, vaikka omassa huushollissa kaikki sujuu kuin tanssi.

Anoppi saa seurustella jonkun muun sukulaisen kanssa, joka hänelle "kelpaa". Mä en ole koskaan kelvannut edes perunoita kuorimaan. Nekin kuulemma oli väärin kuorittu vaikea uskoa mutta näin on. Niin mitä turhaan tunkee itsensä paikkaan jossa ei kelpaa kuitenkaan.

Ei kai jouluna ole tarkotus hankkia pahaa mieltä itselleen vaan ottaa rennosti.

Taidat olla unelmaminiä.
Tuollaisiahan me anopit juuri kaipaamme.

Anoppikulta kirjoitti:

Taidat olla unelmaminiä.
Tuollaisiahan me anopit juuri kaipaamme.

Ei mun takii kannata ressata eikä höösätä.
Anoppi saa rentoutuu ihan rauhas..ja nii mäkin.
Ilman sen pakkopullii ja kinkkui. Mää haluun vaa kattoo hyvii elokuvii ja vetää lärvit.

Voin sanoa kokemuksesta ettei se tule toimimaan, että vanhemmat ja sisarukset tulisi teille jouluksi, koska todennäköisesti sisaruksillakin on silloin lapsia ja he varmaan tahtoisivat noudattaa vanhoja perinteitä. Samoin joillekkin vanhemmille on korkea kynnys rikkoa vanhoja tapoja.

Juoksette kun aropuput anoppilasta toiseen tai riitelette keskenänne mihin milloinkin menette..

Kuvittele mikä meteli ja härdelli tulee kun molempien sukulaiset tulisi teille lapsineen aattona ja sitten vielä se joulupukki.
Siinä sitten illan päätteeksi mietitään mikä lahja kuului kenellekkin.
No, en halua maalata piruja seinille, mutta voit silloin toivottaa hyvästit rauhalliselle joululle..
Sanoo neljän lapsen äiti jolla on neljä sisarusta ja heillä kaikilla useampi lapsi..

helppoa.. kirjoitti:

Voin sanoa kokemuksesta ettei se tule toimimaan, että vanhemmat ja sisarukset tulisi teille jouluksi, koska todennäköisesti sisaruksillakin on silloin lapsia ja he varmaan tahtoisivat noudattaa vanhoja perinteitä. Samoin joillekkin vanhemmille on korkea kynnys rikkoa vanhoja tapoja.

Juoksette kun aropuput anoppilasta toiseen tai riitelette keskenänne mihin milloinkin menette..

Kuvittele mikä meteli ja härdelli tulee kun molempien sukulaiset tulisi teille lapsineen aattona ja sitten vielä se joulupukki.
Siinä sitten illan päätteeksi mietitään mikä lahja kuului kenellekkin.
No, en halua maalata piruja seinille, mutta voit silloin toivottaa hyvästit rauhalliselle joululle..
Sanoo neljän lapsen äiti jolla on neljä sisarusta ja heillä kaikilla useampi lapsi..

Silloin kun mieheni ja omat vanhempani olivat vielä elossa, vietimme aina joulun niin että jouluaattona olimme minun vanhempieni luona kaikki perheinemme ja joulupäivänä kaikki hänen sisaruksensa perheineen kerääntyivät hänen vanhempiensa luo.

Jouluaattona meitä oli 14 aikuista ja 13 lasta paikalla ja joulupäivänä 12 aikuista ja kahdeksan lasta.
Noudatimme kummassakin paikassa sinne kuuluvia perinteitä ja ei koskaan tullut edes mieleen pyytää rikkomaan jotain perinteitä, miksi edes olisi? Olivathan perinteet tuttuja minulle ja miehelleni lapsuudesta saakka, päinvastoin oli ihan kiva silloin nuorena miniänä ottaa niitä toisenlaisia perinteitä sieltä miehen lapsuudenkodista omakseen.

Jos itse haluaa pilata oman joulumielensä riitelemällä keskenään, se on sitten ihan oma henkilökohtainen helvetti, mutta valmiiksi sovituista asioista kun ei tarvitse riidellä:).

Joulu on lasten juhla ja lasten levottomuus ennen joulupukin tuloa kuuluu asiaan, sitä kai sillä metelillä tarkoitit, vai huudatteko aikuiset ihmiset toisillenne?

Nyt kun lapseni ovat jo aikuisia, mutta eivät vielä perheellisiä, kokoonnumme meille joulun viettoon. Meidän joulumme on sekoitus meidän kummankin lapsuudenkodeista poimituista perinteistä. Tänä jouluna on entistäkin hiljaisempaa, sillä vanhuksia ei elossa ole enää kuin minun äitini, anoppi kuoli syksyllä ja taas on yksi tyhjä tuoli enemmän ruokapöydässä.

Nauttikaa näistä juhlapyhistä rakkaimpienne kanssa sillä ne mummit ja papat eivät ikuisesti täällä ole kanssamme.

toimii ihan loistavasti kirjoitti:

Silloin kun mieheni ja omat vanhempani olivat vielä elossa, vietimme aina joulun niin että jouluaattona olimme minun vanhempieni luona kaikki perheinemme ja joulupäivänä kaikki hänen sisaruksensa perheineen kerääntyivät hänen vanhempiensa luo.

Jouluaattona meitä oli 14 aikuista ja 13 lasta paikalla ja joulupäivänä 12 aikuista ja kahdeksan lasta.
Noudatimme kummassakin paikassa sinne kuuluvia perinteitä ja ei koskaan tullut edes mieleen pyytää rikkomaan jotain perinteitä, miksi edes olisi? Olivathan perinteet tuttuja minulle ja miehelleni lapsuudesta saakka, päinvastoin oli ihan kiva silloin nuorena miniänä ottaa niitä toisenlaisia perinteitä sieltä miehen lapsuudenkodista omakseen.

Jos itse haluaa pilata oman joulumielensä riitelemällä keskenään, se on sitten ihan oma henkilökohtainen helvetti, mutta valmiiksi sovituista asioista kun ei tarvitse riidellä:).

Joulu on lasten juhla ja lasten levottomuus ennen joulupukin tuloa kuuluu asiaan, sitä kai sillä metelillä tarkoitit, vai huudatteko aikuiset ihmiset toisillenne?

Nyt kun lapseni ovat jo aikuisia, mutta eivät vielä perheellisiä, kokoonnumme meille joulun viettoon. Meidän joulumme on sekoitus meidän kummankin lapsuudenkodeista poimituista perinteistä. Tänä jouluna on entistäkin hiljaisempaa, sillä vanhuksia ei elossa ole enää kuin minun äitini, anoppi kuoli syksyllä ja taas on yksi tyhjä tuoli enemmän ruokapöydässä.

Nauttikaa näistä juhlapyhistä rakkaimpienne kanssa sillä ne mummit ja papat eivät ikuisesti täällä ole kanssamme.

Mutta jos nuorenparin vanhemmat ja sisarukset pitäisi saada saman katon alle..
Esimerkiksi minulla on neljä sisarusta ja miehelläni myös ja lapsia siitä siunaantuu jo noin kolmekymmentä ...Sisaruksista löytyy myös niitä jotka ei missään tapauksessa tahdo viettää joulua kuin lapsuuden kodissa..mutta miten viettää, jos me "omimme" vanhemmat meille;)

Ette ole yksin erillään vietettyjen joulujenne kanssa. Ihan sama tapa on ollut täälläkin. Olemme olleet yhdessä reilun 8 vuotta, mutta yhtään jouluaattoa emme ole yhdessä viettäneet. Molemmat ovat aina menneet omille vanhemmilleen ja oman sukunsa luokse joulunviettoon. Sitten tapanina joko kotiudumme molemmat tai lähdemme mökkeilemään välipäiviksi ja uudeksi vuodeksi. Tällä kompromissilla on vältetty joulun muuttuminen edestakaisin ajelemiseksi.

Muutimme kesällä omaan taloon ja tämä joulu oli tarkoitus viettää ensimmäistä kertaa yhdessä. Pyytää minun vanhempani (asuvat kauempana) aatoksi ja joulupäiväksi meille ja vierailla anoppilassa (melkein naapurissa) sitten tapanina. Joulu täytyy nyt kuitenkin järjestää eri tavalla. Mieheni perhettä kohtasi hieman yli kuukausi sitten suru, kun mieheni isä (siis appeni) kuoli yllättäen. Olen kovasti stressannut tulevaa joulua kun sydän repii kahtaalle. Toisaalta tuntuu, että pitäisi olla miehen tukena ja toisaalta taas tuntuu todella pahalta jättää omat vanhemmat kaksin joulunpyhiksi. Siskoni kun on perheineen toisaalla, niin isä ja äiti olisivat tosiaan ihan kaksin. Maanantaina isäni kuitenkin ratkaisi "ongelmani" ja ilmoitti, että minun paikkani on tänä jouluna mieheni kanssa ja heistä ei tarvitse huolehtia. Tulevat äidin kanssa sitten tapanina kyläilemään. Oikein kivi vierähti sydämeltä ja saa taas miettiä joulua hyvillä mielin.

Nyt on tietysti edessä se ongelma, että anoppilassa on aivan erilaiset jouluperinteet (ja osin jopa ruoat), kuin mihin olen tottunut. Juuri eilen sanoin miehelle, että kyselee äidiltään kuinka saisin auttaa joulun laittamisessa. Veisin ainakin mielelläni lipeäkalan ja muut tykötarpeet, joita heillä eivät muut syö. Minulla on myös ollut äitini kanssa tapana tehdä osa laatikoista itse, mutta saa nähdä mitä anoppi siitä tykkää. Mies on jo vakaasti päättänyt, että hän hoitaa kinkun, joka on tähän asti ollut isänsä työ. Graavikala on myös sellainen, jota itse mietin. Tiedän, että sekin on ollut appiukon homma ja anoppi ei sitä kovin hyvin taida.

Anoppi on sitä sorttia, joka aina stressaa joulua ja tänä jouluna varmasti erityisesti. Katsotaan nyt kuinka paljon minun sallitaan avittaa, vai vaaditaanko istumaan valmiiseen pöytään. Todella tovoisin, että hän antaisi mahdollisuuden, kun ei tässä tilanteessa ole kovin paljon mahdollisuuksia helpottaa toisten oloa.

helppoa.. kirjoitti:

Voin sanoa kokemuksesta ettei se tule toimimaan, että vanhemmat ja sisarukset tulisi teille jouluksi, koska todennäköisesti sisaruksillakin on silloin lapsia ja he varmaan tahtoisivat noudattaa vanhoja perinteitä. Samoin joillekkin vanhemmille on korkea kynnys rikkoa vanhoja tapoja.

Juoksette kun aropuput anoppilasta toiseen tai riitelette keskenänne mihin milloinkin menette..

Kuvittele mikä meteli ja härdelli tulee kun molempien sukulaiset tulisi teille lapsineen aattona ja sitten vielä se joulupukki.
Siinä sitten illan päätteeksi mietitään mikä lahja kuului kenellekkin.
No, en halua maalata piruja seinille, mutta voit silloin toivottaa hyvästit rauhalliselle joululle..
Sanoo neljän lapsen äiti jolla on neljä sisarusta ja heillä kaikilla useampi lapsi..

Meillä molemmilla on vain yksi sisarus, molemmat nuorempia. Joten kovin suuresta porukasta ei ole kyse.

On minullekin suuri kynnys rikkoa vanhoja tapoja, tahdon viettää jouluaaton samalla tavalla kuin aina ennenkin. Mutta olen myös sitä mieltä, että jokainen perhe muodostaa omat perinteensä. Tällä hetkellä meillä ei ole perhettä, olemme vain pariskunta, joten vanhoilla säädöillä mennään. Sitten kun on lapsia, tilanne on toinen.

En toivo rauhallista joulua, pidän härdellistä ja suurista sukukokouksista. Joulua on aina vietetty suurella porukalla, äitini suvun kanssa. Paikalla on ollut isovanhemmat (toinen enää elossa), äitini ja hänen pari sisarusta lapsineen (serkuksia on 5) ja puolisoineen, ja nykyään myös meidän serkuksien lapset. Eli kyseessä on isosta porukasta, en pystyisi kuvittelemaan joulua pienellä porukalla (esim. mieheni viettää joulunsa vanhempiensa ja siskonsa kanssa neljästään - ahdistavaa).

Emme ole koskaan riidelleet joulusta tähän asti, ja tuskin tulemme riitelemäänkään. Jos ei onnistu idea, että kaikki tulevat meille, keksimme jotain muuta. Joko me menemme joka toinen aatonaatto-tapani eri mummolaan, tai sitten olemme joka jouluaatto yhdessä paikassa ja välipäivät sitten toisessa. Itse en koskaan viettänyt jouluaattoa isäni vanhempien luona, vaan olimme aina äidin vanhempien luona.

Mutta katsotaanpa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä meillä jo ensi jouluna olisi oma pieni perhe :)

toimii ihan loistavasti kirjoitti:

Silloin kun mieheni ja omat vanhempani olivat vielä elossa, vietimme aina joulun niin että jouluaattona olimme minun vanhempieni luona kaikki perheinemme ja joulupäivänä kaikki hänen sisaruksensa perheineen kerääntyivät hänen vanhempiensa luo.

Jouluaattona meitä oli 14 aikuista ja 13 lasta paikalla ja joulupäivänä 12 aikuista ja kahdeksan lasta.
Noudatimme kummassakin paikassa sinne kuuluvia perinteitä ja ei koskaan tullut edes mieleen pyytää rikkomaan jotain perinteitä, miksi edes olisi? Olivathan perinteet tuttuja minulle ja miehelleni lapsuudesta saakka, päinvastoin oli ihan kiva silloin nuorena miniänä ottaa niitä toisenlaisia perinteitä sieltä miehen lapsuudenkodista omakseen.

Jos itse haluaa pilata oman joulumielensä riitelemällä keskenään, se on sitten ihan oma henkilökohtainen helvetti, mutta valmiiksi sovituista asioista kun ei tarvitse riidellä:).

Joulu on lasten juhla ja lasten levottomuus ennen joulupukin tuloa kuuluu asiaan, sitä kai sillä metelillä tarkoitit, vai huudatteko aikuiset ihmiset toisillenne?

Nyt kun lapseni ovat jo aikuisia, mutta eivät vielä perheellisiä, kokoonnumme meille joulun viettoon. Meidän joulumme on sekoitus meidän kummankin lapsuudenkodeista poimituista perinteistä. Tänä jouluna on entistäkin hiljaisempaa, sillä vanhuksia ei elossa ole enää kuin minun äitini, anoppi kuoli syksyllä ja taas on yksi tyhjä tuoli enemmän ruokapöydässä.

Nauttikaa näistä juhlapyhistä rakkaimpienne kanssa sillä ne mummit ja papat eivät ikuisesti täällä ole kanssamme.

kun mummi eli olimme aina heidän luonaan joulut.minä mieheni ja poika.nyt on poika palomiehenä helsingissä ja mummi ollut jo15 taivaan isän luona .poika tulee miniän kanssa jouluksi meille ja isän mielestä tyttäristä minulla on paras kinkku,kun on läskiä.emme unhoita kenen syntymäpäivä on.menemme illala kirkkoon ylistämään,joka kaiken hyvän antanut on

n 28 v kirjoitti:

Ette ole yksin erillään vietettyjen joulujenne kanssa. Ihan sama tapa on ollut täälläkin. Olemme olleet yhdessä reilun 8 vuotta, mutta yhtään jouluaattoa emme ole yhdessä viettäneet. Molemmat ovat aina menneet omille vanhemmilleen ja oman sukunsa luokse joulunviettoon. Sitten tapanina joko kotiudumme molemmat tai lähdemme mökkeilemään välipäiviksi ja uudeksi vuodeksi. Tällä kompromissilla on vältetty joulun muuttuminen edestakaisin ajelemiseksi.

Muutimme kesällä omaan taloon ja tämä joulu oli tarkoitus viettää ensimmäistä kertaa yhdessä. Pyytää minun vanhempani (asuvat kauempana) aatoksi ja joulupäiväksi meille ja vierailla anoppilassa (melkein naapurissa) sitten tapanina. Joulu täytyy nyt kuitenkin järjestää eri tavalla. Mieheni perhettä kohtasi hieman yli kuukausi sitten suru, kun mieheni isä (siis appeni) kuoli yllättäen. Olen kovasti stressannut tulevaa joulua kun sydän repii kahtaalle. Toisaalta tuntuu, että pitäisi olla miehen tukena ja toisaalta taas tuntuu todella pahalta jättää omat vanhemmat kaksin joulunpyhiksi. Siskoni kun on perheineen toisaalla, niin isä ja äiti olisivat tosiaan ihan kaksin. Maanantaina isäni kuitenkin ratkaisi "ongelmani" ja ilmoitti, että minun paikkani on tänä jouluna mieheni kanssa ja heistä ei tarvitse huolehtia. Tulevat äidin kanssa sitten tapanina kyläilemään. Oikein kivi vierähti sydämeltä ja saa taas miettiä joulua hyvillä mielin.

Nyt on tietysti edessä se ongelma, että anoppilassa on aivan erilaiset jouluperinteet (ja osin jopa ruoat), kuin mihin olen tottunut. Juuri eilen sanoin miehelle, että kyselee äidiltään kuinka saisin auttaa joulun laittamisessa. Veisin ainakin mielelläni lipeäkalan ja muut tykötarpeet, joita heillä eivät muut syö. Minulla on myös ollut äitini kanssa tapana tehdä osa laatikoista itse, mutta saa nähdä mitä anoppi siitä tykkää. Mies on jo vakaasti päättänyt, että hän hoitaa kinkun, joka on tähän asti ollut isänsä työ. Graavikala on myös sellainen, jota itse mietin. Tiedän, että sekin on ollut appiukon homma ja anoppi ei sitä kovin hyvin taida.

Anoppi on sitä sorttia, joka aina stressaa joulua ja tänä jouluna varmasti erityisesti. Katsotaan nyt kuinka paljon minun sallitaan avittaa, vai vaaditaanko istumaan valmiiseen pöytään. Todella tovoisin, että hän antaisi mahdollisuuden, kun ei tässä tilanteessa ole kovin paljon mahdollisuuksia helpottaa toisten oloa.

Osaat kirjoituksestasi päätellen huomioida muutkin ja ymmärrät surun tuomat muutokset miehesi ja anoppisi elämässä. Isäsi tekee kauniisti kun antaa sinulle mahdollisuuden osallistua miehesi ja anoppisi erilaiseen jouluun. Tiedän omalta kohdalta, että yksi kuukausi läheisen kuolemasta ei vielä surua asettele eikä vähennä mihinkään.
Viettäkää joulu anopin luona, ja antakaa surullekin oma aikansa, hiljainenkin joulu on joulu, ja merkitsee varmasti paljon miehellesi ja hänen äidilleen.

Sehän on kiva kun saa perustaa omiakin jouluperinteitä, olispa mullakin näin. Kai sitä sitten keski-iässä saa alkaa päättää omista asioista?