HEi. Onko muilla kokemusta vaimon mustasukkaisuudesta ja siitä kun se ylittää tietyn rajan ja menee ns. sairaalloisen mustasukkaisuuden puolelle?
Omalta osaltani tätä on jatkunut n. 5v. Alussa mustasukkaisuus oli ihan viatonta. Vaimo pelkäsi aina jos esim. jututin naisia esim. työasiossa, että yrittäisin iskeä heitä samalla. Itse olen hyvin sosiaalinen ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa.
Mutta viime aikoina tämä jatkuva minun raastaminen ja epäileminen , että yritän flirttailla ja iskeä toisia naisia alkaa pikkuhiljaa jurppimaan.Mustasukkaisuus häiritsee ja vallitsee normaalia elämää siinä määrin, että minusta tuntuu, että vaimoni työntää minua väkisin pois luotaan kohti toisia naisia. Puhuminen ja mikään ei tunnu auttavan.
Onko nyt viisainta vain erota ja minun sitten iskeä itselleni uusi nainen kun se on niin helppoa ;-) Vai rankaisenko vaimoani raakasti kertomalla meneväni treffeille (työissä on ihan kiva mimmi joka on kiinnostunut minusta) ja tehkööt hän mitä haluaa niin saapahan olla lopulta tyytyväinen ja huomata mitä on saanut aikaan jatkuvalla pirullisella käytöksellään.
Suhteemme aikana kummallakaan ei ole ollut mitään irtosuhteita eikä mitään syytä epäillä moisia...
Omalta osaltani tätä on jatkunut n. 5v. Alussa mustasukkaisuus oli ihan viatonta. Vaimo pelkäsi aina jos esim. jututin naisia esim. työasiossa, että yrittäisin iskeä heitä samalla. Itse olen hyvin sosiaalinen ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa.
Mutta viime aikoina tämä jatkuva minun raastaminen ja epäileminen , että yritän flirttailla ja iskeä toisia naisia alkaa pikkuhiljaa jurppimaan.Mustasukkaisuus häiritsee ja vallitsee normaalia elämää siinä määrin, että minusta tuntuu, että vaimoni työntää minua väkisin pois luotaan kohti toisia naisia. Puhuminen ja mikään ei tunnu auttavan.
Onko nyt viisainta vain erota ja minun sitten iskeä itselleni uusi nainen kun se on niin helppoa ;-) Vai rankaisenko vaimoani raakasti kertomalla meneväni treffeille (työissä on ihan kiva mimmi joka on kiinnostunut minusta) ja tehkööt hän mitä haluaa niin saapahan olla lopulta tyytyväinen ja huomata mitä on saanut aikaan jatkuvalla pirullisella käytöksellään.
Suhteemme aikana kummallakaan ei ole ollut mitään irtosuhteita eikä mitään syytä epäillä moisia...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Päätöksen , otti ja lähti.
Ensin mustasukkasuus oli pientä mutta sitten astui kuvioihin mustasukkasuus poikani lapsia kohtaa.
Poika valitsi lapset.
Siitä olen pojastani ylpeä.
Kuinka paljon on isättömiä lapsia jotka hylätty jonkun naisen takia.
Harkitse tarkkaan plussat ja miinukset.
Kannattaako siis elämäänsä pilata kun se voi olla helpompaakin.
Viaton.. hah.
"Töissä on ihan kiva mimmi joka on kiinnostunut minusta".
Kyllä varmaan joo, riippuu kuule ihan sinusta mitä viestiä ympäristöösi välität, ja miten flirttisi tulkitaan. Jos olisit uskollista sorttia tuskin huomaisit olisiko joku sinusta kiinnostunut. Taidat tekosillasi ruokkia vaimosi epäilyjä ja nautit suunnattomasti muiden ihailusta ja vaimon kalvavasta mustasukkaisuudesta.
Juttus vaikutti kuule narsistisen persoonallisuushäiriöisen tekstiltä. Olisi vaimolles varmasti hyvä että pääsisi sinusta eroon.
Vaimos on mustasukkainen sulle, niin sä mietit kostoa sille. Sairasta. Jos asia oikeasti sua painaisi, niin yrittäisit itse muuttua ja jos vaimos on patologinen niin sitten eroat ystävänä.
Samoilla linjoilla edellisen kanssa.
Ei taida vaimon mustasukkaisuus tyhjästä kummuta jos edes leikilläsi mietit "ratkaisevasi" ongelman noin kypsällä tavalla.
Mustasukkaisuus voi olla ikävä sairaus tai vaiva sekä mustasukkaiselle itselleen että puolisolle. Jos mustasukkaisuus oikeasti on sairaalloista niin puoliso terapiaan tai lähdit lätkimään.
Jokaisessa suhteessa voi tulla asioita joita suurennellaan mikäli parin välillä ei ole keskustelua ja luottamusta. Toivottavasti olet avoin suhteessanne ja välttelet valkoisia valheita joita joillakin ihmisillä on outo tapa viljellä.
ymmärrän kyllä aloittajaa, enkä pidä häntä minään sekopää-narsistina.
Oma mieheni on 10 vuoden yhdessäolomme ajan ollut mustasukkainen milloin kenellekin, etenkin työkavereilleni, joiden kanssa käydään porukalla välillä viihteellä. Siis sekaporukalla eli en todellakaan käy baareissa tms miesten kanssa. Jopa siitä, että tulen toimeen ystävieni miehien kanssa, tulee paskamaista kommenttia.
Taipumus oli alunalkaen olemassa (miehen ex mainitsi asiasta, eikä suinkaan mustamaalatakseen entistänsä) mutta ajattelin, että ajan myötä se menisi ohi, kun hän huomaa, ettei aihetta ole. Vaan kun ei. Piikittelyä tipahtelee tasaiseen tahtiin, jos esim yhteisellä kauppareissulla tervehdin tai jään vaihtamaan kuulumisia jonkun miehen kanssa. Enkä todellakaan tee sitä miestä härnätäkseni! Asia on vain yksinkertaisesti niin, että hänen on opittava hallitsemaan mustasukkaisuutensa! Vai onko todellakin niin, että itseni on "kahlittava" suht sosiaalinen luonteeni ja alettava tuppisuuksi vastakkaisen sukupuolen suuntaan?!
Voisin itsekin todeta, että töissä on pari ihan kivaa tyyppiä, joiden kanssa voisi varmaan olla muutakin kuin työkaveri - ja kun kotona on olo kuin keskitysleirissä miehen nipotuksen vuoksi, ei kynnys välillä ole kovin korkea. Sen verran suomeksi sanottuna vituttaa, että tekisi mieli antaa miehelle OIKEASTI syytä olla mustis!
Olin aika nuori, kun menin avioon. Olin erittäin idealistinen, vankasti sitä mieltä, että avioliittoon kuuluu ehdoton uskollisuus ja toiselle omistautuminen. Harmi että mieheni ei sitä koskaan uskonut.
Hän oli mustis jo alussa, ja se paheni sille asteelle, että vastaantulevan miespuolisen ystävän moikkaamisesta seurasi pitkä kuulustelu. Sellainen, jonka ensimmäinen kysymys on, että koska ootte pannu ja missä.
Olen sosiaalinen luonne ja jo työnkin puolesta paljon ja monien ihmisten kanssa tekemisissä. Olisi vaikuttanut erittäin oudolta, jos en olisi näitä työtuttavia tervehtinyt myös mieheni nähden - enkä nyt muutenkaan halunnut antaa asiassa periksi, koska halusin kuitenkin pitää elämäni normaalina.
No, kuulusteluja ja haukkumisia jatkui muutaman vuoden. Niihin alkoi tulla myös "pientä tönimistä" mukaan, kun mulla ei ollut mitään syrjähyppyä tai sen aietta tunnustettavaksi. Yks päivä sitten naksahti päässä ja hyppäsin sänkyyn suurinpiirtein ensimmäisen vastaantulijan kanssa. Suhteen lopetin vasta sen jälkeen.
Edelleen olen sitä mieltä, että mieheni sai, mitä tilasi. Jälkeenpäin kuulin, että hänellä itsellään oli ollut parikin työpaikkaromanssia, joten ei liene epäselvää, mistä mustasukkaisuus kumpusi.
Niin, tutun kuuloista. Itse olen miettinyt juuri samaa, että olisiko minulla itselläni aihetta olla mustasukkainen. Vaimon mukaan ei ole ja häneen olen kyllä luottanut. Joskus vaan mieleen tulee, ettå voiko asia olla toisinpäin. Eli omat ongelmat puretaan kumppaniin sairaalloisena mustasukkaisuutena. edelleenkään en kyllä usko tuohon.
samaa olen miettinyt mieheni osalta... Muistan tapauksen aivan seurustelumme alkuajoilta: oltiin baarissa ja paikalla myös miehen työkavereita, eräskin nuorempi harjoittelijatyttö. Joka yritti kaikin keinoin iskeä miesystävääni nokkani edessä... Huomautin asiasta miehelleni, ja hän kuittasi sen, että no tyttö vähän kalasteli ehkä huomiota, ei muuta... Sen jälkeen en ole edes maininnut huomioistani - mutta ehkei miehelläni ole puhtaita jauhoja pussissaan...
itse en ole ns. mustasukkainen, siis vain tällaisella terveellä tavalla, en kyttää yms vaan luotan toiseen.
mutta ikävää kuulla, että teillä on mennyt tuollaiseksi sairaanloiseksi hommaksi tuo. sinuna toimisin näin, vihellä peli poikki, laita juttu 'katkolle', sano vaimokkeellesi ettet halua erota, mutta jos hän ei voi luottaa sinuun tuota vertaa, miten hän kuvittelee voivansa luottaa sitten muissa asioissa?
minun exäni oli sairaanloisen mustis suhteen alussa, laitoin suhteen jäihin ja mies huomasi etten todellakaan ole pettäjä tyyppiä..
on paljon korjaamisen varaa.Teet naisellesi palveluksen kun jätät hänet koska selvästikään et rakasta häntä vaan itseäsi.
Mielestäni pönkität omaa asemaasi. Ja se että olet "valkannut " jo treffi kumppanin valmiiksi kertoo hyvin paljon siitä kuinka oikeasti olet ihastunut johonkin toiseen kuin vaimoosi.
Puhut 6 vuoden parisuuhteesta diipa daapa tyyliin.
Juu ja se olisi kaikkein parasta kun vaimollasi olisi joku rinnakkaissuhde saisit maistaa vähän omaa lääkettä. Ja toden näköisesti onkin jotain ajatuksen tasolla....
Mustasukkaisesta naisesta joka ajoi suhteen kiville. Ei sellaista hullua kukaan jaksa.
Juttelu tuttujen naisten kanssa, pahimmillaan pelkkä moikkaaminen käynnisti hirveän kohtauksen, etenkin jos oli vähän nautittu alkoholia.
Raivokohtaukset kääntyivät sitten sellaiseksi, että yllättäin tuli luuvitosta päin näköö. Kerran toi yleensä kerkes lasauttaa, ennen kuin sai käsistä kiinni, ettei tulisi lisää lättyyn, jos pidit kiinni niin se hullu ulvoi irrottamaan ja kun irroitit, se kävi uudestaan päälle.
Sitä alkoi yhdessä vaiheessa varoon, ettei vaan edes katsoisi ketään, ettei provosoisi kohtauksia.
Homma kesti ihan liian kauan, ennen kuin älysin antaa sille kenkää.
Mä olin loppuaikoina niin helvetin lopussa ja vittuuntunu, että tunsin enää pelkkää inhoo sitä naista kohtaan.
Tosta taudista ei parannuta ilman ammattiauttajaa, joten lemppaa se nainen, jos se ei suostu meneen kallonkutistajalle.
Ammattiaupua mäkin olen miettinyt, mutta ei hän sinne suostu lähtemään. Tässä ei auta järkipuhe ei kaverit ei mikään missä olisi järkeä.
Rakastan vaimoani kaikesta huolimatta ja haluaisin auttaa häntä. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!
En minä ole minnekään treffeille menossa, kunhan hiukan provosoin, että saadaan keskustelua ja eri näkökulmia aiheeseen.
En ole mitään pettäjä tyyppiä. Jos joku nainen on jostakin syystä ollut minusta kiinnostunut, olen heille kertonut olevani varattu ja samalla kertonut vaimostani. Mutta minkäs teet jos olet sosiaalinen ja helposti lähestyttävä. Nytkin uusi tyttö meidän talossa on ollut juttusillani vähän väliä opetellessaan talon tavoille. Kai minulta on niin helppo tulla kysymään neuvoa. Hänkin tietää, että olen varattu.
Turha mustasukkaisuus ja sairaalloinen sellainen vain on aika raskasta ja turhauttavaa vastapuolelle. Vastaanotto on usein kuin olisi pettänyt jo useamman kerran, vaikka ei sitä ensimmäistäkään kertaa ole tapahtunut, eikä tapahdu, niin kauan kuin hänen kanssaan parisuhteessa elän. Uudet kumppanit kuuluvat mielestäni kuvioihin vasta kun kantapäät kapsautetaan yhteen.
Monesti vain mietin, että ilman minun anteeksiantoa ja pitkäjänteisyyttä tämä suhde ei olisi kestänyt. Kaikki olisi hyvin, jos olisin kotona neljän seinän sisällä... Kokemusta on tästäkin, kun sairastin hiukan pidemmän jakson...
Mutta nyt kun olen avannut hiukan silimiäni niin huomaan, että kaikki naiset ovat karsiutuneet kaveripiiristäni pikkuhiljaa pois. Kaverien vaimot, nekin on kiellettyjen listalla, aina epäillään jos vaikka kyläreissulla normaalisti jututtaa, että sulla on jotakin taka-ajatuksia...
Mutta ei kai tässä sen kummempaa, elämä on, toisilla helpompaa kuin toisilla.
En haluaisi jätää vaimoani, koska tiedän, että hän varmasti romahtaa sen jälkeen. Eikä omakaan olotila tulisi olemaan mitään herkkua pitkään aikaan...
Jos tuo mitä kirjoitat pitää paikkansa, niin nyt sinä hyysäät vaimoasi. Vaimosi mustasukkaisuus on sellaisella tasolla jota ei voida pitää normaalina, jos et saa edes puhua kenellekään vieraalle naiselle.
Oletko ajatellut tulevaisuutta, esim. lasten hankkimista. Miten vaimosi mustasukkaisuus lisääntyy kun sinä vietät kaikki päivät kauniiden toimistotyttöjen kanssa ja hän istuu yksin kotona. Raskaus tekee naisista muutenkin itsetunto-ongelmaisia saatikka sitten jos on jo muutenkin mustasukkainen.
Vaimollasi on huono itsetunto. Mielestäni teet väärin vaimoasi kohtaat jos et eroa koska yksin hän joutusi ottamaan vastuun elämästään ihan toisella tavalla.
Pelkäät että vaimosi romahtaa jos eroatte, etkös sitten itse romahda jos kuuntelet aiheetonta syyttelyä vuodesta toiseen.
Noin ei voi jatkua, tiedät sen itsekin. Siksi tänne asiasta kirjoitit.
Yritä nyt ajatella järkevästi. Ero on paras vaihtoehto. Vaimosi on epävarma sinusta. Hänellä pitäisi olla sellainen mies, josta hän voi olla varma. Siihen vaaditaan se ero, jotta hän itse oivaltaa sen asian.
Onko teistä jompi kumpi väkivaltaisuuteen taipuvainen?
Mustasukkaisuus on aika laaja yleiskäsite, sitä on siis monenlaista lajia.
Mustasukkaisuus on tunteena varsin tavallinen (länsimaissa), täällä nähdään ihmisten emotionaalinen omistaminen tärkeäksi. Mikäli tunteeseen on syytä: on paljastunut jonkinlaisia virityksiä vastakkaiseen sukupuoleen, tunne on ymmärrettävä.
Jos mustasukkaisuutta esiintyy täysin aiheetta, silloin tilanne on hankala. Mustasukkaisuudella, aiheettomasti esiintyessään, ei ole mitään tekemistä aidon välittämisen kanssa. Tarve on kontrolloida puolisoaan ja käyttää valtaa. Jos kontrollointi ulottuu niinkin pitkälle, että vanhat ystävät karsiutuvat ja uusia ystäviä ei sallita, toisen elämän hallinnan pyrkimys on jo erittäin vahva.
Mustasukkaisuutta voi esiintyä ihmisellä, joka on epävarma itsestään ja kaipaa koko ajan pönkitystä itsetunnolleen, tätä neuroottista tarvetta ei yksikään toinen ihminen voi täyttää, se on itse pyrittävä ratkaisemaan. Terapia voi auttaa.
Mustasukkaisuus on myös usein läsnä, jos toinen ihminen pyritään "omistamaan" kokonaisuudessaan, halutaan hallita. Tämä laji on varsin inhottava, koska siihen liittyy itsekkyyttä, empatian puutetta, ymmärtämättömyyttä, tms.. Tämän tyyppisissä ihmissuhteissa voi syntyä varsin inhottavaa jälkeä, toisen täydellinenkään alistaminen ei riitä. Usein vaikeat avioerot kumpuavat tämän tyyppisistä suhteista, samoin perheväkivalta kuviot.
Vaimosi tulisi hakea apua, ellei hän siihen suostu, sinun tulisi hakeutua ammattiauttajan pakeille. Ellei vaimosi näe ongelmiaan ja pyrkii kääntämään ne sinun pulmiksesi, silloin olisi hyvä harkita eroa. Mikään ei muutu, jos muutokseen ei aktiivisesti pyritä, tilanne vain pikku hiljaa pahenee.
muutama muukin on jo sanonut, niin sanon myös, että siitä ei voi parantua ilman ammattiapua.
Jos naisesi ei siihen suostu, sun tulee ilmoittaa, että sitten on pian ero edessä, ehkä se saa silmät aukeamaan.
Lainaus edellisestä:
"Vaimosi on epävarma sinusta. Hänellä pitäisi olla sellainen mies, josta hän voi olla varma. Siihen vaaditaan se ero, jotta hän itse oivaltaa sen asian."
Miksi aloittajan vaimo ei voisi oppia olemaan varma nykyisestä miehestään? Ja jos ero tulee niin itsetunto varmaan heikkenee entisestään. Vaimon ja miehen kannattaisi vaikka yhdessä mennä juttelemaan jollekin ammattiauttajalle.
Eroko tosiaan kaiken ratkaisisi? Enpä oikein uskoisi.
Tuo mustasukkainen vaimo on läheisriippuvainen. Hän ei osaa olla yksin.
Tuolle naiselle tekisi hyvää asua pari vuotta yksin. Jos hän jatkaa nykyisen miehensä kanssa, niin tuo mustasukkaisuus vaan pahenee.
Vasta kun se nainen asuu yksin hän uskaltaa luotata itseensä ja sitten josku ehkä kykenee parisuhteeseen. Uskon, että alkuperäisellä kirjoittajalla on jo toinen nainen siinä vaiheessa.
En ymmärrä miksi ap:n pitäisi jatkaa läheisriippuvaisen naisen kanssa. Nainenhan kiristää miestä.
tilanne ei parane odottamalla ja elämää on vielä edessä. poistu tuosta suhteesta heti, älä odota minuuttiakaan. terapia kestäisi niin kauan ettet jaksa odottaa. homma menee vaan hullummaksi ja hullummaksi, jos itse yrität elää normaalisti. nimimerkillä
Eiköhän kolmessa vuodessa jo jotain ole tapahtunut. Tokkopa kirjoittaja ainakaan enää täältä odottaa "viisaita" vastauksia.
No ei tässä siitä ole kysymys, vastaavia tapauksia ilmenee, turha kai aloittaa uutta aihetta jos täältä löytyy vastaava?
Ensimmäinen exä oli sairaalloisen mustis, se tuhosin itseluottamukseni täysin.
Hän oli pettänyt minua monesti.
Noh, toisessa suhteessa minä sitten olin mustis mutten pettänyt koskaan. Silloinen mies antoi aihetta olla mustasukkainen, sillä hän tuli kaikkien kanssa toimeen. Minun seurassani flirttaili naisille minkä kerkesi ja muutamaan otteeseen salasi minulta tapaamisia naisten kanssa. Minulla ei ollut mitään naispuolisia ystäviään vastaan, en siis kieltänyt tai kytännyt mutta seurassani hän unohti minut täysin ja flirttaili muille naisille. Lopulta hänkin petti.
Noh, kolmannen kanssa minulla ei ole mustasukkaisia fiiliksiä juuri lainkaan, ainoastaan pieniä mutta terveellä pohjalla olevia. Mies on sellainen johon todella voin luottaa ja hän luottaa minuun :)
Itse lopetin molemmat aiemmat suhteet.
Mun mielestä kostaminen ei ainakaan oo tossa tilanteessa mikään vaihtoehto, koska ei sellanen ole rakkautta. Sen sijaan voisitte puhua asiasta ja voisit kertoa miten ahdistavalta se sinusta tuntuu ja vaikka ystävällisesti sanoa ettet jaksa elää enää kauaa sellaisessa suhteesse jossa joutuu kokoajan olla varpasillaan ja miettimään mitä tekee. Jos naisesi ei ymmärrä tätä, niin ehkä silloin kannattaisi miettiä ainakin pientä taukoa ja katso miten tilanne kehittyy, Mutta älä ihmeessä rupea mitään kostamaan, koska niin tuhoat naisen itsetunnon täysin. Mustasukkaisuus on raastavaa, molemmille osapuolille, mutta sille ei vain yksin kertaisesti voi mitään, siitä voi päästä yli vain ajan kanssa. Jos oikeasti rakastat tätä naista niin osoita hänelle ettei ole mitään syytä mustasukkaisuuteen, esim. kehumalla häntä useammin ja osoittamalla kuinka tärkeä hän sinulle on. Luulisi sen menevän sillä ohi, koska mustasukkaisuushan kertoo huonosta itsetunnosta. Tsemppiä sinulle! :)
Itse olen ollut avoliitossa kohta kaksi vuotta. N. 1,5 vuotta sitten sain naiseni kiinni siitä, että hän kaivelee sivuhistoriaa, henkilökohtaisia kuvia, tekstitiedostoja, emaileja ja muita tiedostoja tietokoneeltani. Olin sanonut, että saat käydä konellaani katsomassa ottamiani valokuvia (harrastan valokuvausta), ei muuta. Hän myönsi käyneensä ja perusteli katsomiset sillä että annoin luvan käydä. Olin vihainen asiasta ja olin tällöin töissä ja hänellä oli vapaa päivä, joten olen varma että hän teki tuota monta tuntia. Hän oli kuitenkin hieman pahoillaan tapahtuneesta. Tätä ei kai ole tapahtunut sen jälkeen.
Hän myöntää olevansa mustasukkainen, mutta missä vaiheessa on sairaalloisen mustasukkainen? Meneekö tuollainen kaivelu sen piikkiin? Itselleni ei tulisi mieleenkään kaivella toisen konetta tai puhelinta. Se on loukkaavaa.
Hän myös suuttuu, jos menen työporukan kanssa laivalle (miehiä/naisia) ja piikittelee jälkeen päin, että ketä tuli pantua. Pahansuopaa piikittelyä voi laivareissun jälkeen kestää muutamakin viikko (olen kuitenkin ollut uskollinen koko tämän ajan, enkä ole koskaan pettänyt). Jos menen baariin työkavereiden tai ystävien kanssa ilman häntä, sama juttu.
Niin kuin joku edellisistä kirjoitti, minustakin tuntuu, että suhteemme on ainoastaan kasassa siksi, että olen äärimmäisen pitkäpinnainen, ymmärtäväinen ja rauhallinen. Tuntuu että minä kestän hänen ongelmiaan ja mielenpurkauksiaan, mutta esimerkiksi silloin harvoin jos suutun hän rupeaa itkemään ja sanoo että kun suutun häntä rupeaa pelottamaan. Eli minulla ei ole oikeutta näyttää negatiivisia tunteita? Hänen mielialansa joinakin päivinä voi muuttua todella nopeasti.
Olen sosiaalinen, positiivinen ja minulla on laaja verkosto ystäviä, entisiä opiskelutovereita ja työkavereita.
Minusta tuntuu, että meillä menee hyvin vain silloin kun olemme kahdestaan missä vain, tai kun hän on mukana "valvomassa" minua.
Tilanne ketuttaa mielettömästi, sillä hän olisi lähes täydellinen jos äsken mainitsemani ominaisuudet poistettaisiin. Epäilen, että jaksaisinko elää hänen kanssaan lopun elämääni.
No mun avioliitto päättyi mun sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja kontrollintarpeeseen. Surullisinta tässä on se, että tavallaan jo tiedän ettei mahdollinen uusikaan suhde tule kestämään..
Tein kaiken mahdollisen ja mahdottoman, puoliso yritti aikansa ja lopulta rakastui työkaveriinsa. Ihmekös se, kun kotona oli vaikeaa. Samantapainen kuvio ja uhittelu, että toinen sitten saa mitä tilaa. Väärin, aivan väärä tapa toimia..Flirttiä oli ihan silmieni edessä, salaisia puheluita ja töissä yhteisiä hetkiä kahdestaan jne jne. Syitä siis oli kyllä tähän mustasukkaisuuteen..
Sanon vaan, että siis noi oireet ei lopu eikä ainakaan parane, jos ette yhdessä mene terapiaan miettimään missä mättää. Terapian tarpeessa on siis vaimo, mutta myös sinä, koska tuo ongelma koskettaa teitä kumpaakin. Pitkällä terapialla ehkä saa ongelmaan apua, mutta kehottaisin juoksemaan ja kauas vielä kun voit.
Rakkaus voi muuttaa ihmistä, tiedän sen koska edellisessä suhteessani pääsin oireista eroon. Pääsin mustasukkaisuudesta, oli todella vapauttava tunne todella aidosti rakastaa..rakkaus ei kahlehdi vaan päästää vapaaksi, sen tunteminen oli suuri lahja.
Kuitenkin avioliittoon johtaneessa suhteessa rakastin jollain tavalla vielä syvällisemmin, mutta pelkäsin niin kamalasti! Pelkäsin kaikkea. En luottanut, epäilin, kyttäsin, ahdistin. Tein kaikkea muuta kuin rakastin suurimman osan ajasta käytökselläni. Käytöksessäni kuvastui vain pelko ja ahdistus. Suhde oli täysin mahdoton. Oli hyviäkin päiviä ja hetkiä, mutta aina se pelko jostain tuli enkä voinut olla vapaa. Ei tietystikään puolisokaan..
Jos haluat todella pysyä yhdessä ja rakastat kyseistä ihmistä niin auta, tue, rakasta ehdoitta, tee säännöt selviksi, ole mahdollisimman avoin, älä pidä salaisuuksia joihin liittyy toiset naiset. Ota naisystävät takaisin, mutta siten että vaimosikin tietää ja tuntee heidät..en uskalla luvata paranemista, ehkä tarkoituksenne on erota, suhde on liian mahdoton, vaimosi liian epäkypsä. Sanon kuitenkin vielä sen, että taustalla ei ole välttämättä itseluottamuksen puute vaan voi olla, että olet hänelle jollain tasolla liian etäinen, lapsuus vaikuttaa, kodin ilmapiiri jne jne. Näitä hän voi pohtia terapiassa, sinun tulee vain olla avuksi siinä prosessissa. Voimia..
Aina kyseenalaistetaan se rakastaako sairaalloisen mustasukkainen ihminen. Kyllä rakastaa ja se rakkaus on jotenkin niin syvällä, että pelko menettämisestä ja pelko hylätyksi tulemisesta on suurempi paha kuin se etteikö rakastaisi. Pettämisen kohdalla pahinta on taas se, että toinen valehtelisi, ei se että pettää..