Poikani oli onnellisesti naimisissa n. 10 v.
Heillä meni hyvin, vaurautta kertyi, matkustelua jne.
Poikani vain kaihersi, kun miniä ei ollut halukas lapsentekoon.
Hän pelkäsi raskautta, ja väitti, että suvussa oli perinnöllisiä sairauksia.
Lopuksi lapsi kuitenkin syntyi.
Omituista on, että avioliitto loppui siihen. Yhdessä ovat edelleen, mutta eri huoneissa, lapsi äidin kanssa ja isä erikseen.
Äiti päättää kaiken lapsen asiat. Miehellä ei sanansijaa.
"Mitäs halusi lapsen", sanoi miniä minulle.
Outoa.
Heillä meni hyvin, vaurautta kertyi, matkustelua jne.
Poikani vain kaihersi, kun miniä ei ollut halukas lapsentekoon.
Hän pelkäsi raskautta, ja väitti, että suvussa oli perinnöllisiä sairauksia.
Lopuksi lapsi kuitenkin syntyi.
Omituista on, että avioliitto loppui siihen. Yhdessä ovat edelleen, mutta eri huoneissa, lapsi äidin kanssa ja isä erikseen.
Äiti päättää kaiken lapsen asiat. Miehellä ei sanansijaa.
"Mitäs halusi lapsen", sanoi miniä minulle.
Outoa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
taitaa sinun anoppina olla vaikeaa kerran noin paljon tiedät poikasi asioista....mitä heidän asiat sinulle kuuluu..elä omaa elämääsi äläkä ihmettele. Jos miniä ei halua lapsia niin ei sitten halua voihan olla että poikasi painosti hankkimaan. Sinulla ei ole mitään oikeutta heidän asioihin.
Kukas on opettanut poikasi sellaiseksi mameloksi, ettei osaa pitää puoliaan. Ei kai vain sinulla ole osuutta asiaan..? Opetapa sille pojallesi nyt vihoin, että se on ihan jokaisen aikuisen ihmisen omassa vallassa, alkaako kynnysmatoksi vai ei.
Eivätkös kaikki miniät olekaan kiivaasti anopin sekaantumista vastaan?
Nyt neuvotaan, että pitäisi aikuista poikaa ruveta siis kasvattaman jollain lailla?
meillä poika oli aivan minun perään oienenä,mutta kun hän tuli neljä vuotiaaksi,minä en ollut enää mitään.me miehet vain.toivottavasti lapsi on poika,silloin isä saa ihanat vuodet hänen kanssaan.mutta yksi asia oli minkä poika otti minun kauttani.vein hänet kirkkoon,jumalan sanan kuuloon,kun hänellä ymmärrys riitti.isä ei usko jumalaan ja tuonpuoleiseen,mutta me pojan kanssa olemme eri mieltä.pojan morsiankin on uskossa.yhdessä aina rukoilemme.
Taisi käydä niin että poikasi painosti vaimonsa lapsentekoon, jota miniä sitten alkoikin katua, ja välit kiristyivät. Poikasi varmasti rakastaa lapsia, sääli jos lapsen äiti ei nyt anna hänen luoda suhdetta omaan lapseensa. Sitähän ei tiedä, mitä ristiriitoja kaiken takana on, mutta vVoi vain toivoa että heidän parisuhteensa paranisi. Jos ei, niin poikasi voi silti tutustua ja lähentyä lapseen, ja vaatia isän oikeuksia olla lapsen kanssa ja päättää lapsen asioista. Kun lapsi tulee isommaksi, yhteistä tekemistä varmaan löytyy helpommin.
Lapsella on oikeus isään. Avioliitossa oleva isä voi yhtälailla vaatia oikeuksiaan kuin eronnutkin, vaikka kääntymällä jonkun viranomaisen puoleen. Ulkopuolisena et voi muuten heitä auttaa kuin ehkä rohkaisemalla heitä menemään jonnekin asiantuntijan luo keskustelemaan, esim. pariterapiaan tai perheleirille.
pelkää tai ole masentunut. Tiesi ehkä jo etukäteen näin käyvän mutta antoi periksi. Yrittäkääpä antaa hänelle tukea ennemmin kuin arvostelua.