Alhaalla kyseltiin missä ovat kaikki raittiit ihmiset. Missä heitä tapaa, kun ei baareissa viihdy.
Minäpä kysyn jotain muuta, älkää säikähtäkö. Onko vielä ihmisiä jotka uskovat johonkin elämää suurempaan, sanotaan sitä nyt vaikka Jumalaksi.
Itse uskon, mutta elämäni ei juuri poikkea "normaalista". Eli käyn ravintoloissa, juon alkoholia, katson tv:tä, kiroilenkin. Mutta myös rukoilen joskus. En etsi ihmisiä, joka kumartaa mekkaan, kiroaa television, saarnaa sunnuntaisin tai tuomitsee esiaviolliset suhteet.
Yleisesti ottaen en itsenilaista ihmistä parisuhteeseen etsikään, koska en usko sellasen kävelevän vastaan. Ei ainakaan vielä ole kävellyt ja ikää on yli 30. "Itsenilaiset", jos heitä siis on, viihtyvät siellä missä muutkin. Mutta kysymys onkin: onko heitä?
Minäpä kysyn jotain muuta, älkää säikähtäkö. Onko vielä ihmisiä jotka uskovat johonkin elämää suurempaan, sanotaan sitä nyt vaikka Jumalaksi.
Itse uskon, mutta elämäni ei juuri poikkea "normaalista". Eli käyn ravintoloissa, juon alkoholia, katson tv:tä, kiroilenkin. Mutta myös rukoilen joskus. En etsi ihmisiä, joka kumartaa mekkaan, kiroaa television, saarnaa sunnuntaisin tai tuomitsee esiaviolliset suhteet.
Yleisesti ottaen en itsenilaista ihmistä parisuhteeseen etsikään, koska en usko sellasen kävelevän vastaan. Ei ainakaan vielä ole kävellyt ja ikää on yli 30. "Itsenilaiset", jos heitä siis on, viihtyvät siellä missä muutkin. Mutta kysymys onkin: onko heitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
uskossa olevaa naista, jotka ovat ihan täyspäisiä. Suurin osa on kylläkin naimisissa, mutta mahtuu joukkoon pari sinkkuakin.
On heitä ihan varmasti muitakin, mutta kuten sanoit: Ei se näy päälle.
Hekin varmaan käyttäytyvät suurimmaksi osaksi ihan kuin kaikki muutkin.
Miksi eivät käyttäytyisi? Ovathan hekin ihan normaaleita ihmisiä.
Minusta uskonasiat ovat pääasiassa sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita
ei ole edes tarpeen kuuluttaa maailmalle ja mainostaa. Jokainen uskoo
kuten itse haluaa, tai sitten on uskomatta. Et sinä välttämättä pitkään
aikaan tunnista ihmistä uskovaiseksi, jos asia ei erikseen puheeksi tule.
Poislukien siis ne hyvin aktiiviset uskovaiset, jotka julistavat sanomaansa
joka paikassa.
Minä itse en voi sanoa uskovani Jumalaan, koska en ole koskaan nähnyt mitään,
joka viittaisi sellaisen olemassaoloon. Ehkä olen hapattanut sieluni tieteellä
yms, kun en enää oikein pysty vain uskomaan juttuihin ilman sen
ihmeellisempiä todisteita tai järkiperäisyyttä :) Toisaalta en ole nähnyt
yhtään sellaistakaan todistetta, joka todistaisi että mitään Jumalaa tms ei ole.
Ei se näy päälle ja harvemmin se puheeksikaan tulee. Ajattelen kuten sinä, että se on jokaisen ihmisen yksityisasia, enkä sen takia myöskään jättäisi muuten toimivaa ihmissuhdetta. Mutta nyt sinkkuna olen huomannut sellaisen tarpeen. Toivoisin sellaista yhdistävää tekijää. En silti tiedä saanko.
Luulen että yleisesti ottaen kyse onkin juuri uskosta. Siitä ettei todisteita ole.. Se on vain jonkinlainen tunne kai. Ei sillä, että en koskaan epäilisi, mutta pitkään se on säilynyt elämänvarrella mukana.