Moi kaikille!
Olen ollut naimisissa 10 vuotta ja lapsiakin on liitostamme kertynyt.
Nyt vasta viimeisen vuoden aikana olen "löytänyt itseni". Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että puhun enemmän niinkuin ajattelen, uskallan olla omaa mieltä asioista ja pukeudun niin kuin tykkään.
Nyt vaikuttaa siltä että vaimoni ei pidä "muuttuneesta" minästäni vaan piti enemmän edellisestä. Itseäni ei kiinnosta enää palata takaisin vanhaan koska pidän nykyisin itsestäni huomattavasti enemmän. Tuntuu siltä että elän tällähetkellä elämäni parasta aikaa.
Tavalliset arjen rutiinit sujuvat nykyisinkin sujuvasti ja tunteeni kultaani kohtaan ovat edelleen kohdallaan mutta mietin onko meillä tulevaisuutta? Jotenkin tunnen saavani muilta ihmisiltä enemmän vastakaikua omille ajatuksilleni kuin vaimoltani.
Olen ollut naimisissa 10 vuotta ja lapsiakin on liitostamme kertynyt.
Nyt vasta viimeisen vuoden aikana olen "löytänyt itseni". Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että puhun enemmän niinkuin ajattelen, uskallan olla omaa mieltä asioista ja pukeudun niin kuin tykkään.
Nyt vaikuttaa siltä että vaimoni ei pidä "muuttuneesta" minästäni vaan piti enemmän edellisestä. Itseäni ei kiinnosta enää palata takaisin vanhaan koska pidän nykyisin itsestäni huomattavasti enemmän. Tuntuu siltä että elän tällähetkellä elämäni parasta aikaa.
Tavalliset arjen rutiinit sujuvat nykyisinkin sujuvasti ja tunteeni kultaani kohtaan ovat edelleen kohdallaan mutta mietin onko meillä tulevaisuutta? Jotenkin tunnen saavani muilta ihmisiltä enemmän vastakaikua omille ajatuksilleni kuin vaimoltani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä kävi samoin. Mies muuttui (ikävä kyllä myös hyvin itsekkääksi), mutta hän antoi myös minulle aikaa tottua muutokseen. Vaikka vanhasta luopuminen tuntuu välillä liian vaikealta ja raskaalta, niin jokainen ymmärtää, että jos ei mennä eteenpäin niin sitten mennään taaksepäin... Eli vaimon / miehen ei ole helppoa tottua "uuteen" puolisoon. Jos tiedossa ovat kuitenkin paremmat ajat, jolloin kaikki ovat tyytyväisempiä, osaa hän arvostaa muutosta. Yritä pitää tunteet vaimoasi kohtaan yllä, luultavasti häntä vain pelottaa. Me muutumme aina kuitenkin eri tahdissa.
Tuntuu tosiaan siltä että vaimollani on hankaluuksia hyväksyä uusi minäni, toivottavasti aika tekee tehtävänsä ja lähenemme jälleen.
Minusta tuntuu että en ole saanut tätä muuttumisleikkiä vielä päätökseen ja hyvä niin, niinkuin sanoitkin että eteenpäin kannattaa aina mennä.
Jotenkin kuitenkin mielessä käy sellainen mahdollisuus että ollaanko tässä muuttumassa vastakkaisiin suuntiin - toivottavasti ei.
Ehkä uskallat ja osaat olla enemmän oma itsesi niiden muiden kanssa kuin vaimosi kanssa jos vaimosi ei kerran pidä uudesista piilossa olleista persoonan piirteistäsi. Vaistomaisesti et osaa olla vaimosi kanssa luonnollinen. Siinä onkin opettelemista kun toisella on negatiivinen asenne ja ennakko-odotukset käytöksestäsi ja sinulla tottumus ja ennakko-odotukset myös.
Hienoa että mieskin kasvaa. Opettele vaan olemaan oma itsesi ja tulemaan ulos kuorestasi. Kyllä se vanha minä aikojen saatossa unohtuu. Olen itsekin kasvussa ja kesken. Kasvuhan on aina kesken. Ei kannata jämähtää mihinkään. Voi sitä kasvaa, ja se pari kyllä tulee mukana jos vaan osaa.
Mun mieheni on ollut jo pidempää ihan hukassa kun olen muuttunut itsenäisemmäksi ja uskallan arvostellankin ja minulla on omiakin mielipiteitä. Ehkä enää sulata ihan kaikkee mitä hän mulle selittää. Ja osaan sanoa mitä haluan mitä en. Paljon on vielä kesken.
Ukko vaan luulee että se että minä kasvan tarkoittaa etten välitä hänestä. Ei se sitä tarkoita. Haluan kasvaa ja haluan että suhteemme kasvaa vihdoinkin, 16-vuotta ja kaiken pitäs olla kuin alussa että hänen mielestään ois hyvin. Tää suhde on jämähtänyt johonkin. Kummankin täytyy kasvaa ja minä aloitin sen. Mies ei vaan näytä löytävän paikkaa rinnallani kun en ole enää mikään kynnysmatto.
Mutta kun kypsymään on lähtenyt ei sitä kannata eikä voi keskeyttää. Eiköhän se ole yksi niistä asioista jota ei kannata minkään taikia uhrata, oma kasvu ihmisenä. Ja kun ei siinä ketään satuta. Pitäs vaan olla valmis ottaan se toinen mukaan siihen kasvuun. Se se vaikeeta on. Helpompi on lähtee yksin kasvaan ja unhotaa vanha suhde. Mutta oisko se sitten sellaista näennäistä vaan, tiedä häntä.
Kiitoksia kommentista,
Olet oikeassa että uskallan olla enemmän oma itseni muiden seurassa, toisia ihmisiä kohtaan ei tarvitse pitää "vaimosuodatinta" päällä. Tilanne on oikeastaan aika outo kun tuntuu siltä että kotona ei saa(uskalla) olla oma itsensä peläten puolison kommentteja. Mutta tilanne on muuttumassa koko ajan.
Toivottavasti vain vaimo seuraa perässä... Ei se ruoho kuitenkaan olisi aidan takana vihreämpää. (?)