Miten nykyään suhtaudutaan ikäeroon suhteessa? Esimerkiksi ikäeroa on 34 vuotta.
IKÄERO!
lebib05
101274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
siis ikäeroa on oikeasti 54 vuotta :(
Se on jo sairasta
ei sitä ole kuin 34 v. ettekö te osaa jutella aiheesta?
Eli siis se mies/pappa on yli 60v?!?
Ei voi olla mahdollista!!!!
Jos sinä oot 20v. niin tämä kyseinen osapuoli on n. 74v???
Tota et ole varmaankaan tosissasi... Kuhan eitit vaan jotain sairasta tsoukkia.
Ikäeroa saa mun mielestä enintään olla 25v.
Jos toinen käyttää ruumista ja toinen rahoja...
Ikäero on vain luku, suhteen toimivuuden ratkaisevat muut asiat, olettaen nuoremman olevan ainakin täysi-ikäinen. Meillä on vain yksi elämä elettävänä, silloin kun löytää sellaisen henkilön, jonka kanssa todella synkkaa, eikä ole kummallakaan jo olemassa olevaa suhdetta, ei kannata välittää toisten mielipiteistä, vaan elettävä omaa elämäänsä.
oon samaa mieltä kanssasi.
Ikä ero ei todellakaan merkitse mitään jos suhde synkkaa muuten, on sitä sitten vaikka 40v.
Pääsin sotaväestä kun tutustui häneen.Olimme tavanneet monta kertaa ja menneet myös sänkyyn,kaikki oli ihan okei.Oletin hänen olevan ehkä 35v. hän oli niin nuorekas.
Meni vuosi kun olimme avioliitossa silloin sain tietää,että hän oli jo 56v, Olemme olleet 10v, avioliitossa ja kaikki on hyvin. Ei ikäero mitään haittaa,jos muuten ollaan samoin ajattelevia.
Olin 30 ja mies 50, kun rakastuimme ( yli 11 v.sitten), silloin olin sitä mieltä ettei ikäero haittaa ja ihailin ja kunnioitin itseäni vanhempaa ja mukamas kypsempää. Nyt kun olen todennut, että minä olen meistä kuitenkin se vahvempi ja järkevämpi.... hän dokaa ja tuittuilee ja minä pitkämielisesti annan anteeksi... toistaiseksi. Kuitenkin olen alkanut ajattelemaan, että minultahan jäi kokonaan elämättä se 30-50 ikäisen ihmisen elämä, kun siirryn hänen kuvioihinsa. Ja on käynyt mielessä jo sekin, että millaistakohan olisi rakastella itsensä ikäisen miehen kanssa... eikä sellaisen eläkeläisen kanssa, joka tuhertaa ja tuhertaa ja luulee olevansa jotain.. heh, ystävät minua alussa varoittivat lukemattomia kertoja ja nyt voin myöntää heidän olleen oikeassa :-(. Tämä oli vaan minun tarina, eikä voi yleistää. Jokainen elää itse ratkaisujensa mukaan. Järki on hyvä apu joskus jo ennen kuin tunne loppuu, mutta toisaalta elämässä ei kaikkea kannattaisi niin varmaan päällekään laskea, silloin voi jäädä monesta kokemuksesta ja kasvun paikasta paitsi.