Hei!
Minulla on aika kiusallinen tilanne. Olen ihastunut/rakastunut itseäni reilu 10 vuotta vanhempaan varattuun mieheen.
Hänellä on vaimo ja kaksi lasta.
Emme ole olleet sängyssä, koska sanoin jo alussa miehelle, etten rupea toiseksi naiseksi missään tapauksessa. Meillä synkkaa miehen kanssa erinomaisesti ja olemme molemmat kiinnostuneet samoista asioista ja me nauramme ja PALJON yhdessä! Meillä on siis aivan mahtavaa keskenämme.
Mies on kertonut omasta avioliitostaan ja vaimostaan, joka on murtanut miehen kunnioituksen täysin. Hän ei arvosta miestä, vaan tiuskii ja riitelee miehen kanssa koko ajan. Ja mies on sanonut, että hänestä on ikävä mennä kotiin, kun tunnelma on siellä sellainen kuin on. Hän myös mainitsi, ettei hän jaksa enää alkaa korjaamaan avioliittoa tai yrittää korjata sitä. Ja, että he olivat jo viittä vaille kirjoittamassa avioeropapareita muutama vuosi sitten, mutta sitten olivat päätyneet yrittämään vielä lasten takia.
Itse olen sinkku ja eronnut omasta (vaikeasta) avoliitosta jokunen aika sitten. Emme ole asettaneet toisillemme mitään "rajoituksia". Esimerkiksi, etten minä saisi tapailla muita vapaita miehiä. tms. Enkä ole kehottanut häntä jättämään vaimoaan tai nopeuttaa eroprosessin etenemistä. Sopineet vain, että katsotaan mihin tämä johtaa... vai johtaako mihinkään.
Olemme selvästi molemmat ihastuneet toisiimme pahemman kerran. Olemme kuin teinejä. Kumpikaan ei saa sanaa suustaan kun nähdään, vaikka puhelimessa voidaan jutella mistä vain.
Minä odotan hänen soittoaan ja hän minun. Ja aika jolloin emme ole yhteydessä, kulutamme aikamme jo käytyjen keskustelujen syvällisempään pohdintaan. Emmekä pysty nukkumaan...
Ja haluaisimme julkistaa ja julistaa "meistä" kaikille.
Sanoin miehelle jo, että ehkä on parempi jos lopetetaan tämä leikki tähän alkuun, koska mitään ei ole vielä tapahtunut ja katsotaan tilannetta sitten uudestaan kun se on sille sopiva. Mies ei kuitenkaan innostunut tästä asiasta ja sanoi, ettei hän haluaisi menettää minua, eikä tätä tunnetta, mitä yli puolet ihmisistä hakee koko elämänsä ajan.
Ja onhan hän oikeassa. Itse en ole koskaan aiemmin tuntenut näin toista kohtaan.
Samaan aikaan nyt myös eräs toinen (vapaa) mies on alkanut ottaa minuun yhteyttä. Tai hän on tapaillut koko meidän ajan erästä toista naista. Hän sanoo, ettei hän ole koskaan elämässään tuntenut ketään toista kohtaan yhtä fyysisesti ja intohimoisesti kuin mitä hän kokee minua kohtaan. Myös tämä hänen "toinen nainen" on kuulemma vain ns. korvike. Ja pahoitteleekin sitä, että hän ajattelee seksiä samantien kun minua. Ja silloin kun itse olin "täysin vapaa" niin hän ei kuitenkaan ollut valmis seurustelemaan tms. Koska häntä haittasi meidän ikäero, joka on 7 vuotta.
Ja tämä mies kyselee jatkuvasti minun elämästä ja muista miehistä, mutta ei ole valmis päästämään tästä korvikkeesta irti.
Sanoin tälle miehelle, etten halua/pysty häntä näkemään, koska olen ihastunut toiseen aivan täysin. Ja olisi hyvä, jos hän jatkaisi "omaa suhdettaan" sen toisen naisen kanssa ja antaisi minun elää omaani.
Sanoin tästä tilanteesta tälle varatulle miehelle, etten ole halukas näkemään tätä toista, ja ymmärsin, että mies piti ajatuksesta. Hän myös kertoi minulle eräästä hänen naispuolisesta kaverista, joka haluaisi hänen kanssaan enemmän. He ovat myöskin tienneet toisensa noin pari vuotta. Mies sanoi, ettei hän ole kertonut tästä kenellekään (kavereilleen), mutta hän halusi sanoa minulle, että sitten kun olemme yhdessä oikeasti ja rehellisesti, niin hän ei halua salata minulta mitään.
Nyt kysyisinkin, mitä mieltä te olette. Onko kenelläkään vastaavanlaisia tapauksia sattunut/ole parhaillaan menossa?
Ja onko oikeasti moraalisesti väärin ihastua/rakastua epäonnistuneessa avioliitossa riutuneeseen mieheen? Vai voisiko olla mahdollisuuksia, että me tosiaan olisimme löytäneet rakkauden yhdessä?
Minulla on aika kiusallinen tilanne. Olen ihastunut/rakastunut itseäni reilu 10 vuotta vanhempaan varattuun mieheen.
Hänellä on vaimo ja kaksi lasta.
Emme ole olleet sängyssä, koska sanoin jo alussa miehelle, etten rupea toiseksi naiseksi missään tapauksessa. Meillä synkkaa miehen kanssa erinomaisesti ja olemme molemmat kiinnostuneet samoista asioista ja me nauramme ja PALJON yhdessä! Meillä on siis aivan mahtavaa keskenämme.
Mies on kertonut omasta avioliitostaan ja vaimostaan, joka on murtanut miehen kunnioituksen täysin. Hän ei arvosta miestä, vaan tiuskii ja riitelee miehen kanssa koko ajan. Ja mies on sanonut, että hänestä on ikävä mennä kotiin, kun tunnelma on siellä sellainen kuin on. Hän myös mainitsi, ettei hän jaksa enää alkaa korjaamaan avioliittoa tai yrittää korjata sitä. Ja, että he olivat jo viittä vaille kirjoittamassa avioeropapareita muutama vuosi sitten, mutta sitten olivat päätyneet yrittämään vielä lasten takia.
Itse olen sinkku ja eronnut omasta (vaikeasta) avoliitosta jokunen aika sitten. Emme ole asettaneet toisillemme mitään "rajoituksia". Esimerkiksi, etten minä saisi tapailla muita vapaita miehiä. tms. Enkä ole kehottanut häntä jättämään vaimoaan tai nopeuttaa eroprosessin etenemistä. Sopineet vain, että katsotaan mihin tämä johtaa... vai johtaako mihinkään.
Olemme selvästi molemmat ihastuneet toisiimme pahemman kerran. Olemme kuin teinejä. Kumpikaan ei saa sanaa suustaan kun nähdään, vaikka puhelimessa voidaan jutella mistä vain.
Minä odotan hänen soittoaan ja hän minun. Ja aika jolloin emme ole yhteydessä, kulutamme aikamme jo käytyjen keskustelujen syvällisempään pohdintaan. Emmekä pysty nukkumaan...
Ja haluaisimme julkistaa ja julistaa "meistä" kaikille.
Sanoin miehelle jo, että ehkä on parempi jos lopetetaan tämä leikki tähän alkuun, koska mitään ei ole vielä tapahtunut ja katsotaan tilannetta sitten uudestaan kun se on sille sopiva. Mies ei kuitenkaan innostunut tästä asiasta ja sanoi, ettei hän haluaisi menettää minua, eikä tätä tunnetta, mitä yli puolet ihmisistä hakee koko elämänsä ajan.
Ja onhan hän oikeassa. Itse en ole koskaan aiemmin tuntenut näin toista kohtaan.
Samaan aikaan nyt myös eräs toinen (vapaa) mies on alkanut ottaa minuun yhteyttä. Tai hän on tapaillut koko meidän ajan erästä toista naista. Hän sanoo, ettei hän ole koskaan elämässään tuntenut ketään toista kohtaan yhtä fyysisesti ja intohimoisesti kuin mitä hän kokee minua kohtaan. Myös tämä hänen "toinen nainen" on kuulemma vain ns. korvike. Ja pahoitteleekin sitä, että hän ajattelee seksiä samantien kun minua. Ja silloin kun itse olin "täysin vapaa" niin hän ei kuitenkaan ollut valmis seurustelemaan tms. Koska häntä haittasi meidän ikäero, joka on 7 vuotta.
Ja tämä mies kyselee jatkuvasti minun elämästä ja muista miehistä, mutta ei ole valmis päästämään tästä korvikkeesta irti.
Sanoin tälle miehelle, etten halua/pysty häntä näkemään, koska olen ihastunut toiseen aivan täysin. Ja olisi hyvä, jos hän jatkaisi "omaa suhdettaan" sen toisen naisen kanssa ja antaisi minun elää omaani.
Sanoin tästä tilanteesta tälle varatulle miehelle, etten ole halukas näkemään tätä toista, ja ymmärsin, että mies piti ajatuksesta. Hän myös kertoi minulle eräästä hänen naispuolisesta kaverista, joka haluaisi hänen kanssaan enemmän. He ovat myöskin tienneet toisensa noin pari vuotta. Mies sanoi, ettei hän ole kertonut tästä kenellekään (kavereilleen), mutta hän halusi sanoa minulle, että sitten kun olemme yhdessä oikeasti ja rehellisesti, niin hän ei halua salata minulta mitään.
Nyt kysyisinkin, mitä mieltä te olette. Onko kenelläkään vastaavanlaisia tapauksia sattunut/ole parhaillaan menossa?
Ja onko oikeasti moraalisesti väärin ihastua/rakastua epäonnistuneessa avioliitossa riutuneeseen mieheen? Vai voisiko olla mahdollisuuksia, että me tosiaan olisimme löytäneet rakkauden yhdessä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kokemusta ja minun tapauksessani,oli kysymys täysin miesten itsekeskeisyydestä,eivät piitanneet muusta kun omista tarpeistaan lopulta.
Valehtelua ym.eli kyllä ne näköjään osaa?
Miten onkin samanlaisia kuvioita muillakin?
Opetus oli:en usko enää mihinkään puheisiin,faktaa pitää olla.
Muuten,vaikeaa on päästä eroon tälläisistä miehistä,eli parasta lopettaa heti alkuunsa.
ehkä moraalisesti väärin, siitä ei pääse yli eikä ympäri... MUTTA...
Itse olen pitemmän aikaa askaroinnut sen kysymyksen parissa, että miten jokin, jonka pitäisi olla väärin, tuntuukin niin ehdottoman oikealta? Olen kysynyt samaa toiselta osapuolelta, eikä hänkään osaa siihen vastata. Kokemuksesta voin sanoa, että sellaisiakin vastaavassa tilanteessa olevia miehiä löytyy, jotka eivät vain vedätä ja käytä hyväkseen naisia - eivät tietoisesti halua sekä "syödä että säästää", vaan ovat kertakaikkisen hukassa miettiessään ratkaisuja. Vanhassa suhteessa on vielä yhdessäpitäviä tekijöitä, toisaalta uusi suhde tarjoaa "kerran elämässä"-mahdollisuuksia. Löytyypä meitä samojen asioiden kanssa pähkäileviä naisiakin...
Mahdollisen uuden suhteen onnistumista pohtiessasi muista, että uutta ja kunnollista ei voi perustaa vanhojen asioiden päälle, vaan vanhat asiat on käytävä loppuun ensin.
Eli molemmpilla miehillä "omat" naiset je sie uskot siihen mitä miehet siulle noista naisista kertovat... Kyllä nuo siulle vaik mitään laulaa, kun vaihtelua ja ihailua täytyy saaha... Voi sua. Mieti itse... Et ole eka eikä viimeinen jolle tehdään näin...
Kaikkihan noi on aina "epäonnistuneissa avioliitoissa on niin kamalaa kun aina vaan tapellaan"... Ja sitten kun tosi paikan eteen mies joutuu niin luultavimmin häntä koipien välissä palaa vaimon lihapatojen ääreen, minne kuuluukin. Eikä vaimo reppana edes tiennyt olevansa tiuskiva äyskivä ämmä miehensä mielestä.
Ite en kakkoseksi ikinä alkaisi. Mun mielestä palaa asialle vasta kun ne eropaperit on kirjoitettu ja on mustaa valkosella! Jotain selkärankaa..
ei kannata uskoa aivan kaikkea mitä mies sanoo.