Kuuntelinpa SAK:n Ihalaisen haastattelua hiukan alusta. Suljin TV:n, kun Ihalainen alkoi puhumaan orjatyön tehostamisen puolesta.
Ihalaisen mukaan työttömän pitäisi sitoutua siihen, että suostuu työkkärin kyykytystoimiin, kuten kuntouttavaan työtoimintaan yms. kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta.
Siis työssäoleville lissää palkkaa ja työttömille lissää orjatyötä. Jos SAK:n puheenjohtaja olisi 1980-luvulla tai vielä 1990-luvun alkupuolellakaan kannattanut orjatyövoimaa, niin se olisi ollut oitis uran loppu.
Näinköhän on niin, että Ihalaisen todelliset karvat alkavat paljastua nyt eläkkeelle jäännin kynnyksellä??? Ihalaisen mielipiteetkö ovat mahdollistaneet orjatyövoiman yhä lisääntyvän käytön???
Olin joskus opiskeluaikoina yliopistolla Ihalaisen kanssa samassa seminaarissa. Silloin hän oli juuri aloittanut työt muistaakseni SAK:n sosiaalisihteerinä. Ei näytä kovin sosiaalisilta nykyiset mietteet.
SAK:lla on melkoisesti valtaa tässä yhteiskunnassa. Kun SAK on hylännyt työttömät jäsenensä (itsekin olin muutaman vuoden jäsen), niin ei ihme, että työttömiä näytään voivan kohdella miten vain.
Tosin Ihalainen totesi, että työnantajankin olisi sitouduttava ainakin määräaikaisen työn antamiseen. Vaan tämähän on ollut hurskas toive tähänkin asti. 99,9 %:lla orjista tuo on tainnut jäädä vain haaveeksi.
Jos olisin vielä työelämässä, tuntipalkkani olisi n. 22 euroa. Jos minut yritettäisiin pakottaa työskentelemään 8 euron kulukorvauksella/pvä, niin työpanokseni olisi tuntipalkkani ja kulukorvauksen suhde. Siis 1/22*60 min eli siis n. 2 min 40 sekuntia/tunti.
Vastaavaa arviointia suosittelen muillekin. Orjatyötä teetetään just niin kauan kuin on orjatyöhön suostuvia.
Tuossa vielä Köyhyys-palstalla joskus ollut kirjoitus:
Satua
Kirjoittanut: vaiko totta?
Toimeentulo eli raha työn tekemisen motiivina on ainakin yksi tärkeimmistä. Kun työ loppuu, loppuu toimeentulokin.
Työvoimatoimistojen piti käsittääkseni olla alunperin apuna ja tukena työn hankkimisessa. Yhteiskunnassa tapahtuneiden isojen rakenteellisten muutosten vuoksi työn saaminen ei enää noin vain onnistukkaan. Työnantajakin on voinut kadota kokonaan. Kunnat rämpivät rahapulassa, eikä uusia työpaikkoja välttämättä synny.
Ihmiset yrittävät kouluttautua henki kurkussa, mutta turhaan. Ammatti on kertakaikkiaan väärä, kukaan ei enää tarvitse. Mitä tekee työvoimatoimisto? Mitä tekee yhteiskunta?
Kääntyvät molemmat haukkumaan väärää puuta kuin rakkikoirat, nimittäin sitä työtöntä ihmistä. On niin helppoa vainota puolustuskyvytöntä kun oikea syyllinen on kuin aamu-usvaa, jota ei saa millään kiinni. Työpaikkoja sanotaan olevan pilvin pimein - jossakin.
Työttömiä ajetaan sinne ja tänne, vailla kunnollista toimeentuloa, pitäen yllä pelon ilmapiiriä. Pitkään työtä vailla ollut pelkää kaikkea; nälkää, laskuja, ulosottomiestä, televisiolupatarkastajaa, päivärahan myöhästymistä, vieraita. Hänellä on kertakaikkiaan aika vähän ilon aihetta elämässään.
Tähän hätään häntä aletaan vaatia tekemään täyttä työpäivää jonkun hyväksi pelkillä riittämättömillä kulukorvauksilla, koska viranomainen pelkää hänen menettävän työkykynsäkin kokonaan ja tulevan hyödyttömäksi yhteiskunnalle.
Sellaisen työn tekeminen ei kuitenkaan auta hänen toimeentuloaan millään tavalla. Voi vain arvailla mitä tunteita liikkuu ihmisen sisimmässä, kun hän huomaa joutuneensa todelliseen nöyryytykseen.
Voi hän tietysti valita, vaihtoehtoina ovat: leivän murusia ja orjuus tai nälkä ja vapaus.
Ja mistähän kaikki alkoi? Hänkö yksin on tähän kurjuuteen syyllinen? Yksi pieni ihminen - jonka kaltaisia on tuhansia ja taas tuhansia. Ja joiden ansiosta on perustettu lukemattomia virastoja, työpaikkoja ja toimikuntia luokittelemaan ja kortistoimaan ja siirtelemään heitä lokerosta toiseen. Ihan kuin karjalaumaa kaitsemaan.
Vankilassakin on parempi toimeentulo. Siellä on katto pään päällä turvallisesti ja ruokaa tarpeeksi.
Ihalaisen mukaan työttömän pitäisi sitoutua siihen, että suostuu työkkärin kyykytystoimiin, kuten kuntouttavaan työtoimintaan yms. kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta.
Siis työssäoleville lissää palkkaa ja työttömille lissää orjatyötä. Jos SAK:n puheenjohtaja olisi 1980-luvulla tai vielä 1990-luvun alkupuolellakaan kannattanut orjatyövoimaa, niin se olisi ollut oitis uran loppu.
Näinköhän on niin, että Ihalaisen todelliset karvat alkavat paljastua nyt eläkkeelle jäännin kynnyksellä??? Ihalaisen mielipiteetkö ovat mahdollistaneet orjatyövoiman yhä lisääntyvän käytön???
Olin joskus opiskeluaikoina yliopistolla Ihalaisen kanssa samassa seminaarissa. Silloin hän oli juuri aloittanut työt muistaakseni SAK:n sosiaalisihteerinä. Ei näytä kovin sosiaalisilta nykyiset mietteet.
SAK:lla on melkoisesti valtaa tässä yhteiskunnassa. Kun SAK on hylännyt työttömät jäsenensä (itsekin olin muutaman vuoden jäsen), niin ei ihme, että työttömiä näytään voivan kohdella miten vain.
Tosin Ihalainen totesi, että työnantajankin olisi sitouduttava ainakin määräaikaisen työn antamiseen. Vaan tämähän on ollut hurskas toive tähänkin asti. 99,9 %:lla orjista tuo on tainnut jäädä vain haaveeksi.
Jos olisin vielä työelämässä, tuntipalkkani olisi n. 22 euroa. Jos minut yritettäisiin pakottaa työskentelemään 8 euron kulukorvauksella/pvä, niin työpanokseni olisi tuntipalkkani ja kulukorvauksen suhde. Siis 1/22*60 min eli siis n. 2 min 40 sekuntia/tunti.
Vastaavaa arviointia suosittelen muillekin. Orjatyötä teetetään just niin kauan kuin on orjatyöhön suostuvia.
Tuossa vielä Köyhyys-palstalla joskus ollut kirjoitus:
Satua
Kirjoittanut: vaiko totta?
Toimeentulo eli raha työn tekemisen motiivina on ainakin yksi tärkeimmistä. Kun työ loppuu, loppuu toimeentulokin.
Työvoimatoimistojen piti käsittääkseni olla alunperin apuna ja tukena työn hankkimisessa. Yhteiskunnassa tapahtuneiden isojen rakenteellisten muutosten vuoksi työn saaminen ei enää noin vain onnistukkaan. Työnantajakin on voinut kadota kokonaan. Kunnat rämpivät rahapulassa, eikä uusia työpaikkoja välttämättä synny.
Ihmiset yrittävät kouluttautua henki kurkussa, mutta turhaan. Ammatti on kertakaikkiaan väärä, kukaan ei enää tarvitse. Mitä tekee työvoimatoimisto? Mitä tekee yhteiskunta?
Kääntyvät molemmat haukkumaan väärää puuta kuin rakkikoirat, nimittäin sitä työtöntä ihmistä. On niin helppoa vainota puolustuskyvytöntä kun oikea syyllinen on kuin aamu-usvaa, jota ei saa millään kiinni. Työpaikkoja sanotaan olevan pilvin pimein - jossakin.
Työttömiä ajetaan sinne ja tänne, vailla kunnollista toimeentuloa, pitäen yllä pelon ilmapiiriä. Pitkään työtä vailla ollut pelkää kaikkea; nälkää, laskuja, ulosottomiestä, televisiolupatarkastajaa, päivärahan myöhästymistä, vieraita. Hänellä on kertakaikkiaan aika vähän ilon aihetta elämässään.
Tähän hätään häntä aletaan vaatia tekemään täyttä työpäivää jonkun hyväksi pelkillä riittämättömillä kulukorvauksilla, koska viranomainen pelkää hänen menettävän työkykynsäkin kokonaan ja tulevan hyödyttömäksi yhteiskunnalle.
Sellaisen työn tekeminen ei kuitenkaan auta hänen toimeentuloaan millään tavalla. Voi vain arvailla mitä tunteita liikkuu ihmisen sisimmässä, kun hän huomaa joutuneensa todelliseen nöyryytykseen.
Voi hän tietysti valita, vaihtoehtoina ovat: leivän murusia ja orjuus tai nälkä ja vapaus.
Ja mistähän kaikki alkoi? Hänkö yksin on tähän kurjuuteen syyllinen? Yksi pieni ihminen - jonka kaltaisia on tuhansia ja taas tuhansia. Ja joiden ansiosta on perustettu lukemattomia virastoja, työpaikkoja ja toimikuntia luokittelemaan ja kortistoimaan ja siirtelemään heitä lokerosta toiseen. Ihan kuin karjalaumaa kaitsemaan.
Vankilassakin on parempi toimeentulo. Siellä on katto pään päällä turvallisesti ja ruokaa tarpeeksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...on aina kohdistettava.
Tämän asian vallassaolijat ovat aina tienneet.
Työttömät ovat oiva ryhmä syntipukeiksi ja nykypäivän " juutalaisiksi". He kun ovat puolustuskyvyttömiä eikä tämän ryhmän sortaminen herätä edes moraalista paheksuntaa.
Vanha sanonta kuuluu jotenkin näin: yhteiskunnan henkisen tason määrää se miten siellä kohdellaan kaikista heikommassa asemassa olijoita.