Tiedän, mistä olen kotoisin. Tiedän sukujani muutaman sata vuotta taakse päin. Olen syntynyt ja asunut muualla, mutta nuo seudut olen aina tuntenut kotiseuduksi.
Muistan kirjan: Juuret. TV-sarjankin. Itken aina sinä kohtaa, kun päähenkilö lopulta löytää esi-isiensä kotikylän ja sukulaisensa. Hän löytää puuttuvat juurensa.
Tiedän miehen, joka on vastasyntyneenä annettu kasvatusperheeseen. Hän ei saa koskaan tietää biologisia vanhempiaan. Ei tunne sukuaan, ei mahdollisia sisaruksiaan, ei saa koskaan tietää, miksi äitinsä antoi hänet pois. Hän kaipaa juuriaan, mutta ei saa ikinä niitä tietää. Voin vain kuvitella, millaista olisi olla täysin juureton.
Muistan kirjan: Juuret. TV-sarjankin. Itken aina sinä kohtaa, kun päähenkilö lopulta löytää esi-isiensä kotikylän ja sukulaisensa. Hän löytää puuttuvat juurensa.
Tiedän miehen, joka on vastasyntyneenä annettu kasvatusperheeseen. Hän ei saa koskaan tietää biologisia vanhempiaan. Ei tunne sukuaan, ei mahdollisia sisaruksiaan, ei saa koskaan tietää, miksi äitinsä antoi hänet pois. Hän kaipaa juuriaan, mutta ei saa ikinä niitä tietää. Voin vain kuvitella, millaista olisi olla täysin juureton.
Vastaukset 7
Vanhimmat
huomioimaan, että aika harva voi loppujen lopuksi olla varma edes isästään. Ei mulla muuta.
jostain saapunut tänne, tuntien lähimmäisensä, joiden kanssa ei yhteistä jumalaa.
minne jättää sydämesä. Ei se oo sidottu muuhun ku tunne tilaan...
Suomessa ollessa en oo kuttunu muuta paikkaa ku synnyinkotiani kodikseni, ehdin asumaan sit 4 vuotta toisella paikka kunnalla ja se oli aina kämppä, mut sit muutin pietariin ja sinne synty mulle taas koti... Aika jännä juttu. Ehkä se on ne tunne siteet tai sit joku täyttymyksen tunne joka tulee vaan kotosalla ollessa. Mut niiku nytkin en oo kotona vaan kämpillä...
hänelle kasvoi juuret kasvatuskotiin. Sieltä hän sai vankan pohjan elämälleen, eikö?
Hän kaipaa juuriaan, mutta ei saa ikinä niitä tietää.
Onko hän yrittänyt etsiä juuriaan? Kaikesta löytyy asiapaperit...Hänellä on oikeus penkoa ja kaivaa, hänellä voi olla mahdollisuus löytää totuus. Päinvastoin kuin hänen biologisilla vanhemmilla, joilla ei ole mahdollisuutta löytää poikaansa.
ei hän kielläkään, ettei koti olisi ollut hyvä, mutta tietoja oikeista vanhemmista ei kuulemma saa. Hänen kysymyksensä on, mistä olen tullut, millaisia ihmisiä vanhempani ja sukulaiseni ovat. tai ovat olleet. Verenperintö... sekin merkitsee. Miksi olen tällainen, hän kysyy. Hän on vaeltaja, ei kotiudu minnekään. Hänellä ei ole kotia.
halua vähätellä juurien merkitystä, mutta elämässä on kuitenkin asioita joille et ehkä itse mahda mitään. Tämä on sellainen. Hänet annettiin adoptioon, syystä jota hän ei tiedä. Hän sai rakastavat vanhemmat, hyvän kodin. Hän on ollut koko elämänsä yhden perheen, yhden suvun jäsen. Suurelta osalta ihminen muodostuu muistoista, siitä eletystä elämästä, vaikkakin geeneillä on suuri merkitys. Kuulostaa niin kovin tramaattiselta, ettei hänellä ole kotia, hän on vaeltaja. Surullista...Usein kuulen tuon tapaisia ajatuksia henkilöiltä, joita on heitelty perheestä toiseen, sijaisvanhemmilta seuraaville. Heille ei ole päässyt juuret kasvamaan mihinkään.
Saanko kysyä minkä ikäinen tämä mies on? Murrosiän ylittänyt? Toivottavasti hän on hakenut apua itselleen.
ylittänyt murrosiän, sellaista keski-iänkriisiähän siinä varmaan on mukana. Ei ole koskaan omaa perhettä perustanut, eli ei jatkuvuutta siihenkään suuntaan. Ja muutenkin vaikeaa aikaa elämässä. Silloin varmaan tulee mietittyä näitäkin asioita.