Tuolla jossain ketjussa oli kiistelyä siitä, tarkoittaako 10:n laulunumero todistuksessa automaattisesti sitä, että on hyvä laulaja ja voisi menestyä kilpailuissa/artistina..
Tässä faktaa:
Peruskoulussa ja lukiossa laulukokeiden numerot annetaan todella vähäisin perustein. Huomio kiinnitetään lähinnä vain lauluääneen, rytmitajuun ja suhteellisen hyvään sävelessä pysymiseen.
Nuillako pitäisi sitten pärjätä laulukilpailuissa tai olla niin hyvä laulaja, että ihmiset jaksavat kuunnella?
Koulun laulunumero ei kerro vielä mitään näistä asioista, joihin kiinnitetään (edellisten perusasioiden lisäksi) huomiota kun etsitään viihdyttävää artistia:
- äänen väri
- äänen sointi
- äänen voimakkuus
- äänen tuottotapa
- äänivarat
- äänialan laajuus
- hengitystekniikka
- yleinen laulutekniikka
- äänen persoonallisuus
- tulkinta
- fraseeraus
- lavakarisma ja esiintymistaito
- ulkoinen olemus
- "sisäinen olemus", luonne
- persoonallisuus
- viihdyttävyys
- rohkeus ja heittäytymiskyky
..ja paljon asioita unohtuu taatusti mainitsematta näin yhtäkkiä..
Eli toisinsanoen jos tyyppi laulaa koulun arviointien mukaan
- rytmillisesti oikein, sävelellisesti oikein ja kauniilla äänellä,
niin lopputulos voi olla oikeasti lahjakasta laulajaa ja viihdyttävää artistia etsivän tyypin mielestä
- surkea, hiljaisella ja hennolla äänellä piipittävä, rytmiä orjallisesti töksytellen vetävä pelle, joka kaiken lisäksi katselee varpaitaan esiintymistilanteessa.
Koulun arviointikriteerit ovat niin alkeelliset, että ne eivät kerro kuin haparoiden henkilön perusmusikaalisuudesta ja äänestä.
(Toki on sitten näitä menestyneitä laulajia(?), joita puuttuu suurin osa noista mainitsemistani kriteereistä sekä perusasiatkin saattavat olla kateissa, mutta silloin painaa se kuulu persoonallisuus niin paljon vaakakupissa. Siihenkään ei moni pysty...)
Ja yksi asia vielä; 10:n koululaulaja voi kehittyä kukoistavaksi artistiksi, tai olla sitä tietenkin jo syntyessään. (Yleensä ei vain ole) Sama pätee myös "ei kympin koululaulajiin".
Mikäkö oli oma koulun laulunumeroni? No 10 tietenkin! :)
Tässä faktaa:
Peruskoulussa ja lukiossa laulukokeiden numerot annetaan todella vähäisin perustein. Huomio kiinnitetään lähinnä vain lauluääneen, rytmitajuun ja suhteellisen hyvään sävelessä pysymiseen.
Nuillako pitäisi sitten pärjätä laulukilpailuissa tai olla niin hyvä laulaja, että ihmiset jaksavat kuunnella?
Koulun laulunumero ei kerro vielä mitään näistä asioista, joihin kiinnitetään (edellisten perusasioiden lisäksi) huomiota kun etsitään viihdyttävää artistia:
- äänen väri
- äänen sointi
- äänen voimakkuus
- äänen tuottotapa
- äänivarat
- äänialan laajuus
- hengitystekniikka
- yleinen laulutekniikka
- äänen persoonallisuus
- tulkinta
- fraseeraus
- lavakarisma ja esiintymistaito
- ulkoinen olemus
- "sisäinen olemus", luonne
- persoonallisuus
- viihdyttävyys
- rohkeus ja heittäytymiskyky
..ja paljon asioita unohtuu taatusti mainitsematta näin yhtäkkiä..
Eli toisinsanoen jos tyyppi laulaa koulun arviointien mukaan
- rytmillisesti oikein, sävelellisesti oikein ja kauniilla äänellä,
niin lopputulos voi olla oikeasti lahjakasta laulajaa ja viihdyttävää artistia etsivän tyypin mielestä
- surkea, hiljaisella ja hennolla äänellä piipittävä, rytmiä orjallisesti töksytellen vetävä pelle, joka kaiken lisäksi katselee varpaitaan esiintymistilanteessa.
Koulun arviointikriteerit ovat niin alkeelliset, että ne eivät kerro kuin haparoiden henkilön perusmusikaalisuudesta ja äänestä.
(Toki on sitten näitä menestyneitä laulajia(?), joita puuttuu suurin osa noista mainitsemistani kriteereistä sekä perusasiatkin saattavat olla kateissa, mutta silloin painaa se kuulu persoonallisuus niin paljon vaakakupissa. Siihenkään ei moni pysty...)
Ja yksi asia vielä; 10:n koululaulaja voi kehittyä kukoistavaksi artistiksi, tai olla sitä tietenkin jo syntyessään. (Yleensä ei vain ole) Sama pätee myös "ei kympin koululaulajiin".
Mikäkö oli oma koulun laulunumeroni? No 10 tietenkin! :)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Musaopena olen antanut numeroita musiikista, en pelkkiä laulunumeroita. Musiikkiin oppiaineena kun kuuluu laulun lisäksi myös soittoa, teoriaa ja yleistä musiikkitietoutta. Näin nykyään.
Kiitettävän minulta on saanut moni oppilas ilman tavunkaan laulamista. Kun hallitsee määrätyn teorian, soittaa nuoteista ja harrastaa musiikkia esim. bändissä niin en ole vaatinut laulamista. Toisaalta kiitettävän on saanut myös jos on osoittanut musiikilliset lahjansa laulamalla. Silloin olen kyllä vaatinut myös teorian kiitettävää hallintaa.
Peruslahjakkuutta voi arvioida ala-asteella aika hyvin. Lapset tykkää laulaa ja siitä helposti kuulee missä vaiheessa musikaalisuus on. Yläasteella on äänenmurrokset ja identiteettikriisit joten on hirvittävä rangaistus vaatia yksinlaulua. Varsinkin luokan kuullen. Eikä siitä mitään selviäisikkään. Korkeintaan puberteetin voimakkuus. Lukiolaisetkin on niin häveliäitä että heistä laulaa vain rohkeat ja musiikin harrastajat. Laulamattomuudesta vitosen antaminen ei ole tätä päivää.
Koulun musiikkinumero ei siis kerro paljonkaan mahdollisuudesta karaokekunkuksi/kuningattareksi. Lahjakkuus kaikenkaikkiaankin on mielestäni harjoittelulahjakkuutta. Lauluäänestä sanotaan että se voidaan rakentaa harjoittelemalla 3-5 vuodessa suurinpiirtein jokaiselle terveelle ihmiselle. Se vaatii vain jokapäiväistä, teknisesti oikeaa treeniä.
Musiikin opettajana tavoitteeni on ollut sytyttää kipinä musiikin tekemiseen. Treeneissä olen vaatinut paljon mutta numeroissa olen ollut erittäin höveli toivoen sen kannustavan musiikin harrastamisen jatkumiseen koulun jälkeenkin. Minulta on kympin saanut muutama sellainenkin jotka eivät hallitse lauluääntään pätkääkään. Heillä on joku muu instrumentti jota hallitsevat koulun kriteereissä kiitettävästi.
Ajattelemattomuuttani sotkin sanan TODISTUS tuohon alkuperäiseen tekstiini. Eihän toki LAULUnumero ole todistuksessa. Minä puhuin vaan laulukokeista saadusta arvosanasta, en yleisestä musiikin numerosta joka todistukseen tulee. Sorisori! Mun virhe. :)
Minä olen myös opettanut musiikkia, tosin epäpätevänä. Eli koulutettu musiikin opettaja en ole. En koulytettu opettaja millään lailla. Laulukokeitakin olen lapsille pitänyt. Kyllä sen kuulee aika pienestä lapsesta, kenellä on perusmusikaalisuus kunnossa.
Mutta siihen en todellakaan usko, että ihan kenestä tahansa saataisiin kehittämällä hyvä laulaja; sitä sävelkorvaa ja rytmitajua ei voi kehittää surkeasta täydelliseksi. Ei sytkärikään sytytä täydellä liekillä, jos ei ole tarvittavaa määrää kaasua sisällä..
Olen kanssasi samaa mieltä asiasta hyvin pitkälti. Enkä halunnut kritisoida kirjoitustasi. Se vain tuotti mulle ajatuksenvirtaa jota ylöskirjasin. Eli oli hyvä kirjoitus.
Epäpätevä olen minäkin opettajana. Siksi juuri nyt olenkin siitä luopunut. Sain kyllä laajan perspektiivin kun minulla oli tilaisuus opettaa ala-asteen ekasta lukion viimeiseen ja vielä aikuiskoulutuskeskuksessa keski-ikäisiin.
Täydellisyydestä musiikin alalla on muusikoilla laaja yhteisymmärrys että kun joku pitää itseään täydellisenä niin siitä alkaa alamäki. Eikä sellainen tyyppi kovin korkealle edes yltänytkään. Eli täydellistä ei ole.
Hyvyyskin on hyvin suhteellista. Ehkä vois sanoa että monen mielestä kelvollinen olis määritelmä mitä uskaltais käyttää. Ja siihen pystyy määrätietoisella työllä lähes jokainen. Tämä nyt tietysti on määritelmillä spekulointia mutta periaatteessa kelvolliseksi laulajaksi on kaikilla mahdollisuus. Eikä se ole minun ajatukseni. Uskon huippupedagogien sanaan.
Tosi hyviä kirjoituksia molemmilta, täyttä asiaa kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Minun mielipiteeni on myös, että jokaisesta tulee kelvollinen laulaja tarpeeksi kovalla työllä, siis harjoittelulla, mutta siihen täytyy asianomaisella olla itsellä palava halu.
Sanoin myös kelvollinen, en huippuluokan laulajaa.
Sellaiseksi jos tahtoo, pitää olla niitä synnynnäisiä peruslahjoja, joita sitten kehittää, mutta ei edes heistä tule hyviä laulajia, jos kuvittelevat olevansa valmiita laulajia lahjojensa vuoksi.
Itse olin nuoriso-ohjaaja ja opetin aikoinani tanhuja. Monissa tanhuissa oli jenkkaa, masurkkaa, polkkaa, myös hamboa ja ripaskaa.
Ette arvaa kuinka moni poika sanoi, ettei ikinä opi polkkaa, minä sanoin että se ohjaajan vika, jos et opi polkkaa, en ole silloin osannut opettaa. Niin vain kaikki oppi ainakin jotenkin polkankin.
Laulussa on ihan sama asia, kehittyä voi siinäkin aivan jokainen. Toiset vain pääsee pitemmälle ja lahjakkaista voi tulla niitä kuuluisuuksia.
Sekin vielä että toiset oppii laulut kerran kuulemalta, mutta toisilla saattaa mennä opetellessa vuosikin. Ei se silti huonommaksi ketään tee.
Näihin kisoihin osallistuminen, sehän on monelle etappi, jonka haluaa kokea ja samalla testata myös itseään, miten on edistynyt. Siksi on vuodesta toiseen samoja laulajia mukana, uusiakin.
Eikä näissä kisoissa ole kysymys pelkästä kilpailemisesta paremmuudesta, siinä on myös se sosiaalinen puoli, yhteenkuulumisen tunne.
- Koulussa kun lauloin sain kympin. Nyt kun laulan saan satasen.
Tuo letkautus ei nyt asiaan liittynyt yhtään mitenkään. Typerä vitsi muutenkin!
ihan hyvä vitsi oli ja varmaan oli tottakin.
Miksi ei saisi olla vitsikäs?
Oikeesti
tuosta Alatalosta. Vitsinä se on hyvä; lyhyt, iskevä ja sisältää edes nimeksi totta. Samoin eri asian sekoittaminen keskenään farssiksi. Ja Alatalo on tyyppinäkin ihan hyvä ja joviaali. Siksi tuon jutun törppäsinkin tänne.
Mutta tälle keskustelulle se ei anna mitään. Letkautus vaan muiden joukossa.
Ja antaa se itseasiassa myös väärän kuvan; sen, että kympin laulu muuttuu automaattisesti rahaksi. Ja sehän ei pidä paikkaansa.
Mä en soita nuoteista, mä soitan rahasta.
Molemmat vanhoja ja yleisesti muusikkojen käyttämiä letkautuksia. Ei niitä oo tarkoitettu syvällisiksi aforismeiksi. Tuollaiset löysät jutut syntyy aamuviideltä kun on vielä sata kilometriä kotiin. Siis musiikkimmeko kevyttä?
ja pissitkin pääsi housuihin. Siitä vissiin se kutonen, muuten olisin saanut ehdot, mutta pissasin varmasti ukkonooan tahtiin tai säveleen.. Suhi suhi...
heillä musisoinnissa 10. Arvostelu on käsittääkseni aika kokonaisvaltaista. Laulua ei erotella. Soittavat kumpikin mitä haluavat, mitä joku haluaa heidän soittavan, laulavat pyydettäessä. joskus huvikseen. Säveltävät , soinnuttavat ja rytmittelevät.
Äitiänsä parempia, kuten arvosana sanoo: 6 -(1) 0.
Minusta musiikki on musisointia, eli kokonaisvaltaista hallintaa, kokonaisuudessa tai omalla sektorillaan. Täys paketti, muttei tuote!
Koop, jehaa, ihailijasi täältä ruohonjuuritasolta ja mummuikäluokassa. Samoin Anna laulu tulee sydämestä ja ihmisen sisäisestä minästä.
Seireeneille ei ollut annettu tunteita, mutta laulutaito. Olympoksen oli vaikea paeta. Tänään tiedetään laulu ilman kokonaisuutta, ilman tunteita on kuin pikkupieraisu, ei haise, ei herätä mitään tunteita. Mutta vastakohtana ei ole iso pienru, vaan hengen, henkien henkäys! Ihanat idolsit, olisiko meillä kaikkiosaavilla, naavoittuneilla karaoke pieruilla, paruilla jotain opittavaa??
Pihlajanmäessä on jotain äärettömän lumoavaa jo silloin kun ensi ja viimekerran siellä käväsin vuonna 2002.
Siis tarkoitin nykyaikaista LAULUKOKEEN numeroa. Musiikin numero on taas se, johon vaikuttaa laulukokeen numero, osallistuminen tunneilla, esiintyminen juhlissa teoriat sun muut härpäkkeet... (Minä syntynyt 70-luvulla)
Aina olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että taideaineita ei saisi arvostella koulussa. (ainakaan niin, että se vaikuttaa keskiarvoon).
Kaikilla ei vain ole musiikillista lahjakkuutta, toisilta taas puuttuu eism. taiteellinen silmä kuvamaataidon puolella. Pänttäämään pystyy luluaineita, jos on halua ja intoa sekä opettelemaan matematiikan kaavat ja muut jotakuinkin. Kielet ja matematiikka esim. ovat tosin niitä, joissa toiset voi joutua tekemään kovempaa työtä, mutta oppii kyllä. Erityisoppilaat tietysti saavat tasoistansa opetusta, mutta ymmärrätte varmaan pointin tässä tekstissä.
Taideaineet on kuitenkin asia erikseen; peruskoulun tuntimäärät eivät riitä juurikaan taiteellisten asioiden työstämisessä ja omaksumisessa, jos ei synnynnäistä lahjakkuutta ole nimeksikään.
Ps. Voisin kohta rekisteröidä itselleni nimimerkin, kun nyt näin ahkerasti kuitenkin kirjoittelen. ;)
Olen minäkin syntynyt samalla vuosikymmenellä kuin sinä. Ja vaikka se musiikin numero jäi jollakin tasolla natkuttamaan, niin ymmärrän kyllä, että pitää sen kympin ansaitsemiseksi muutakin tehdä kuin laulaa hyvin.
Musiikillistakin lahjakkuutta kun on monenlaista. Vaikkei osaisi laulaa nuotilleen, niin voi olla mahdollista että omaa hyvän rytmitajun ja kykenee hahmottamaan harmonioita. Ne taidot ovat myös musiikillisia lahjoja, mutta eivät tule samalla tavoin kokeissa ilmi. Tai siis, laulunkokeessa ainakaan. Mutta soitinten kanssa on sitten toinen juttu.
Vaikka itse olen ok laulaja, niin en kykene soittamaan esim. rumpuja, vaikka henkeni olisi siitä kiinni. Koetettu on, samoin kitara on taitojeni ulkopuolella. Piano vielä jotenkin menisi, jos olisi halua harjoitella.
Tuoltapa löytyy 2000-luvun arviointikriteerit (tosin melkoisen tiukat sellaiset), joista näkee mitä musiikin numeroa annettaessa laulutaidon lisäksi arvioidaan.
http://www.koulujenmusiikinopettajat.fi/ops/arviointikriteerit.php
alkuperäisessä tekstissä oli siis puhe laulukokeen numerosta
Mutta keskustelu heittelehti muutenkin jo vähän puolelta toiselle ja jossain vaiheessa keskusteltiin jo siitä, miten nykyaikana enää laulunumeroa ei anneta, vaan se sisältyy musiikin yleisarvosanaan. :) Yritin siis vain olla avuksi.