Mielenterveyshoito auttaa lähinnä sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa itse analysoida omia ongelmiaan, tai käsitä mistä ne ovat peräisin.
Mielenterveyshoito ei auta ihmistä joka tuntee itsensä ja ongelmiensa alkulähteet, sekä miten niistä olisi todennäköistä päästä eroon.
Tuolla mielenterveyspalstoillakin eräässä threadissa, missä käsiteltiin psykiatrilla käyntiä, useampi omat ongelmansa tiedostava tyyppi kertoi, että psykiatrinaikkonen oli vaan näyttänyt tylsämieliseltä ja kysellyt ymäpäripyöreitä, sekä lähettänyt pois terapiasta koska "ei voi kertoa mitään hyödyllistä ihmiselle joka tiedostaa omat ongelmansa ja lähtökohdat ongelmien ratkaisemiseksi, niin hyvin."
AT-mies ei siis tarvitse mielenterveyshoitoa, vaan rakkautta ja toosaa kauniilta tytöiltä.
Mielenterveyshoito ei auta ihmistä joka tuntee itsensä ja ongelmiensa alkulähteet, sekä miten niistä olisi todennäköistä päästä eroon.
Tuolla mielenterveyspalstoillakin eräässä threadissa, missä käsiteltiin psykiatrilla käyntiä, useampi omat ongelmansa tiedostava tyyppi kertoi, että psykiatrinaikkonen oli vaan näyttänyt tylsämieliseltä ja kysellyt ymäpäripyöreitä, sekä lähettänyt pois terapiasta koska "ei voi kertoa mitään hyödyllistä ihmiselle joka tiedostaa omat ongelmansa ja lähtökohdat ongelmien ratkaisemiseksi, niin hyvin."
AT-mies ei siis tarvitse mielenterveyshoitoa, vaan rakkautta ja toosaa kauniilta tytöiltä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"AT-mies ei siis tarvitse mielenterveyshoitoa, vaan rakkautta ja toosaa kauniilta tytöiltä."
Tässäpä se tulikin pähkinän kuoressa.
Jokainen at-mies saisi omantasoistaan seuraa, jos vain haluaisi.
Ja vahva säälintunne ei ole hyvä pohja suhteelle.
Suhde, jossa nainen joutuu hoivaamaan ja 'parantamaan' miehen traumoista, ei ole terve lähtökohta - en väitä etteikö se voisi toimia, mikä tahansa on mahdollista, mutta olettaisin, etteivät kovinkaan monet naiset halua miehen olevan hänelle kuin lapsi.
Ollakseen kykenevä parisuhteeseen miehen pitää pystyä ottamaan vastuu omasta tunne-elämästään, eli ymmärrettävä, ettei ole kenenkään muun kuin hänen itsensä asia saada itsetuntonsa kuntoon. Muuten suhteesta voi tulla painostava ja ripustautuva. Henkisesti heikko mies voi helposti pistää kaiken mahdollisen naisen vastuulle/syyksi, ja näkee itsensä viattomana uhrina tilanteessa kuin tilanteessa.
Parisuhteen pohjana tulisi aina olla tasa-arvo, ja tälläisessä terapiasuhteessa sitä ei olisi. Suhde olisi kuluttava naiselle, jolle helposti tulisi tukahduttava olo siitä että hän on vastuussa toisen ihmisen koko elämästä, mikä ei ole oikein. Olen tuntenut naisen, joka olisi halunnut jättää miehen, muttei uskaltanut, koska pelkäsi miehen tekevän itsemurhan (mies oli omalla käytöksellään useasti antanut ymmärtää, että näin tekisikin). Tälläinen emotionaalinen kiristys on mielestäni todella väärin.
Terveessä suhteessa molemmat osapuolet seisovat omilla jaloillaan ja rakastavat toisiaan tasapuolisesti ilman että kummankaan tarvitsee käsitellä toista silkkihansikkain tai huolehtia täysin toisen hyvinvoinnista. Terveessä suhteessa osapuolet rakastavat toisiaan, mutta eivät rakenna koko minuuttaan toisen varaan eli pärjäävät tarvittaessa omillaankin.
Vertailukohdaksi voi ottaa huonoissa perheissä kasvaneet, huostaanotetut lapset, joilla on traumoja. Usein ajatellaan, että nämä lapset tarvitsevat vain uuden, rakastavan kodin ja siinä kaikki, mutta usein traumat ovat niin vaikeat, että niihin tarvitaan oikeasti mielenterveyshuoltoa, jota ennen häiriintynyt lapsi ei edes pysty sopeutumaan normaaliin kotiin. Ohjeenahan on, että lapselle ei saa ryhtyä sijaishuoltajaksi, jos motiivina on vahva säälintunne/tarve auttaa, vaan taustalla pitää olla aito halu saada lapsi. Kyse on samasta ilmiöstä kuin minkä selitin edellisessä viestissä.
Ja tässä on kyse lapsista, joilta emotionaalinen epäkypsyys on vielä erittäin sallittavaa.