Kamalalta tuntuu olla parisuhteessa, en tiedä missä on vikaa, olenko sellainen ihminen jolle ei parisuhteet sovi vai mitä kummaa, koska aina kun olen parisuhteessa ollut (tällä hetkellä neljäs suhde menossa), kyllästyn alta aikayksikön ja alan tuntemaan samanlaisia tuskaisuuden tuntemuksia, tyyliin "tällaistako tää nyt sitten on?", meinaa pinna palaa toiseen ihan normaalissa arjen vietossa ja koko suhde tuntuu ihan vankilalta joka estää elämästä. Väkisinkin alan miettiä suhteesta ulospääsyä kun tuntuu että elämä on toisaalla.
Onko tämä nyt sitten sitä että en ole itseeni tyytyväinen ja peilaan tylsyyden tuntemuksiani toisen kautta tai jotain? Miten te muut kestätte toisianne ja toistenne pärstiä joka ikinen päivä? Onko teilläkin sellaisia tuntemuksia "tää on niin tätä...".
Onko tämä nyt sitten sitä että en ole itseeni tyytyväinen ja peilaan tylsyyden tuntemuksiani toisen kautta tai jotain? Miten te muut kestätte toisianne ja toistenne pärstiä joka ikinen päivä? Onko teilläkin sellaisia tuntemuksia "tää on niin tätä...".
Vastaukset 4
Vanhimmat
ihminen yksinään on tyytyväinen elämäänsä, voi vasta olla valmis parisuhteeseen.
Miltä sinusta tuntuisi jos kumppani heti alusta alkaen odottaa sinun kantavan vastuuta hänen onnellisuudestaan ja kun et pysty täyttämään odotuksia on se tietysti sinun vika.
Näin sinä kuitenkin itse toimit.
Joo, oon tullu siihen tulokseen että paras olisi ehkä kun olisin yksin enkä edes yrittäisi mitään suhteita. Mistä hitosta tää johtuu ja onko muilla samanlaista?
-ainakaan tässä vaiheessa elämää. tai sitten et ole tavvannut oikeata miestä vielä. ota ihan chillisti, ei nykyään ole pakko rajoittaa elämää yhden ihmisen tapailuun kerrallaan.
Kaiken kukkuraksi vielä luulin että kaikilla muillakin on oikeasti yhtä tylsää parisuhteessaan. Vieläkään en kykene käsittämään miten suurin osa ihmisistä tuntee aivan eri tavalla kuin minä ja olettaa että kaikki tuntevat samalla lailla kuin he. Luulin että sellainen yhdessä nyhjääminen on kaikille yhtä tasaisen tappavaa kuin minullekin ja vastaväitteet vain vittuilua tms.
En sentään ole enää mikään pikkutyttö vaan neljää kymppiä lähenen. Sanomattakin selvää varmasti että lasten hankinta ei ole tullut kysymykseenkään "vielä", vaan tuntuu aivan järkyttävän kaukaiselta ja utopistiselta ajatukselta.