turvallisuus

Oletteko te ihmiset oikeasti näin katkeria? Ei keskiverto naiselle turvallisuus tarkoita lainkaan tuota. Turvallisuuden tunteen mies luo käytännöss itsevarmuudella.

mies- kirjoitti:

Oletteko te ihmiset oikeasti näin katkeria? Ei keskiverto naiselle turvallisuus tarkoita lainkaan tuota. Turvallisuuden tunteen mies luo käytännöss itsevarmuudella.

En ole katkera, mutta kuitenkin....
olen sitä mieltä, että ns. yleisitsevarmat miehet ovat kauhistus... Itsevarma saa olla, silloin kun on syytä olla itsevarma, mutta sellaiset joka asiassa itsevarmat ovat luultavasti vain tyhmiä. Ja sama pätee myös naisiin.

mieheen voi luottaa, jos tulee paha paikka tai vastoinkäymisiä tai surettaa tai vaan on onnellinen, niin se turvallinen mies on siinä halaamassa, tukemassa ja antamassa lohtua ---- se tunne turvallisuudesta tulee kun ei tarvitse olla yksin kun mies on vierellä.

tietenkin kaikki miehet ei siihen pysty, toiset ei välitä, toisia ei kiinnosta.

eikä tämä turvallisuus ole ulkoinen vaade, isot lihakimput, ei,ei, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.

terv, nainen, jolla on haku päällä - turvallisesta miehestä -

enemmistö miehistä kun on juuri niitä,jotka kohtelevat naisia huonosti.on kokemusta,mut se mies onkin nykyään ex-mies ja sellasena pysyy.mutta missä ovat hyvät miehet?

miragle kirjoitti:

enemmistö miehistä kun on juuri niitä,jotka kohtelevat naisia huonosti.on kokemusta,mut se mies onkin nykyään ex-mies ja sellasena pysyy.mutta missä ovat hyvät miehet?

...että ne "hyvät" miehet on siellä missä on hyviä naisia...?! ;)

Ei ollu vittuilua tms...kunhan heitin ajatuksen ilmoille...

sitä että kirjoitti:

mieheen voi luottaa, jos tulee paha paikka tai vastoinkäymisiä tai surettaa tai vaan on onnellinen, niin se turvallinen mies on siinä halaamassa, tukemassa ja antamassa lohtua ---- se tunne turvallisuudesta tulee kun ei tarvitse olla yksin kun mies on vierellä.

tietenkin kaikki miehet ei siihen pysty, toiset ei välitä, toisia ei kiinnosta.

eikä tämä turvallisuus ole ulkoinen vaade, isot lihakimput, ei,ei, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.

terv, nainen, jolla on haku päällä - turvallisesta miehestä -

"mieheen voi luottaa, jos tulee paha paikka tai vastoinkäymisiä tai surettaa tai vaan on onnellinen, niin se turvallinen mies on siinä halaamassa, tukemassa ja antamassa lohtua ---- se tunne turvallisuudesta tulee kun ei tarvitse olla yksin kun mies on vierellä."

Eiköhän toi sama päde myös naiseen? ;)

Ei luulis olevan vaikea löytää tällaista kumppania...
Tai ehkä se onkin..olenhan itsekkin edelleen sinkku.. XD

sitä että kirjoitti:

mieheen voi luottaa, jos tulee paha paikka tai vastoinkäymisiä tai surettaa tai vaan on onnellinen, niin se turvallinen mies on siinä halaamassa, tukemassa ja antamassa lohtua ---- se tunne turvallisuudesta tulee kun ei tarvitse olla yksin kun mies on vierellä.

tietenkin kaikki miehet ei siihen pysty, toiset ei välitä, toisia ei kiinnosta.

eikä tämä turvallisuus ole ulkoinen vaade, isot lihakimput, ei,ei, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.

terv, nainen, jolla on haku päällä - turvallisesta miehestä -

Olen samaa mieltä, että nimen omaan hyvään mieheen luottaminen toisi lisäbonusta turvallisuudentunteeseen.

Turvassa voi toki olla ilman miestäkin. Pitää vaan luottaa siihen, että on turvassa. Miehetkin ovat kuitenkin vain ihmisiä.

Miten se nyt menikään...? Joll' on turva jumalassa, turvassa on paremmassa.

Minä tein ainakin nuorena virheen, kun en yhtään ymmärtänyt pohtia, oliko poikaystäväni turvallinen.
Nyt sitä on kärsitty 25 vuotta turvattomuudesta avioliitossa. Rahat ei pysy tallessa, aina tuhlaa järjettömyyksiin ja minä yritän haalia ja säästää jostakin laskuihin. Kun joku perheestä on sairaana, muuttuu hän itse kiukuttelevaksi ja pahantuuliseksi. Kun olen ollut sairaalassa, ei hän ole tullut katsomaan, koska sairaalat tekevät huonon olon. Synnytyksiin ei häntä saanut mukaan ja itkuisten vauvojen kantelun olen saanut hoitaa itse. Lasten kiukuttelut, läksyt ja ongelmat olen saanut yksin hoitaa. Jos lamppu on palanut, viemäriputki on tukossa tai ovenkahva löystynyt, siihen jää, jollen minä korjaa. Jos minulla on jostain syystä paha mieli ja haluaisin hiukan tukea ja silittelyä, hän vain alkaa itse karjumaan, mitä minä häntä syyttelen ja rasitan jäkätykselläni ja turhasta valittamisella. Mittani alkaa olla tosi täysi. Ajattelen, että tätäkö loppuelämäni on. Mitä sitten, kun alkaa tulla sairauksia. Minä saan olla ihan yksin murheineni ja kipuineni. Miten minä kaipaankaan sellaista turvallista kainaloa ja tunnetta, että joskus saisin olla heikko.

uudelleen kirjoitti:

Minä tein ainakin nuorena virheen, kun en yhtään ymmärtänyt pohtia, oliko poikaystäväni turvallinen.
Nyt sitä on kärsitty 25 vuotta turvattomuudesta avioliitossa. Rahat ei pysy tallessa, aina tuhlaa järjettömyyksiin ja minä yritän haalia ja säästää jostakin laskuihin. Kun joku perheestä on sairaana, muuttuu hän itse kiukuttelevaksi ja pahantuuliseksi. Kun olen ollut sairaalassa, ei hän ole tullut katsomaan, koska sairaalat tekevät huonon olon. Synnytyksiin ei häntä saanut mukaan ja itkuisten vauvojen kantelun olen saanut hoitaa itse. Lasten kiukuttelut, läksyt ja ongelmat olen saanut yksin hoitaa. Jos lamppu on palanut, viemäriputki on tukossa tai ovenkahva löystynyt, siihen jää, jollen minä korjaa. Jos minulla on jostain syystä paha mieli ja haluaisin hiukan tukea ja silittelyä, hän vain alkaa itse karjumaan, mitä minä häntä syyttelen ja rasitan jäkätykselläni ja turhasta valittamisella. Mittani alkaa olla tosi täysi. Ajattelen, että tätäkö loppuelämäni on. Mitä sitten, kun alkaa tulla sairauksia. Minä saan olla ihan yksin murheineni ja kipuineni. Miten minä kaipaankaan sellaista turvallista kainaloa ja tunnetta, että joskus saisin olla heikko.

Sun tarina kuulostaa surullisen tutulta... Kuullut saman monelta naiselta...

Mutta mikä siinä suhteessa sitten on muuttunut?
Tarkoitan, että onhan sunkin "miehessä" täytyny olla jotain hyviä puolia, että olet hänestä ylipäätään kiinnostunut? Onko hän muuttunut vai sinä...?
Vai etkö vaan ole nähny metsää puilta?

Noi asiat joista kerroit on (tai pitäis olla) itsestään selvyyksijä parisuhteessa! Siis et:

-rahaa ei käytetä yksin ja mielivaltaisesti
-jos joku on sairas, ni muut huolehtivat hänestä parhaansa mukaan
-puhumattakaan jos joku on sairaalassa, ni totta helkkarissa siellä käydään ja USEIN!!! Turha kitistä mistään huonosta olosta tai sairaalakammosta!!
-ja luulin sen olevan nykypäivänä itsestään selvyys et mies tulee mukaan synnytykseen ja neuvolaan yms...ainakin itse olin kummankin lapseni synnytyksessä ja lähes jokaisessa neuvolakäynnissä mukana.
-ja sikäli mikäli kumpikin on osallistunut niiden lasten tekoon ja hankintaan, ni tietenkin kumpikin osallistuu myös hoitoon!
-ja lampun vaihdot, viemäriputkien avaus yms on mielestäni (juu olen sovinisti) automaattisesti miehen hommaa..
-ja ehkä tärkein on sen oman kumppanin tuki/turva (molemminpuolinen). Ilman sitä ei kai liene edes mitään parisuhdetta?!

Nää nyt oli vaan mun mielipiteitä...mut ehkä en ole se paras henkilö neuvomaan ja arvostelemaan muita ja muiden parisuhteita ottaen huomioon, että olen täs itse ollut jo reilun vuoden sinkkuna.. ;P

abdul.mahdi kirjoitti:

Sun tarina kuulostaa surullisen tutulta... Kuullut saman monelta naiselta...

Mutta mikä siinä suhteessa sitten on muuttunut?
Tarkoitan, että onhan sunkin "miehessä" täytyny olla jotain hyviä puolia, että olet hänestä ylipäätään kiinnostunut? Onko hän muuttunut vai sinä...?
Vai etkö vaan ole nähny metsää puilta?

Noi asiat joista kerroit on (tai pitäis olla) itsestään selvyyksijä parisuhteessa! Siis et:

-rahaa ei käytetä yksin ja mielivaltaisesti
-jos joku on sairas, ni muut huolehtivat hänestä parhaansa mukaan
-puhumattakaan jos joku on sairaalassa, ni totta helkkarissa siellä käydään ja USEIN!!! Turha kitistä mistään huonosta olosta tai sairaalakammosta!!
-ja luulin sen olevan nykypäivänä itsestään selvyys et mies tulee mukaan synnytykseen ja neuvolaan yms...ainakin itse olin kummankin lapseni synnytyksessä ja lähes jokaisessa neuvolakäynnissä mukana.
-ja sikäli mikäli kumpikin on osallistunut niiden lasten tekoon ja hankintaan, ni tietenkin kumpikin osallistuu myös hoitoon!
-ja lampun vaihdot, viemäriputkien avaus yms on mielestäni (juu olen sovinisti) automaattisesti miehen hommaa..
-ja ehkä tärkein on sen oman kumppanin tuki/turva (molemminpuolinen). Ilman sitä ei kai liene edes mitään parisuhdetta?!

Nää nyt oli vaan mun mielipiteitä...mut ehkä en ole se paras henkilö neuvomaan ja arvostelemaan muita ja muiden parisuhteita ottaen huomioon, että olen täs itse ollut jo reilun vuoden sinkkuna.. ;P

Kiitos, kun vastasit kirjoitukseeni. Tuki näin netin kauttakin tuntuu hyvältä. Ilman lapsiani en olisi jaksanut näitä vuosia. Nyt kun he ovat muuttamassa pois kotoa, tuntuu yksinäisyys vielä pahemmalta. Ennen arki täyttyi elämästä ja touhuista, nyt toisen totaalisen itsekeskeisen elämän huomaa vielä herkemmin,kun kotona on vain yksi lapsi ja sekin suurimman osan kavereiden luona.
Itse en ainakaan ole estänyt lapsia menemästä avoliittoon, sillä yhdessä asumisessa vasta toisen luonne paljstuu. Itse menin naimisiin tuntematta toisesta muuta kuin sunnuntai- ja juhlaminän. Karu totuus paljastui heti kohta ensimmäisen kuukauden aikana. Tällaista tällä kertaa.