Noinhan ennen ajettiin joulukirkkoon hevosen vetämässä kirkkoreessä. Kirkkoreki oli musta, etuosastaan kaartuva ja pyhäajoon tarkoitettu.
Hevosella silavaljaat ja niihin kiinnitettynä kulkunen johonkin hevosen korkeimpaan kohtaan eli säkän seutuville. Aisakellojen helkkeestä kerrotaan mutta itse en ole niitä nähnyt.
Kirkkoreeessä oli lämpimät vällyt, joihin kirkkoväki, varsinkin lapset, käärittiin.
Erikoinen tapahtuma oli kilpa-ajo kirkosta kotiin.
Mielikuva ainaisesta joulupakkasesta on säilynyt, runsaasta lumesta myös.
Oletan, että harvalla palstalaisella on omakohtaisia kokemuksia jouluaamun kirkkomatkasta.
Isot isännät olivat kirkossa aamupöhnässään ja saattoivat kesken papin saarnan möläyttää omaa tekstiään.
"Annas yks ryyppi tyhö viäl," oli eräs kuulemani.
Kulkusten kilistessä
27
1739
Vastaukset
- Maalaismies*
Kyllä nuo kuvaamasi talviset rekiretket tosia olivat, nuoret saattavat pitää niitä satuina. Itse muistan evakkoressukkana Pohjanmaalle paenneena kiintyneeni juuri rekiretkiin rengin kaverina. Heräsin jo lapsena varhain mennäkseni talliin öljylyhdyn valossa ruokkimaan hevosia ja lähteäkseni meijerimatkalle aamulypsyn jälkeen.
Kulkusten kilistessä mentiin kaukoniityillekin heinän hakuun. Pakkanen nipisteli ja lumikot vilahtelivat salamannopeina latojen vierustoilla. Sitten heiniin kääriytyneenä lumen narskuessa jalaksissa haaveili tulevasta (joka nyt on tässä). Kirkkoreestä tulee ensinnä mieleen juttu r-vikaisesta rengistä, joka kaikessa vältteli sen kirjaimen sanomista, että kukaan ei olisi päässyt kiusaamaan, ja kirkkoreenkin hän kekseliästi nimesi temppelikelkaksi.
Vällyjen lisäksi juhlavammassa ajossa oli tapana käyttää komeita, usein ruusukuvioisia rekiryijyjä,jotka laskostettiin perälaudan yli näyttävästi roikkumaan.
"Tuossa mökin Miina, kulkee kirkolle, Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille". Köyhempää, hevosetonta väkeä otettiin vapaamatkalaisiksi reen takalaudalle, jota kannatteli takapaju , siitä on tullut sanonta "olla takapajulla", kun puhutaan esim. taloudellisessa kehityksessä jälkeen jääneistä oloista.
"Kello löi jo viisi, lapset herätkää, Juhani ja Liisi, muuten matka jää."
Olen kyllä rekikyytiä mummolassani saanut kokeilla, lapsuudessa potkukelkalla saatettiin potkutella läheiseen kirkkoon. Viideltä ei tarvinnut herätä, mutta muistaakseni seitsemältä joulukirkko silloin alkoi.Lapsuuden ajan joulunvietot kangastelevat mielessä vieläkin upeina muistoina.
Koti Koillis-Hämeessä, puut verhoutuneinä paksuun lumiseen vaippaan, lunta oli todella paljon, pakkanen paukkui ja usein revontulet loistivat.
Kirkkomatka kuului ehdottomasti joulunviettoon. Herätys oli aikainen, matkalle lähdettiin hevosilla kulkusten kilistessä jo klo 5 aikaan. Kirkonmenot alkoivat jo klo6.
Joulunalusaika oli emännilla kiireistä aikaa, teurastuksia, oluen tekoa, monta päivää kesti leipomistouhut. Leipiä oli monta laatua, ruisleipää, ohrarieskaa, perunalimppua ja zetsuuri leipää. Pullat, piparit ja kakut vielä lisänä.Leipiä säilytettiin vilja-aitassa jyvähinkaloissa, koska ne pysyivät siellä tuoreina.
Jouluaattona oli juhla ateria katettu koko väelle pirtin pitkälle pöydälle. Aterian alussa luettiin jouluevankeliumi.
Olen kaivannut lapsuuden rauhallisia jouluja asuessani kaiken hössötyksen keskellä liike keskuksissa.Kyllä silloinkin vain harvat ja valitut pääsivät nauttimaan tuosta rikkauden onnesta ainakin kaupungissa.
Harvoin myös Mökin Miina pääsi kannoille. Sinne jäi hankeen seisomaan.
Suurin osa hartaista sanan kuulijoita käveli kirkkoon kaukaakin, eikä heidän mieleensä tullut huudella kesken saarnaa omia mielipiteitään.Vanhempanikin olivat ainoastaan pienen, Valtion omistaman tilan, vuokraajia. Heilläkin piti olla hevonen ja reki.
Pääsiväthän nuo hartaat sanankuulijatkin kuitenkin kirkkoon.
Nuo huudahdukset, ehkä vain yksi, eivät olleet mitenkään oleellinen osa jouluisessa kirkossa. Anteeksi, että mainitsin.
- Jatta
nuo lapsuuden Joulut ja kirkkomatkat Jouluaamuna.
Aattoiltana yleensä tuli valvottua myöhään, kun ei saanut unta, kaiken jännityksen jälkeen. Ja pitihän niillä uusilla nukeillakin leikkiä.
Äidilläni oli tapana uudistaa vanhoja nukkeja. UUdet vaatteet ja kolhiintuneita jäseniäkin korjattiin ja päätkin laitettiin vanhojen tilalle.
Saisipa omansakin vaihtaa uudempaan!
Aikainen herätys oli, kun silloin kotikylältäni lähimpaan kirkkoon oli matkaa 25 km.
Lapset taakse "hoijakkaan", niin kuin meillä sanottiin. Lämpimien vällyjen alle peiteltiin ja taisimme välillä nukahtaakin. Kylälle rakennettiin sitten oma kirkko 50-luvun alussa.
Kovat pakkaset on jäänyt pysyvästi mieleen ja joulupukilta saadut kintaat tai lapaset piti ehdottomasti pistää käteen.
Kulkusia en muista, mutta kyllä niiden helinät on tuttuja näiltä matkoilta.Sattuipa olemaan niin pitkä matka lähimpään temppeliin, että ne matkat jäi väliin. Kyllähän meillä sellainen savotta-kaakki oli, mutta ei kirkkorekiä, eikä kulkusia, vaan aisakello. Kalkatti se karhemmalla äänellä sekin.
Yhdellä isännällä siellä oli tuo kuvailtu vapaa-ajan peli, muilla liistereet ja tukkireet.
Vanhempani olivat enemmpi "tapauskovaisia", eivät voimiaan tuhlanneet turhaan. Eka kerran taisin kirkossa käydä, kun rippikouluun patistivat. Vähiin ne käynnit ovat minulta jääneet senkin jälkeen.
- Fanni
Ikiajoiksi se on tajuntaan jäänyt. Vaikkei joka vuosi olisi aikaiseen joulukirkkoon lähdettykään, aina oli niitä, jotka kulkuset kilisten kulkivat kotimme ohi. Lapsiperheessä olisi ollut mahdottomuus retuuttaa ylös unestaan lapsia niin varhain aamulla.
Matkaakin oli talvitietä pitkin 4-5 km ja saattoi olla umpihanki.
Vanhasta maaseudun rekiretkestä muistuttaa kaapissa kotini aisakello. Se on muinoin lyönyt tahtia hevosen kiiruhtaessa hiljaisuuden lumimaisemassa.
Ei ole enää tehtävää aisakellolla kuten ei juuri hevosellakaan ihmisten kulkuvälineenä.
Minä vaan pähkäilen aisakelloni suhteen, miten hyödyntäisin sitä. Laittaako se ulos pienen mökkitontin pienoisvellikelloksi vai viedäkö syntymäpitäjän kotiseutumuseoon.
Lapseni eivät tunne hevoskyytiperinnettä lainkaan. Heidän ollessa kouluikäisiä mummolasta jo ajettiin 38 C pakkasella bussikyydillä joulukirkkoon. - main-eko
Hieman taidan olla kateellinen,ainakin tuon Rekiretken suhteen.Täys kaupunkilaisena en sellaista ole kokenut.Meillä ainakin oli tapana, että yhteiseen joulun viettoon tuli mukaan oman väen lisäksi sukulaisia,jotka muuten olisivat olleet yksin jouluna,niinpä jouluruokapöydässä saattoi istua 10-12 henkeä,mikä lienee kaupunki oloissa harvinaista.
Nykyään ruokapöydässä on vain 6-7 henkeä.Olen monasti miettinyt,että miten paljon kannattaa pitää perinteistä kiinni,vai antaako uusien tuulien puhaltaa joulun viettoonkin? Varhaisin muistoni joulukirkosta on jäänyt kirkkaasti mieleeni ilmeisesti siksi, että siitä jälkeenpäin myös muisteltiin monta kertaa. Muistan kirkon kirkkaat kynttilät, valoisuuden, tunnelmallisuuden. Kirkon katto oli tosi korkealla, kun katselin sitä penkillä pitkälläni. Kuusi ja kynttilät tuoksuivat. Lauloin "Liisan nukke sairastaa ...", kun muu kansa lauloi jouluvirttä. Muuten meni hyvin, mutta kun ääneni kuului hyvin säkeistöjen välisellä tauolla, niin sitä sitten kai naurettiin jälkikäteen tai saatettiinpa moittiakin.
Maalla ikäni asuneena, muistan hyvin kulkusten kilinän, tai aisakellon kilkatuksen. Talolliset hevosilla kirkkoon menvät, hyvin se ääni meillekin kuului, kun tien vieressä asuttiin.
Joulukirkossa emme koskaan käyneet,nyt myöhemmin häissä tai hautajaisissa.Rippikoulua käydessäni huomasin, että hevostalli oli vielä kirkon vieressä.Ripiltä päästessä ensiryypyn otin, nyt käyn vain nurkkakaapilla.LateVaan kirjoitti:
Maalla ikäni asuneena, muistan hyvin kulkusten kilinän, tai aisakellon kilkatuksen. Talolliset hevosilla kirkkoon menvät, hyvin se ääni meillekin kuului, kun tien vieressä asuttiin.
Joulukirkossa emme koskaan käyneet,nyt myöhemmin häissä tai hautajaisissa.Rippikoulua käydessäni huomasin, että hevostalli oli vielä kirkon vieressä.Ripiltä päästessä ensiryypyn otin, nyt käyn vain nurkkakaapilla.Hevosta ei meillä tietääkseni ollut koskaan, vaikka pari lehmää, lampaita, sikoja ja kanoja olikin. Joskus oli niin vihainen kukkokin, että ei uskaltanut ulkohuusista ulos tulla, ennen kuin vihainen vahtiva kukko oli kyllästynyt ja mennyt muihin puuhiin. Isäni oli kansankynttilä, jolla oli luontaisetuna kait puutarhaa ja heinäpeltoa. Hevosta varmaan lainattiin, kun kyntötöihin tai muuhun tarvittiin, omaa ei kannattanut pitää. Seitsemän lasta kun meitä oli, niin perunamaan ja kasvimaan tuotteet tulivat hyvään tarpeeseen ja säilyivät yli talven kellarissa. Mutta monesti olen ajatellut, että kyllä on ollut seitsemän lapsen äidillä valtavasti työtä, kun hän on vielä toiminut käsityönopettajana ja valmistanut paljon vaatteitakin lapsille itse. Ei ollut pesukoneita, valmisruokia eikä mikroja ja sähköuuneja. No, miten olisi sähkölaitteita ollut, kun ei ollut sähköjäkään. :) Hän sitten kuolikin 39-vuotiaana leikkauksen jälkeisin komplikaatioihin.
Kun suurimman osan elämääni olen kaupungissa asunut, en kyllä tietäisi maaseudun oloista mitään, ellei lapsena olisi sitä kokenut.
Sen ymmärsin vasta isompana, että olin syönyt lemmikkisikaani kinkkuna joulupöydässä. Jotenkin vain ne siat aina katosivat joulun alla, eikä siitä lapselle mitään puhuttu.
kuin ekassa kappaleessasi kuvailit.
Takana oli kauniskuvioinen ryijy taitettuna yli reen taustan.
Muistan äitini ja parhaan ystäväni äidin ajaneen
kahdestaan yhteisvastuu-keraystä samalla kirkkoreellä.
Olimme siitä ystäväni kanssa mielissämme, sillä äidit olivat tutustuneet
vasta sen jälkeen, kun me pienet olimme ystävystyneet.- Hertta2008
Minäkin muistan ruotsista Gotlannista kuinka ajettiin joulukirkkoon Jouluaamuna!Siellä kyllä kilpailtiin jo matkalla kirkkoon,ja meillä lapsilla oli pieni reki ruotsinvanhempien ison reen perässä,joka heittelehti kurvissa vallan ihanasti.
Suloisia muistoja,kun kotona saimme "lussekattenia" sahramipullia kuuman kaakaon kanssa.
Mustan vällyn muistan olleen kirjaillun kukkasin ja ruosteen punaiset tupsut etu ja takareunassa.Virsistä muitan parhaiten Nu tändas tusen juleljus,eli Nyt syttyy valot tuhannet....- Atolfia
loistoa eikä minkäänlaista rikkautta, mutta hevonen oli. Isä oli hankkinut hevosen maalle ukille, jotta ukilla olisi jotain puuhaa.
Tuon hevosen isä haki jouluksi kaupunkiin. Tallikin oli kaupunkikotimme pihassa, joten siitäkään ei tullut ongelmaa.
Joulukirkkoon ajettiin lainareellä. Voi sitä tunnelmaa lumisessa luonnossa. Ajelimme Maaseurakunnan kirkolle. Se oli tunnelmallisempi kuin kaupunkikirkko. tuttuja maalaisisäntiä - Atolfia
Atolfia kirjoitti:
loistoa eikä minkäänlaista rikkautta, mutta hevonen oli. Isä oli hankkinut hevosen maalle ukille, jotta ukilla olisi jotain puuhaa.
Tuon hevosen isä haki jouluksi kaupunkiin. Tallikin oli kaupunkikotimme pihassa, joten siitäkään ei tullut ongelmaa.
Joulukirkkoon ajettiin lainareellä. Voi sitä tunnelmaa lumisessa luonnossa. Ajelimme Maaseurakunnan kirkolle. Se oli tunnelmallisempi kuin kaupunkikirkko. tuttuja maalaisisäntiäTuo juttu karkasi käsistä ja jäi kesken.
Piti kertomani, että kirkolla tapasimme tuttuja maalaisisäntiä ja siellä toivoteltiin puolin ja toisin hyvää joulua.
Tapaninpäivän aamuna varhain lähdimme viemään joulua ukille ja mummille. Sekin kävi mukavasti hevosella jään yli. Oli mukava katsella kirkkaina aamuina taivaan tähtiä sieltä vällyjen alta.
Nykyajan lapset jäävät paljosta paitsi. Nykyään ei ole lunta eikä ole hevosiakaan kuin harvoilla ja valituilla. - Fanni
Atolfia kirjoitti:
Tuo juttu karkasi käsistä ja jäi kesken.
Piti kertomani, että kirkolla tapasimme tuttuja maalaisisäntiä ja siellä toivoteltiin puolin ja toisin hyvää joulua.
Tapaninpäivän aamuna varhain lähdimme viemään joulua ukille ja mummille. Sekin kävi mukavasti hevosella jään yli. Oli mukava katsella kirkkaina aamuina taivaan tähtiä sieltä vällyjen alta.
Nykyajan lapset jäävät paljosta paitsi. Nykyään ei ole lunta eikä ole hevosiakaan kuin harvoilla ja valituilla.Ei joulukirkkomatka enää toteutuisi siten kuin lapsuudessamme. Iso kirkkoreki on kyllä tallessa ja siihen mahtuisi väkeä 6 henkilöä vähintään. Rekiryijy ja kirkasvärinen loimi heinien päälle löytyisivät. Mustat verkapäälliset, pitkäkarvaiset vällyt tosin lähtivät maailmalle. Kuskin turkkikin jo "entinen". Iso voimakas valakka kuopattiin vuosikymmeniä sitten kotimaille. Tyhjä on neljän hevosen talli.
Koeajelu lainahevosella ei olisi enää vuosiin onnistunut, sillä järven jää on heikko. Talvitien pohjakin jo vesottunut.
Kirkkoonlähtijät rekeen tulisi nyt kerätä kylältä, sillä syntymäkotiani isännöi ypö yksin 70 vuotias veljeni. Lähinaapureissakin neljä sinkkumiestä.
Niin on maailma suomalaiskylässä metsien keskellä muuttunut. - Atolfia
Fanni kirjoitti:
Ei joulukirkkomatka enää toteutuisi siten kuin lapsuudessamme. Iso kirkkoreki on kyllä tallessa ja siihen mahtuisi väkeä 6 henkilöä vähintään. Rekiryijy ja kirkasvärinen loimi heinien päälle löytyisivät. Mustat verkapäälliset, pitkäkarvaiset vällyt tosin lähtivät maailmalle. Kuskin turkkikin jo "entinen". Iso voimakas valakka kuopattiin vuosikymmeniä sitten kotimaille. Tyhjä on neljän hevosen talli.
Koeajelu lainahevosella ei olisi enää vuosiin onnistunut, sillä järven jää on heikko. Talvitien pohjakin jo vesottunut.
Kirkkoonlähtijät rekeen tulisi nyt kerätä kylältä, sillä syntymäkotiani isännöi ypö yksin 70 vuotias veljeni. Lähinaapureissakin neljä sinkkumiestä.
Niin on maailma suomalaiskylässä metsien keskellä muuttunut.Ei ole jäitäkään ainakaan täällä Etelä-Suomessa. Heikkoja taitavat olla muuallakin.
Niin se vaan on, että kaikki muuttuu,kaikki muuttuu, entiselleen ei mikään jää...Jne.
Surullista niiden sinkkumiestenkin kohtalo siellä korpikylissä. Mitenhän joulunsa siellä viettävät? Fanni kirjoitti:
Ei joulukirkkomatka enää toteutuisi siten kuin lapsuudessamme. Iso kirkkoreki on kyllä tallessa ja siihen mahtuisi väkeä 6 henkilöä vähintään. Rekiryijy ja kirkasvärinen loimi heinien päälle löytyisivät. Mustat verkapäälliset, pitkäkarvaiset vällyt tosin lähtivät maailmalle. Kuskin turkkikin jo "entinen". Iso voimakas valakka kuopattiin vuosikymmeniä sitten kotimaille. Tyhjä on neljän hevosen talli.
Koeajelu lainahevosella ei olisi enää vuosiin onnistunut, sillä järven jää on heikko. Talvitien pohjakin jo vesottunut.
Kirkkoonlähtijät rekeen tulisi nyt kerätä kylältä, sillä syntymäkotiani isännöi ypö yksin 70 vuotias veljeni. Lähinaapureissakin neljä sinkkumiestä.
Niin on maailma suomalaiskylässä metsien keskellä muuttunut.Olet varmaan tv:stä joskus nähnyt, kuinka kirkkorekeä vedetään moottorikelkalla.
Häntä siltä hevoselta puuttuu ja aisakellon äänikin hukkuu moottorin pörinään, mutta kulku on hulppeaa.
Minun mielestäni se on kuitenkin vähän kornia, ainakin kirkkomatkalle.- Fanni
Fanni kirjoitti:
Ei joulukirkkomatka enää toteutuisi siten kuin lapsuudessamme. Iso kirkkoreki on kyllä tallessa ja siihen mahtuisi väkeä 6 henkilöä vähintään. Rekiryijy ja kirkasvärinen loimi heinien päälle löytyisivät. Mustat verkapäälliset, pitkäkarvaiset vällyt tosin lähtivät maailmalle. Kuskin turkkikin jo "entinen". Iso voimakas valakka kuopattiin vuosikymmeniä sitten kotimaille. Tyhjä on neljän hevosen talli.
Koeajelu lainahevosella ei olisi enää vuosiin onnistunut, sillä järven jää on heikko. Talvitien pohjakin jo vesottunut.
Kirkkoonlähtijät rekeen tulisi nyt kerätä kylältä, sillä syntymäkotiani isännöi ypö yksin 70 vuotias veljeni. Lähinaapureissakin neljä sinkkumiestä.
Niin on maailma suomalaiskylässä metsien keskellä muuttunut.Mainitut maalaiskylän sinkkumiehet kukin asuu kotonaan.
Pertin tehtävä on 20-päinen lypsykarja ja rollaattorilla liikkuva osteoporoottinen 86 v äiti.
Matilla on lihakarja. Seppo puuhastelee pullojensa kanssa, on "joutokengässä", mutta asuu 88 v isänsä kanssa modernissa talossa. Papan tytär asuu kylällä, joten perheen jouluakin näkevät.
Veljeni entinen taloudenhoitaja,yli 70, kirkonkylästä pöräyttää autollaan veljeni luokse jouluksi. Serkunpojan perhe on kutsunut heitä viime vuosina tapaniaterialle.
Vain Sauli, jolla on halvaantunut jalka, on ihan yksin hankien keskellä. Onneksi hän kuitenkin on tien tuntumassa.
Moottorikelkka on vaarallinen rakkine erikoisesti järven rannalla. Painava kapistus, jolla moni suhauttaa sulaan tuhatta ja sataa. Ei ole osunut silmiin kirkkoreen koneellinen veto. - Atolfia
Jopel kirjoitti:
Olet varmaan tv:stä joskus nähnyt, kuinka kirkkorekeä vedetään moottorikelkalla.
Häntä siltä hevoselta puuttuu ja aisakellon äänikin hukkuu moottorin pörinään, mutta kulku on hulppeaa.
Minun mielestäni se on kuitenkin vähän kornia, ainakin kirkkomatkalle.moottorikelkalla vauhtia saa ja meteliä, mutta tunnelma puuttuu. Olisi se niin mukava olla siellä hevosen vetämissä reen uumenissa ja kuunnella sitä kulkusten kilinää. En minä sen moottorikelkan kyytiin kaipaa.
Voi, voi, ne ajat ovat menneet eivätkä koskaan palaja. Fanni kirjoitti:
Mainitut maalaiskylän sinkkumiehet kukin asuu kotonaan.
Pertin tehtävä on 20-päinen lypsykarja ja rollaattorilla liikkuva osteoporoottinen 86 v äiti.
Matilla on lihakarja. Seppo puuhastelee pullojensa kanssa, on "joutokengässä", mutta asuu 88 v isänsä kanssa modernissa talossa. Papan tytär asuu kylällä, joten perheen jouluakin näkevät.
Veljeni entinen taloudenhoitaja,yli 70, kirkonkylästä pöräyttää autollaan veljeni luokse jouluksi. Serkunpojan perhe on kutsunut heitä viime vuosina tapaniaterialle.
Vain Sauli, jolla on halvaantunut jalka, on ihan yksin hankien keskellä. Onneksi hän kuitenkin on tien tuntumassa.
Moottorikelkka on vaarallinen rakkine erikoisesti järven rannalla. Painava kapistus, jolla moni suhauttaa sulaan tuhatta ja sataa. Ei ole osunut silmiin kirkkoreen koneellinen veto.on kiva lukea..En ole koskaan ollut reen kyydissä,varmaan ihanaa,tunnelmallista..
Kiva,kun jaatte muistojanne ,muidenkin iloksi..
Mukavaa päivää..t.Irkku- Atolfia
irkku-37 kirjoitti:
on kiva lukea..En ole koskaan ollut reen kyydissä,varmaan ihanaa,tunnelmallista..
Kiva,kun jaatte muistojanne ,muidenkin iloksi..
Mukavaa päivää..t.Irkkujoskus mennä maalaistaloon, sellaiseen, joka ottaa vieraita vastaan, viettämään oikein maalaisjoulu. Siellä saisit varmaan kokea tuonkin hevosajeluriemun.
Niistä saa varmaan tietoa Googlettamalla. En tiedä, kuinka kallis vuorokausimaksu niissä on. Atolfia kirjoitti:
joskus mennä maalaistaloon, sellaiseen, joka ottaa vieraita vastaan, viettämään oikein maalaisjoulu. Siellä saisit varmaan kokea tuonkin hevosajeluriemun.
Niistä saa varmaan tietoa Googlettamalla. En tiedä, kuinka kallis vuorokausimaksu niissä on.sijaitsevasta maalaistalosta,
jossa eräs työkaverini puolisoineen vietti jouluja.
Kovasti tyytyväisiä olivat lomaansa.- Jatta
Atolfia kirjoitti:
joskus mennä maalaistaloon, sellaiseen, joka ottaa vieraita vastaan, viettämään oikein maalaisjoulu. Siellä saisit varmaan kokea tuonkin hevosajeluriemun.
Niistä saa varmaan tietoa Googlettamalla. En tiedä, kuinka kallis vuorokausimaksu niissä on.maatalomatkailuja, jotka järjestävät elämyksiä maataloissa. Kaikkea sellaista mitä ennen koettiin maalla.
Nykyään ei varmaan muuten enää joulukirkkoon pääsekkään hevoskyydillä. Autoillahan kaikki nykyään kirkkoon ajelee.
Olisi se vielä kerran mukava kokea maalaiselämää entisaikain malliin. Haaveeksi sekin taitaa jäädä, niin kuin moni muukin asia.
Lapsiperheet varmaan eniten käyttää.
Onhan siellä mukava tutustua kotieläimiin, kaupunkilapsen. - Makriina ek
Jatta kirjoitti:
maatalomatkailuja, jotka järjestävät elämyksiä maataloissa. Kaikkea sellaista mitä ennen koettiin maalla.
Nykyään ei varmaan muuten enää joulukirkkoon pääsekkään hevoskyydillä. Autoillahan kaikki nykyään kirkkoon ajelee.
Olisi se vielä kerran mukava kokea maalaiselämää entisaikain malliin. Haaveeksi sekin taitaa jäädä, niin kuin moni muukin asia.
Lapsiperheet varmaan eniten käyttää.
Onhan siellä mukava tutustua kotieläimiin, kaupunkilapsen.Nyt ovat tiet autoille hoidettu. Ei niillä reki kulje, hiekassa ja suolassa.
Kyllä loppuisi hepan voimat.
En minäkään ole koskaan reessä ajanut. Reen jalaksille kyllä salaa hypättiin ja jos oli pitkäjalaksinen reki, niin hyvin siinä kyyti kulki.
Parhaimmat olivat pitkät tukkireet, joiden päällä istuttiin mukavasti. satu kirjoitti:
sijaitsevasta maalaistalosta,
jossa eräs työkaverini puolisoineen vietti jouluja.
Kovasti tyytyväisiä olivat lomaansa.Googlasin eilen sanan 'maalaisjoulu' ja löysin useita paikkoja, joissa vanhanajan maalaisjoulun voi vielä kokea. Säät tietysti asettavat rajoitukssensa rekiajeluun, niin ja hiekka, jos lunta sattuisi satamaankin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!
Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo199470057-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2752777- 1341717
Luovutetaanko nainen?
En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.671411Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2041380J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.841156Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?
Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor641134By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei751089- 591067
Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(761061