Se suunnaton raatava tuska!
Mikään ei ole hirvittävämpää kuin
kakkosena olo
8986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kakkonen jos se on niin kamalaa?
Mitäs kauheeta siinä on? olla kakkosena? ainakaan jos on vapaa nainen?! ei sitä varattua äijää tarvii ootella, onhan sitä vapaa tapaamaan ketä haluaa jos varattu ei pääse! Kauheempaa on varmasti olla petetty pikkurouva joka epäilee,kyttää ja vahtii äijäänsä kellon ympäri! Ja tietää että äijä ei ole tyytyväinen elämäänsä kun juoksee vieraissa...Kauheinta on se, pikkuvaimon elämä ja rooli!
tietävän.
.. kakkosena olosta. Se oli ihanaa. Sai nauttia vapaan naisen eduista ja varatun miehen varauksettomasta ihailusta ja siitä että hän järjesti juuri minun takiani menonsa niin että voimme tavata.
No, sadut ei aina lopu kauniisti. Neljän vuoden salasuhteen jälkeen sanoin että nyt loppui ja että on parempi ettemme enää tapaa. Olin koko ajan ajatellut että olen "hoito". Mies kuitenkin erosi ja avioiduimme pian. Saimme lapsia. Erosimme 20 v:n kuluttua. Yhtenä merkittävänä osatekijänä (mutta ei ainoana) miehen jatkuva uskottomuus ja siitä seuraanneet lieveilmiöt... Nyt jo hymyilyttää :)))))
Olemme kumpikin uusissa liitoissa ja exäni jatkaa samaan malliin. Kaunis ja mukava vaimo, toisaalla salaisia rinnakkaissuhteita. Harmittaa myös tämän uuden vaimon puolesta, että eikö se mies opi ikinä mitään.... Mukava mies, mutta ehkä jotenkin kuitenkin epävarma itsestään ja tuuliajolla, kun ei ole rohkeutta pysähtyä yhteen suhteeseen.
Hirvittävämpää olisi vaikkapa syntyä aidsiin kuolevan äidin kuopukseksi jossain Afrikan nälänhätäalueella... No se on tietysti pakko myöntää, että kakkosena olon tuska kestää luultavasti pitempään.
Mikä ihmeen tuska? Nautin kovasti roolissani, ei minua raasta mikään. Miesystäväni on toki naimisissa mutta mitä sitten? Matkustelemme ja tapailemme, laitamme yhdessä ruokaa, saunomme, mökkeilemme, käymme pitkiä keskusteluja. En minä odota miehen eroavan ja muuttavan luokseni sukkapyykkeineen. Riidelköön ja piereskelköön kotonaan.
Niin just. Sitä minäkin ihmettelen, mikä ihmeen tuska?! Mikäs tämän helpompaa, akka tekee kotona ukolle ruuat,pesee pyykit, kuuntelee äkkäilyt ja huonot päivät jne jne jne....Minä sen sijaan saan vain ja ainoastaan hauskaa,ihanaa LAATUAIKAA! Muuta en enää tässä iässä tarvitse enkä kaipaa, miestä käytän siis hyväkseni omiin tarpeisiini, kun olen ne saanut, saa ukko lähtee sitä "ihanaa" arkea kotiinsa viettämään. Minä nautin vapaudesta ja omasta rauhasta!
ei välttämättä koko maailman kirjossa.
Mä olin kakkosena. En olisi alunperin edes uskonut kakkoseksi päätyväni, mutta niin vain kävi. Jos olisin saanut valita, olenko kakkosena vai otanko koko miehen, niin vastaus olisi ehdottoman varmasti ollut että koko miehen, parisuhteen,sitoutumisen.
En siis edes kiellä, ettenkö olisi halunnut koko miestä,sukka- ja kalsaripyykkeineen, ilmavaivoineen. Olisin sietänyt partakarvat vastapestyssä lavuaarissa, ylösjätetyn wc-pöntön istuin renkaan, murahtelut aamiaispöydässä, selänkäännön seksin jälkeen, ja mistä nyt puolisoja yleensä moititaankaan.
Kuitenkin saavat olla yhdessä, sanoa hyvää yötä, toivotta huomenta. Jäädä seksin jälkeen kainaloon, rauhalliseen yhteenkuuluvaisuuden tyveneen.
Mies on nyt eronnut.Mitä elämä meille nyt tarjoaa, on parempaa mitä silloin kun olin kakkosena. En ole katkera kohtalolle,ainoastaan ihmettelen, mitä saa kenelle annetaan, miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan.