Mieheni veli alkoi seurustelemaan ikäiseni naisen kanssa. Olin heti alkuun innoisaani tulevasta "sisaresta".
Näimme vihdoin kesällä ja ensivaikutelam oli todella rempseä ja mukava. Päätimme viettää keskenämme rennon kesäillan grillauksen merkeissä. Oikein odotettiin tulevaa vkonloppua.
Alkuilta meni ihan mukavasti kunnes siirryimme syvällisempiin puheenaiheisiin. Velipoika kertoi työkaverinsa lapsista ja kertoi että olisihan sitä mukava omiakin saada. Ja meiltä kun asiaa tivattiin, kerroimme ykskantaan, että emme halua lapsia, mutta kissa ollaan ottamassa nyt syksyllä.
Tästä ne eroavaisuudet ja erityisesti niiden osoittelu sitten alkoikin. Kälyehdokas kävi tivaamaan miksei muka lapsia, kyllähän sitä varmasti tehdään. Lopetimme aiheen ykskantaan siihen, epäuskoisina hänen vaahtoamistaan kuunnellen.
No, he kävivät kertomaan tulevasta kihlauksesta ja siitä, että häitä tanssitaan sitten ensi vuonna. Johon me, että "sehän mukavaa". Ja tietenkin tentti kävi meihin, milloin menette naimisiin, oottehan ollut jo pitkään yhdessä......jne? No, kerroimme, että näin on hyvä, ja että ollaan puhuttu jo ettei tarvita liittoa vahvistamaan suhdettamme, kaikki on hyvin näin. No, kälykäs tästä innostui kuuluttamaan kuinka hänestä avioliitto on ainoa sitoutumisen muoto kun rakastaa. No, mitäpä tähän lisäämään. Olimme taas tavanneet yhden aivopestyn, omaa uskoaan julistavan aikuisen ihmisen. Olin sanaton ja tuntuu kuin joku olisi hyökännyt omia elämänarvojani kohtaan.
Tästä edespäin tapaamisemme ovat olleet...hmm..sietämättömiä. Hänellä kun aiheet pyörivät vain näiden elämän muodollisuuksien kesken. Joka kerta hän muistaa ottaa aiheeksi avioliiton ja lapset ja löytämänsä pullareseptit, vaikka tietää että aihe ei minua kiinnosta. En minäkään enään yritä tuputtaa hullutuksia kaveriporukassamme, kun tiedän aiheen olevan hänelle liikaa.
Miten tässä edetä, kun toinen ei vaan ymmärrä samaa hienovaraisuutta puheenaiheiden kanssa?
Näimme vihdoin kesällä ja ensivaikutelam oli todella rempseä ja mukava. Päätimme viettää keskenämme rennon kesäillan grillauksen merkeissä. Oikein odotettiin tulevaa vkonloppua.
Alkuilta meni ihan mukavasti kunnes siirryimme syvällisempiin puheenaiheisiin. Velipoika kertoi työkaverinsa lapsista ja kertoi että olisihan sitä mukava omiakin saada. Ja meiltä kun asiaa tivattiin, kerroimme ykskantaan, että emme halua lapsia, mutta kissa ollaan ottamassa nyt syksyllä.
Tästä ne eroavaisuudet ja erityisesti niiden osoittelu sitten alkoikin. Kälyehdokas kävi tivaamaan miksei muka lapsia, kyllähän sitä varmasti tehdään. Lopetimme aiheen ykskantaan siihen, epäuskoisina hänen vaahtoamistaan kuunnellen.
No, he kävivät kertomaan tulevasta kihlauksesta ja siitä, että häitä tanssitaan sitten ensi vuonna. Johon me, että "sehän mukavaa". Ja tietenkin tentti kävi meihin, milloin menette naimisiin, oottehan ollut jo pitkään yhdessä......jne? No, kerroimme, että näin on hyvä, ja että ollaan puhuttu jo ettei tarvita liittoa vahvistamaan suhdettamme, kaikki on hyvin näin. No, kälykäs tästä innostui kuuluttamaan kuinka hänestä avioliitto on ainoa sitoutumisen muoto kun rakastaa. No, mitäpä tähän lisäämään. Olimme taas tavanneet yhden aivopestyn, omaa uskoaan julistavan aikuisen ihmisen. Olin sanaton ja tuntuu kuin joku olisi hyökännyt omia elämänarvojani kohtaan.
Tästä edespäin tapaamisemme ovat olleet...hmm..sietämättömiä. Hänellä kun aiheet pyörivät vain näiden elämän muodollisuuksien kesken. Joka kerta hän muistaa ottaa aiheeksi avioliiton ja lapset ja löytämänsä pullareseptit, vaikka tietää että aihe ei minua kiinnosta. En minäkään enään yritä tuputtaa hullutuksia kaveriporukassamme, kun tiedän aiheen olevan hänelle liikaa.
Miten tässä edetä, kun toinen ei vaan ymmärrä samaa hienovaraisuutta puheenaiheiden kanssa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tai sitten olet tyytyväinen ja tasapainossa tuon hiljaisen vetäytymistaktiikkasi kanssa.
Mutta älä ajaudu sellaiseen tilanteeseen jossa kärsit.
Vertaa vaikka siihen kuinka kohtelet uskonnon tuputtajia jotka kolkuttelevat ovesi takana. Kohtele tätä tyttöä samoin.
Koita nousta asian yläpuolelle, ei kälysi vaan "riidan". Hänhän oli mielestäsi oikein mukava ennen tätä tuputtamista. Jos haluat välit hänen kanssaan kuntoon kannattaa ainakin yrittää.
Viettäkää ilta yhdessä ja voit ottaa aiheeksi ihmisten tapojen erilaisuuden. Sano että et ymmärrä ihmisiä, jotka näkevät vain oman kantansa asioista ja eivät suostu hyväksymään muiden erilaista tapaa elää. Et kohdista tätä kälyysi vaan juttelet muuten vaan aiheesta. Kälysi on hyvin todennäköisesti samaa mieltä asiasta tajuamatta, että hänkin kuuluu näihin ihmisiin. Jos hän vielä nostaa asian esille niin muistuta häntä, kuinka hän juuri oli samaa mieltä, että ihmiset saavat olla erilaisia. Tämä on hänelle henkisen kasvun paikka erilaisuuden hyväksymisestä.
Todennäköisesti kälysi on vaan niin huumassa rakastumisesta, kihlautumisesta ja naimisiin menosta, että yrittää saada kaikkia ympärilläänkin innostumaan asiasta. Jotkut morsiammet sortuvat tähän. Hän varmaan piti sinua niin mukavana, että halusi sinusta hengen heimolaisen. Touhotus menee aivan varmasti ohi kun tutustutte paremmin toisiinne ja hänenkin häätouhotus menee ohi. Siihen voi kyllä mennä aikaa.
Vaikuttaa että ystävyytenne on sinusta kiinni.