tuli mieleen kun tuossa monet puhuu kuinka anoppi on kulta-poikanssa puolella niin....
Meidän perheessä asia on sillä lailla että miniä ja anoppi tulee toimeen turhankin hyvin=)
Jos jotain asiaa on niin anoppi soittaa miniälleen, siis vaimolleni. Sanoo että kun ei se hunsvotti poika kuitenkaan vastaa puhelimeen ja jos vastaa niin ei muista mitä sopii.
Siis parempi soittaa perheen päälle.
Sanonut miniälleen myös että mitenkä sinä jaksat kuunnela tuota poikaa.
On siis toisinsanoen enempi ylpeä upeasta miniästään. Joka huolehtii kodista, Kuin jääräpäisestä pojastaan,
saattaa osittain olla niinkin että pojastaan ei voi olla ylpeä, mene ja tiedä.
Mutta tämmönen tapaus meillä, eikä se tosin minua häiritse. Hyvä kun tulevat toimeen!
Meidän perheessä asia on sillä lailla että miniä ja anoppi tulee toimeen turhankin hyvin=)
Jos jotain asiaa on niin anoppi soittaa miniälleen, siis vaimolleni. Sanoo että kun ei se hunsvotti poika kuitenkaan vastaa puhelimeen ja jos vastaa niin ei muista mitä sopii.
Siis parempi soittaa perheen päälle.
Sanonut miniälleen myös että mitenkä sinä jaksat kuunnela tuota poikaa.
On siis toisinsanoen enempi ylpeä upeasta miniästään. Joka huolehtii kodista, Kuin jääräpäisestä pojastaan,
saattaa osittain olla niinkin että pojastaan ei voi olla ylpeä, mene ja tiedä.
Mutta tämmönen tapaus meillä, eikä se tosin minua häiritse. Hyvä kun tulevat toimeen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onneksi, meilläkin asiat hyvin anopin kanssa!!!
Lähes päivittäin olemme tekemisissä, käydään kylässä tai soitellaan.. Ja tarkennetaan vielä, että kyläilen usein anoppilassa ihan ilman lapsia ja miestäkin..
vuosien saatossa on päässyt käymään niin että meidän anoppi/miniä suhde on kasvanut todelliseksi ystävyydeksi!!
Että lopuksi voin vain kiittää suuresti tätä mahtavaa anoppia!
Käsittääkseni hyviä anoppi-miniä-suhteita on hyvinkin paljon. Niistä vaan ei kukaan kirjoittele, kun eihän siinä ole mitään purkamisen tai pohtimisen tarvetta. Kun käyn läpi tuttujani, niin useimmat pitävät anopeistaan tai ovat ainakin kohteliaissa väleissä.
Itse pidän anopistani, vaikka meistä ei ole kovin läheisiä tullutkaan. Pidetään säännöllistä yhteyttä mutta ihan henkilökohtaisia asioita en hänen kanssaan puhu. Omat vävyt miniät ovat minulle mieluisia, ja kukin eri tavoin läheisiä, luonteensa mukaan. Lapseni puolestaan tuntuvat pitävän puolisoittensa vanhemmista ja ovat säännöllisesti tekemisissä sinnekin päin. Se mitä olen kuullut nuorteni kavereista, niin ihan myönteisiä anoppijuttuja sieltäkin päin kuuluu. Minusta hyvät välit appivanhempiin on tavallista sukurakkautta, sydänystävyys ehkä harvinaisempaa kun on kuitenkin ikäeroa. Täällä näkyvät ikävät kokemukset ovat täyttä totta nekin, mutta tulee ehkä liikaa yleistettyä, kun tyytyväisten kirjoitukst puuttuu
Kukapa palstalle uskaltaisi kirjoittaa pitävänsä anopistaan!
Kyllä tulisi lunta tupaan, sillä anoppia kuuluu vihata.
Nämä miniät täällä pitävät aivan asiallisena vertailla keskenään, kenellä on ilkein, juopin ja ahnein anoppi.
Tuhansissa suvuissa tavalliset, miellyttävät ihmiset eivät ole kasvattaneet torahampaita ja sarvia kun joku on laillisesti vihitty puolisoonsa. Monet anopit, miniät, kälykset jne osaavat suhtautua toisiinsa ihan ystävällisesti ja asiallisesti, saattavat jopa pitää toisistaan, olla hyviä ystäviä, ja silti sukua.
He ovat aivan normaaleja ihmisiä eivätkä tarvitse tähän tunteeseensa terapiaa.
Minullakin on erittäin hieno suhde miniääni, sen vuoksi olen varmaan reagoinutkin niin voimakkaasti kaikkiin anoppia/miniää haukkuviin palstoihin. Puhun miniälleni enemmän kuin toiselle tyttärelleni, ja tiedän hänen asiansa paremmin kuin tyttäreni. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että pojassani olisi mitään vikaa. Päinvastoin, hän on erittäin loistavasti pärjäävä fiksu nuori mies, ja lisäksi erittäin sympaattinen ihminen ja lapsilleen hyvä isä. Kovin kiireinen vain, valitettavasti. Siksi ei ehdi soitella ja jutella niin paljon, ja työskenneltyäni itse elinkeinoelämän kiireissä ymmärrän häntä hyvin, varsinkin kun hänellä on erittäin vastuullinen työ.
Ajan mittaan olen myös huomannut miten samanlaisia miniäni ja minä olemme. Alussa meillä toki oli vähän vaikeuksia, mutta siitä on jo pitkä aika ja ne on voitettu. Myönnän, etteivät ne johtuneet pelkästään miniästäni. Minusta ne olivat ihan luonnollista alkukankeutta. MOlemmissa meissä oli vikansa, olen itsekin tiedostanut omani.
Joten tshemppiä kaikille miniän tai anopin kanssa riiteleville! Katsokaa peiliin, yleensä on niin että riitaan ovat molemmat osapuolet syyllisiä.
Sorry hosuin taas! Pitää olla "onneksi" eikä "onneki"! hyvää itsenäisyyttä teille kaikille!
Olen pahoillani miten huonosti äitisi sinua kohtelee. Äitisi on saanut vaimosi puolelleen ja tuntee hänet liittolaisekseen, jonka kanssa yhdessä marmattaa "vioistasi". Äitisi yrittää syyttää sinua omista virheistään, vaikka itsehän hän on sinut kasvattanut. Yrittää siis sinua haukkumalla viedä huomion pois niistä omista asioistaan, jotka häntä itseään omassa itsessään häiritsevät.
Olet varmaankin ottanut äitisi kaltaisen vaimon, joka määrää sinua kuten äitisikin. No vaimossasi on sinulle hyvä vastakappale, jonka kanssa voit alkaa harjoitella puolesi pitämistä. lapsihan on voimaton vanhempiensa edessä eikä pysty kehittämään omia puoliaan voimakkaampien persoonien hallitessa. Nyt kun olet aikuinen voit alkaa kehittää itseäsi ja löytää voimasi joilla alkaa puolustaa oikeuksiasi hallitsevien ihmisten läheisyydessä.
Voi mies hyvä kun tietäisit miltä kaikelta säästyt , kun asiat näin.
Lueppa pikkasen näitä sivuja niin saat selville miten tulehtuneita suhteita suvun kanssa on!
Oletko ihan varma ettet jotenkin koe olevasi ohitettu?
Annatko/osaatko ottaa tuon huumorilla?
Jos osaat olet todella ihailtava mies.