onko naisessa jotain vikaa ..vai miehessä?
Jos nainen itkee miehen perään...
cookos
452993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Vika on ainaoastaan olosuhteissa. Huoh. Hoh.
tähän vaikuttaa..
Ei tähän, mutta siihen itkuun?
sitä, että kumpi tekee väärin?
Kui väärin?
olevaa, tulevaa ja vielä niin mahdottoman mukavaa, ei keksittyä kivaa hukkaa...?
Oletko varma?
mut hyvin epäilevän varma kuitenkin..what a mess..
Olosuhteet luo ton. Nainen kuuluu niihin myös.
myöntyä, oot oikeessa. Ne olosuhteet...vaan nekinhän on hyvin muunneltavissa. Pitää luoda olosuhteet, jotka toimivat.
NO, kaikkee ei voi saada, vaikka miten kuuta taivaalta kurottelisi :(
Mikäli olosuhteet (sinä toinen muu sälä) eivät ole suotuisat, niin paskaakos siitä sitten tulee. Muutos on toki mahdollinen ja jos se kiikastaa ainoastaan itsestä, niin tie on silloin helpoin.
voispa elää sinä maailmassa. Ei kaikkee voi romuttaa ja aloittaa alusta...vai voiko? Puhtaalta pöydältä, uusin ajatuksin..
Voi.
*tietää*
Mielummin itkee perään ja näyttää sen kuin sulkeutuu itseensä.
Mut siinäkin joku raja. Lapsi on terve kun se leikkii mut larppaaja jos ei osaa lopettaa. Jos nainen menettää elämänsä ja kaiken haikaillessaan yhden perään on hän lopulta jotain helvetin turhaa ja kieroutunutta mun mielestä.
Kyllä poltettu maakin kasvaa vihantaa lopulta.
Entä jos on larppaaja, joka ohjaa lasten pelejä?
jotenkin tuntuu, että kaikki kulutusta..tätä helvetin yhtä kulutusyhteiskuntaa. Tottahan toki jokainen osaa aikansa vetisteltyään heittää tunteensa romukoppaan ja vetästä likaisen liinan pöydältä pois.
kamala kohtalo niillä naisilla...
Mutta olis ihan hyvä jos sille suremiselle annettaisiin aikaa niin kauan kun se kestää. Joillakin se kestää vähän kauemmin kuin toisilla.
Vaan uusiutuvasta luonnonvarasta. Kuluttamista - hukkaanheittämistä - on se ettei arvosta tätä yhtä ainutta elämää vaan itkee maitoa joka kaatui.
Toisaalta se että kerskakuluttaa eikä koskaan saa siitä oikeasti mitään on myös väärin ja tuhoavaa - ja ei-antoisaa myös itselle.
Kultainen keskitie. Hanki hyvää ja arvosta & huolla sitä - Laita sopimaton, korjaamattomaksi rikki mennyt ja tarpeeton kiertoon äläkä turhaan pidä kaapissa niitä luita joista ei edes soppaa saa. Toi on kestävä periaate joka ei poissulje onnea ja tyytyväisyyttä olemassaolevaan.
Et huomaa minua
Et kaipaa minua
Väität: näin on hyvä
En vain tohdi uskoa
Kuule minua
Kuuntele kipua
Mennyt aika
Pitää minut elossa
Ja joka luojan päivä
kannan tätä surua
Annan sille vallan,
ruokin sydänverellä
Puren hampaat yhteen ja
itken silmät päästäni
En jäänyt aivan yksin,
on suru lohtunani
En huomaa hetkeä
En kaipaa nykyistä
Tulen eilisestä
Varjona menneestä
Kaiken minusta
Veit kaiken minusta
Tätä hoen hiljaa
Tähän tahdon uskoa
Ja joka luojan päivä
kannan tätä surua
Annan sille vallan,
ruokin sydänverellä
Puren hampaat yhteen ja
itken silmät päästäni
En jäänyt aivan yksin,
on suru lohtunani
* Mokoma - Tästä on hyvä jatkaa
Siis toi biisi on "Itken silmät päästäni". Mokomamoka.
Mutta toi tästä on hyvä jatkaa biisi on hyvä jatko tolle jollotukselle.
Silti sureminen kestää aikansa. Surevan syyllistäminen surustaan taitaa olla niin tätä päivää että...
Ihminen ei saisi edes surra rauhassa vaan pitäisi vaan porskuttaa eteenpäin vaikka hammasta purren ja esittää ettei mikään satuta, vaikka ero on ihmiselle yksi pahimmista kriiseistä elämässä. Uutta suhdetta vaan äkkiä tilalle ettei kukaan kuvittele että olet heikko ja epäonnistunut.
Parisuhteen päättyminen ja sen sureminen ei tarkoita sitä että ei voisi olla onnellinen muista asioista.
hyvin helppoo :D...näin, näin ja näin....siitä se lähtee. onkohan se jokin tietty naistyyppi, joka jumittaa näitä juttuja. Liian kiltti kenties? Liian ankara kasvatus..?
Mulla onkin kaapit täynnä poisheitettävää...nekin farkut, joita pidin 16 v ja 30v..pakkohan ne on säilyttää..
Sitten on larppaaja.
*punottaa ja pyrskähtelee*
ei vaan parisuhde sovi ja ne ei oo sitä itse tajunneet. ja koittavat vaan koko ajan uudelleen ja ottavat takkiinsa.
Menestyminen vaatii täydellisen statuksen, ei mitään naarmuja kiiltävässä ulkokuoressa, ettei vaan annan aihetta epäilyyn. Miten paljon silloin menettääkään.
Paitsi sitten kun ei oikeastaan enää sureta sitä asiaa vaan suretaan suremisen takia. "Jäi sentään suru lohdukseni"
Jos tätä kuvattaisiin uskonnollisin termein niin alttarin rakentaminen surun kohteelle on tervettä. Temppelin rakentaminen ei.
Se onkin aika vaikeaa erottaa nämä kaksi toisistaan. Jokainen itse sen tekee jos ja kun siihen kykenee. Kai kyse on anteeksiannosta.
Siihen liittyy niin paljon pelkoja siitä mitä muut ajattelevat. Että on liian huono tai ei kelpaa kenellekään.
väärin konfiguroitu nainen heitetään mäjelle ja otetaan linjalta uusi
itken ilosta vaan.
Asioilla on aikansa. Ihminen itkee joskus.
Ymmärtänyt miksi tuossa miehessä voisi olla vikaa? Eihän tuollaiset peräänitkemiset sille kuulu joka ei itke.
Ei naisessakaan isosti vikaa ole. Suru ottaa aikansa mutta ei kovin kauaa kuitenkaan. Hyvä on myöskin osata lopettaa ajoissa se hyödytön itku, ja jatkaa matkaa uusiin seikkailuihin.. iloihin ja itkuihin.
miehellekin,...sen vuoksihan nainen itkee :s. No joo, esitin asian aika karrikoidusti, mutta mietin, miten suhteet vois muuten hoitaa, että niistä ei tulis ensinäkkään väärinkäsityksiä. ja nekin voi tietenkin olla tahallisia..
Rehellisyys on kaikkein tärkein..monelta itkulta vaältyttäisiin..
Kun on kyse, niin on aivan turha toivoa mitään hyviä suhteen tai eron hoitotapoja. Se on harvinaista.
Rehellisyys.. tuo kuulostaa jo todella utopistiselta haaveelta. Mäkin olen jopa sanonut, että jos rehellisesti heti sanot, niin mä en suutu ja jopa pakkaan tavarasi. Ei tule itkuja enkä edes pahalla silmällä katso. Mutta jos et ole rehellinen, niin järjestän sellaisen sodan että muistat ne traumat sun muut vielä vanhainkodissakin. Arvaas kumman erotavan se tyyppi valitsi?
Oikein. Valehtelun ja surkeat peittely-yritykset
Se on kato kun ei kaikille ole sitä rehellisyyttä suotu, niin ne ei osaa sitä käyttää missään muodossa. Epärehellinen pitää olla vaikka se nostaisi ongelmat ja riidat potenssiin 1000.
Mutta silti.. niin kylmältä kuin se kuulostaakin niin, itku ei periaatteessa kuulu itkuttomalle, koska itku voi johtua mistä vaan. Vaikka siitä että toinen haluaa erota ja toinen ei. Jokaisella on oikeus lähteä kun siltä tuntuu, ja jos toinen ei sitä hyväksy, niin se on kyllä sitten sen ongelma.
Mä olen varsinainen suhde-expertti. Mulle ei tule ongelmia koska heitän ne pihalle. Hehee.. niin taikka nykyään torppaan jo heti alkuunsa niiden ongelmien (miesten) lähestymisyritykset.
Jos toinen ei tajua, niin sitten pitää tajuta itse. Jos toinen ei halua puhua, niin sitten sen täytyy antaa olla rauhassa vaikka kuika itse haluaisikin analysoida asiaa.
Itsestä nää kaikki lähtee ja siitä kuinka antaa toisen tekemisten vaikuttaa itseensä.
oma käytös on ratkaisevaa..jos miettii päässään muuta ja puhuu toista, mistä sitä voi toinen tietää todellisia tunteita?
heh..hyvä tuo järjestän sellasen sodan...ehkä se tyyppi ei sit kuitenkaan uskaltanut olla rehellinen. Mut noinhan sitä naisen kuuluu olla, ei mitään pelivaraa, ollaan tai ei olla. Sillä sipuli.
ymmärrä että miksi kummassakaan pitäis olla vikaa? Tuleehan se tyhmä tunne itselle sit joskus puolen vuoden päästä että miksi helkkarissa tuon perään itkin, mut sillä hetkellä on aina tunteet pinnassa.
tullut tyhmää tunnetta, niinä kertoina, eri teille on lähdetty.Päin vastoin, erittäin viisas tunne, kun oon järjellä saanut hahmotettua asiat. Tunteet ei sotke niitä, että miks..
On sellanen hassu juttu että mulle ei tule tota tunnetta. Mä näen edelleen ne piirteet joista niin paljon pidin ja tunnen haikeutta mutta se ei estä mua etenemästä ja tekemästä uusia suunnitelmia ja haistelemasta uusia tuulia.
Se mikä hyvää on ollut hyvänä on pysynyt - usein näin. Aika tekee vaan tiedostavuuden - joskus antaa selvät syyt "miksei" ja joskus ei anna - mutta silloin aika itse kertoo että tuo mennyt on ja tilaa uuteen lienee.
Tuoreeltaan itkee, niin ei ole.
Jos itkee vielä vuosienkin päästä, niin lienee.
jos otetaan.
kummassa vikaa?
Multa kyllä tulee kyynel silmäkulmaan tietyissä tilanteissa tuollaisen miehen takia, on tullut varmaan niin monen vuoden ajan, kuin oon hänet tuntenut :D ja oon itkenytkin hänen takiaan ihan nyt lähimenneisyydessäkin vielä, mutta en silti pidä itseäni viallisena.
Ei kai sitä vikaavikaa varsinaisesti ole kummassakaan - naisessakaan vaikka kovasti kaipaisikin rakkautensa perään ja tietyissä tilanteissa kyyneleet tulisivat silmiin. Saavuttamaton ihminen/parisuhde/rakkaus ja sitä kautta kenties omaan tilanteeseensa tyytymättömyys, kenties pieni ripaus epätoivoakin mukana, voi mun mielestäni ihan vallan hyvin aiheuttaa tuollaisen reaktion. Eikä siinä sinänsä ole mitään "viallista".
Siksi oikeastaan lisäsin tuon täsmennyksen, jos se nyt sellainen edes oli, että jos itkeminen olisi sellaista ihan todella yleistä ja taajaan tapahtuvaa, eli lähinnä verrattavissa sellaiseen mitä rakkautensa perään itkeminen voinee tuoreeltaan olla, niin sellainen itkeminen vielä vuosienkin päästä on mun mielestäni ainakin hiukan erikoista. Vaikka onhan toiset herkempiä kuin toiset, mutta siltikin... tulee jotenkin mieleen että eikö hän halua edes päästä siitä menetyksen tunteesta eroon jos vielä vuosienkin perästä kokee kaiken niin tuoreena - uudelleen ja uudelleen.
Anteeksi jos loukkasin.
ne ovat ollet liikutuksen kyyneleitä, jotka ovat tulleet esim. silloin kun ollaan halattu, hän on lähtenyt ja silloin kun hän on koittanut lohduttaa joissain tilanteissa. Eli musta nuo on ihan normaaleja ja hyväksyttäviä liikuttavia tilanteita.
Ja kun mulla on vielä ihan liian hyvä muisti. Mä muistan vuosienkin takaa kaiken niin selvästi, monesti yksityiskohtia myöden, niin ne jutut tunuu, niinkuin ne olisivat tapahtuneet ihan vasta.
niinpä minustakin tuollainen vaikuttaa suht normaalilta.
Olen muuten itsestäni huomannut tässä viimeisen noin 4½-5 vuoden aikana ettei enää meinaa saada skarpattua itseään kondikseen kun alkaa pala nousta kurkkuun. Melkein väkisin silmät kostuu, ja muutenkin tuntuu että on tullut herkemmäksi noiden asioiden suhteen. Vanhuus ei ilmeisesti tule yksin.
Tuo on miehessä vaan ihana piirre.:) Musta ainakin on paljon kivempi olla tekemisissä miehen kanssa, joka oikeesti tuntee jotain eikä ole vaan kylmä, kova patsas. Kylmys saa mutkin kylmäksi.
siinä jos ei juuri koskaan itke, ei miehen perään, ei miehen vuoksi, eikä minkään muunkaan vuoksi. Lopulta on niin täynnä kyyneleitä, että ne vaan valuvat, valuvat ilman mitään selkeätä syytä sitä ei voi mennä töihin, ei kauppaan, ei dösään ei minnekään koska se itku vain tulee ja tulee ja tulee...ja lopulta se vain lakkaa...
Parhainta on antaa itkun tulla tuoreeltaan eikä vikaa ole missään ja siitä on hyvä selkeyttä asiat eikä jättää alitajuisesti mielen sopukoohin kaikkea niitä joissa olisi voinut itkeä.
näin muuten on. Joskus, kun kasaa sisälleen paljon asioita, joutuu sysäämään ne vaan syrjään, kestämään kovasti paineita, kestämään vaan, saa niskaan likaa, tapahtuu iäviä asioita....sitten kun joku asia herkistää, ne kyyneleet tosiaan vaan valuu, niitä tulee koko ajan, tunti tolkuklla.
Itku ei lähde kuin itkemallä ja hyvä tosiaan että itkettää. Vaikka ees kerran kahdessa vuodessa.