Haluan nyt vain avautua... Ehkä siksi, koska kukaan ei tiedä koko totuutta musta tässä asiassa. Todennäköisesti saan kaikkien inhon nyt kohdistumaan itseeni, mut olen kyllä sen todella ansainnutkin.
Minulla on ollut ehkä n. 5 seurusteluksi laskettavaa ihmissuhdetta elämäni aikana. (Oon nyt parikymppinen.) N. 15-vuotiaasta lähtien olen pettänyt aivan kaikkia seurustelukumppaneitani. Häpeän sitä ja syytä siihen en tiedä.
Kummallista(?) on, että aina olen myöntänyt tekoni ja halunnut heti purkaa suhteen. Vielä omituisempaa on kuitenkin se, että yleensä mies ei siihen suostu, vaan haluaa jatkaa suhdetta.
Nykyisessä suhteessani homma on kuitenkin lähtenyt lopullisesti käsistä. Olen pettänyt ties kuinka monta kertaa. En myönnä edes ystävilleni, että seurustelemme silti yhä. Myöskään muut miehet eivät sitä tiedä. Yritin lopettaa suhteen jo kerran, mutta kumppanini tahtoi paljastuksestani (joskin lievennetystä versiosta) huolimatta jatkaa.
Nyt olen pilannut koko elämäni tällä asialla. Kaikki aikani menee siihen, kun odotan poikaystäväni saavani jostain totuuden selville. Sydämeni hyppää kurkkuun aina, kun puhelin soi. Tulevaisuutta en voi suunnitella, koska tiedän tämän suhteen päättyvän vielä. Ja todennäköisesti olen kykenemätön avioliittoon ikinä kenenkään kanssa.
Missään nimessä en suostuisi muuttamaan saman katon alle tai ottamaan sormusta vastaan, koska en todellakaan sitä ansaitse. Yritän olla kylmä ja välinpitämätön, jotta voisin lopettaa suhteen, mutta huono onni minulla on käynyt siinäkin mielessä, että nykyinen mieheni on täydellistä "aviomiesainesta" ja kaikin puolin unelma.
Mutta mun on siitä unelmasta vielä luovuttava, koska en todellakaan ansaitse sitä enää.
Olkoon tämä teksti vaikka varoituksena teille kaikki "kehityiskelpoiset" pettäjät. Muuta tapasi silloin, kun vielä voit. Mitään järkeä ei oo itse tehdä elämästään tällasta helvettiä.
Minulla on ollut ehkä n. 5 seurusteluksi laskettavaa ihmissuhdetta elämäni aikana. (Oon nyt parikymppinen.) N. 15-vuotiaasta lähtien olen pettänyt aivan kaikkia seurustelukumppaneitani. Häpeän sitä ja syytä siihen en tiedä.
Kummallista(?) on, että aina olen myöntänyt tekoni ja halunnut heti purkaa suhteen. Vielä omituisempaa on kuitenkin se, että yleensä mies ei siihen suostu, vaan haluaa jatkaa suhdetta.
Nykyisessä suhteessani homma on kuitenkin lähtenyt lopullisesti käsistä. Olen pettänyt ties kuinka monta kertaa. En myönnä edes ystävilleni, että seurustelemme silti yhä. Myöskään muut miehet eivät sitä tiedä. Yritin lopettaa suhteen jo kerran, mutta kumppanini tahtoi paljastuksestani (joskin lievennetystä versiosta) huolimatta jatkaa.
Nyt olen pilannut koko elämäni tällä asialla. Kaikki aikani menee siihen, kun odotan poikaystäväni saavani jostain totuuden selville. Sydämeni hyppää kurkkuun aina, kun puhelin soi. Tulevaisuutta en voi suunnitella, koska tiedän tämän suhteen päättyvän vielä. Ja todennäköisesti olen kykenemätön avioliittoon ikinä kenenkään kanssa.
Missään nimessä en suostuisi muuttamaan saman katon alle tai ottamaan sormusta vastaan, koska en todellakaan sitä ansaitse. Yritän olla kylmä ja välinpitämätön, jotta voisin lopettaa suhteen, mutta huono onni minulla on käynyt siinäkin mielessä, että nykyinen mieheni on täydellistä "aviomiesainesta" ja kaikin puolin unelma.
Mutta mun on siitä unelmasta vielä luovuttava, koska en todellakaan ansaitse sitä enää.
Olkoon tämä teksti vaikka varoituksena teille kaikki "kehityiskelpoiset" pettäjät. Muuta tapasi silloin, kun vielä voit. Mitään järkeä ei oo itse tehdä elämästään tällasta helvettiä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu. Kavereiden mielestä, jotka tietää asiasta se on vaan muka jotenki hienoa, että on kaiken näköistä säätöä ja sitten naureskellaan mun jätkäkaverin tyhmyyttä ja kukaan ei tajua miten pahalta se musta tuntuu ja kuinki itken lähes joka päivä miten musta on tullu tällanen kusipää joka ei välitä eikä varmaan oo ikinä välittäny kenestäkään paitsi itsestään (jos sitäkään) ja oon täysin menettäny uskoni kaikkiin ihmisiin kun en tietenkään pysty luottamaan kehenkään koska muhunki luotetaan vaikka teen mitä teen. Kamala vuodatus tästä tuli...pahoittelut...
Täällä yksi patologinen pettäjä lisää. En saa ikinä tarpeeksi seksiä, huomiota ja ihania miehiä. Kärsin joka kerta! Moraalinen krapula on paha ja tosiaan ei voi luottaa keneenkään, kun tietää itse miten asiat menee. Nyt seurustelen sellaisen miehen kanssa, että voi olla, että loppuu...jos ei lopu, niin henki lähtee. Sellainen mies mulla pitää olla tai ei tästä tule mitään!
..tähän päivään. Harvinaisen epäkypsää toimintaa..Tiesitkö, että moraalinen krapula (joka on fyysistä pahempi) lakkaa, kun elät sinkkuna pettämättä ketään ja lupaamatta kenellekään yhtään mitään?
Mihin tämä maailma on menossa, kun tuollaisia "tyttöystäviä" riittää?
TeiniX.
Lemppaa äijä suhteestasi pihalle ja ala elämään sinkkuna. Kulostaa siltä että et rakasta kumppaneitasi lainkaan vaan sinulla vaan on tapa että pitää olla joku vakituinen. Sinkkuna ei tule omantunnon tuskia. Voit sählätä kenen kanssa haluat. Ajan myötä kyllästyt sitten siihenkin.
Miksi ihmeessä seurustelet, jos yksi mies ei sinulle riitä?? Oletko niin onneton, että et uskalla olla "yksin"? En arvosta kaltaisiasi pettäjiä lainkaan. Jos haluat olla useiden miesten kanssa, ole sitten sinkku, niin et ole tilivelvollinen kellekään, etkä siten loukkaa ketään.
Kasva aikuiseksi.
Kyllä tässä täytyy ihmetellä että miten miehet kestää näitä naisia. Yleensä kaltaisenne naiset ovat kauniita ja seksikkäitä, kai se on huonolla itsetunolla varustetulle miehelle kova juttu, kun tyttöystävä on hyvän näköinen. Sitten sitä sietää kaikkea paskaa, että kullissi ei kaatuisi.
Mutta näin toimivat naiset ovat myös huonolla itsetunnolla varustettuja naisia. Jatkuvilla valloituksilla saa pönkitettyä itsetuntoaan ja suhteesta on pakko hankkiutua eroon ennen kun menettää sydämmensä ja tulee haavoittuvaksi.
Kauniita ihmisiä katsellessa tulee kateelliseksi heidän mahdollisuuksistaan, mutta tuskinpa tuntisi kateutta, jos tietäisi miten epävarvoma he ovat sisimmässään.
KYLLÄ NÄIN ON! Mulla on niin saatanan heikko itsetunto. Ja mä oon ihan vitun kaunis!
Asia kuitenkin saattaa olla myös niin, että kun on näköä on myös monia mahdollisuuksia, kun on monia mahdollisuuksia on vaikea päättää mitä haluaa...
Jos on ruma, ei ole mahdollisuuksia ja ottaa mitä saa ja pitää siitä kiinni. (rumasti sanottu, mutta taitaa olla totta)
Ja JOS rumalla olisi mahdollisuus saada playboyn keskiaukeaman tyttöjä (JOS OLISI), niin eipä taitaisi hänkään kovin uskollinen olla!?
Eli ollaan mitä ollaan, mutta tosiasia on, että omien ongelmien takia ei pidä toisen ihmisen elämää pilata!???
..ovat nämä pettäjät..Luulen, että kyse on ennemminkin aika taviksista tytöistä, joilla on itsetunto-ongelmia. Itse voin sanoa olevani oikeasti kaunis ja itsetuntoa löytyy roppakaupalla, en tarvi jotain panoja siihen mitään todistelemaan ja lässyttämään. Jos ei voi olla uskollinen, on ihan turha seurustella.
Kauneus ei ole absoluuttinen asia. Lähes jokaisesta ihmisestä saa jollaintapaa kauniin tai seksikkään, kunhan löytää oikean tyylin, joka sopii henkilölle (vaatteet, kampaus, meikki jne.) ja osaa käyttytyä sopivasti. Heikon itsetunnon omaavat ihmiset ovat erittäin usein herkkiä ulkonäkönsä suhteen ja panostavat siihen.
Esimerkki:
Mä soitin hyvin kauniille naisystävälleni kun hän bailasi stadissa, "kuinka ikävöin häntä ja kaipaan...ei kai siellä oo miehiä..." ja kuuma kiimainen narttu odotti mua pillu märkänä pylly pystyssä yhteisellä sängyllämme....sitä nauratti mun "mustasukkaisuus"
Naisystävä torui minua seuraavana päivänä liiallisesta riippuvuudesta;-)
Upeaa, kuin noi naiset on tyhmiä!
Oletpa oksettava. Toivottavasti "naisesi" huomaa pian, millainen liero olet. Ja sinun hoitosi ei ole muuta kuin vähään tyytyvä hutsu, joka sählää varattujen kanssa. Onnea :)
pelkällä ulkonäöllä pärjää täytyy olla sen lisäksi joko erittäin älykäs tai ainakin sosiaalisesti lahjakas. Onneksi ne ominaisuudet kulkevat useimmiten käsikädessä. Kerran täällä vaan ollaan, joten miksei sitten nussittaisi kaikkea, mikä liikkuu.
Eläkää kaikki minun puolestani kuin viimeistä päivää, itselleni sellainen ei sopisi.
Kauniit, itseään kunnioittavat ja "erittäin älykkäät" (mitä ihmettä se sitten tarkoittaakin) naiset kiertävät kaukaa moiset miehet.
"Sosiaalisesti lahjakkaiksihan" voi sanoa jopa sellaisia, jotka hyppivät joka punkassa.
t. akateeminen, fiksu ja kaunis ihminen
Mä oon paininu tuon pettämisongleman kanssa konkreettisesti vasta n.puoli vuotta, vaikka seurustellut oon neljä vuotta. Oon sitä mieltä että onnellisessa parisuhteessa ei tee mieli pettää. Ilmeisesti mä en sitten tosiaankaan ollu onnellinen sillä kerran se sitten tapahtu eikä paluuta ole ollut.Kyllä mä uskon ja tiedän että maailmassa on ihmisiä, jotka ei petä ollenkaan tai pettää kerran, mutta katuu ja se jää viimeiseks. Mun suurin virheeni on se, etten jättänyt poikaystävääni jo aikaa sitten. Vaikka suurempia ongelmia ei oliskaan, niin kyllä sen huomaa jos sydän ei sano KYLLÄ. Mutta en oo tähän päivään mennessä pystyny, mikä tekee musta pelkurin, oksettavan pettäjän. Tällä hetkellä mulla on suhde toiseen mieheen, johon oon ehdottomasti ihastunu. Että näin hirveä se mun elämä voi olla kun sen päästää siihen pisteeseen. Onnea teille kaikille, joiden elämä vielä oikeasti on kaunista ja omatunto puhdas!