Päätin tänne kirjoitella ja kertoa omasta erostani, josta on myt kulunut noin vajaa neljä kuukautta. Yhdessä oltiin vuosia. Mies teki suhteessa kaikki mahdolliset ikävät temput, mitä toiselle vaan voi tehdä.
Erille muutto tapahtui likaisesti, mies ei koskaan palauttanut avaimia, vei haarukoita myöten kaikki kun lähti, jätti maksuja pystyyn jne..eikä se materia mua kiinnosta vaan lähinnä se miten hän käyttätyi minua kohtaan, mikä antaa ihmiselle oikeuden olla niin paha toiselle? Mitä niin pahaa tein, että sain tämän palkaksi? lähes koko suhteemme ajan kärsin hellyyden puutteesta ja kaipasin läheisyyttä mieheltäni, koska en sitä häneltä saanut, siitä jaksoin aina motkottaa ja sainkin aikaiseksi ihme ja kumma riidan pystyyn.. hän suuttui ja sanoi, et mä kaipaan mahdottomia asioita, haluan olla 24h prinsessa, jota huomioidaan koko ajan. Arki sujui meillä pitkään kuin kavereilla konsanaan, ei mitään läheisyyttä, ja sitten kun riideltiin,riidat menivät pahoiksi ja lopulta siihen, että mies hermostui ja löi avokämmenellä tai retuutti tukasta..(hänen mielestään se ei ollut lyömistä)
Itseäni syytän tapahtuneesta paljonkin, että annoin miehelle mahdollisuuden käyttäytyä niin miten käyttäytyi, etten viheltänyt peliä poikki jo aikaisemmin, koska uskoin sisimmässäni, että hän rakastaa minua, eihän hän muuten asuisi kanssasi. Minkä jälkikäteen ymmärsin ettei se rakkautta ollutkaan vaan silkkaa hyväksikäyttöä, petosta hänen puolelta. Jälkikäteen on selvinnyt paljon asioita hänestä, mitä en huomannut suhteemme aikana. Niistäkin on tullut paha mieli:(
Onneksi on ollut muutama ystävä jolle puhua tästä kaikesta ja soittaa kun on yksinäistä, paha olla tai itkettää. Selviäminen tästä kaikesta tulee olemaan pitkä prosessi, saada sirpaleet koottua yhteen.. uskon silti, että vielä tulee se päivä jolloin voin sanoa olevani onnellinen. Koska rakkaus on kaikista tärkeintä ei materia ei raha..
-Amor vincit omnia- (rakkaus voittaa kaiken)
Erille muutto tapahtui likaisesti, mies ei koskaan palauttanut avaimia, vei haarukoita myöten kaikki kun lähti, jätti maksuja pystyyn jne..eikä se materia mua kiinnosta vaan lähinnä se miten hän käyttätyi minua kohtaan, mikä antaa ihmiselle oikeuden olla niin paha toiselle? Mitä niin pahaa tein, että sain tämän palkaksi? lähes koko suhteemme ajan kärsin hellyyden puutteesta ja kaipasin läheisyyttä mieheltäni, koska en sitä häneltä saanut, siitä jaksoin aina motkottaa ja sainkin aikaiseksi ihme ja kumma riidan pystyyn.. hän suuttui ja sanoi, et mä kaipaan mahdottomia asioita, haluan olla 24h prinsessa, jota huomioidaan koko ajan. Arki sujui meillä pitkään kuin kavereilla konsanaan, ei mitään läheisyyttä, ja sitten kun riideltiin,riidat menivät pahoiksi ja lopulta siihen, että mies hermostui ja löi avokämmenellä tai retuutti tukasta..(hänen mielestään se ei ollut lyömistä)
Itseäni syytän tapahtuneesta paljonkin, että annoin miehelle mahdollisuuden käyttäytyä niin miten käyttäytyi, etten viheltänyt peliä poikki jo aikaisemmin, koska uskoin sisimmässäni, että hän rakastaa minua, eihän hän muuten asuisi kanssasi. Minkä jälkikäteen ymmärsin ettei se rakkautta ollutkaan vaan silkkaa hyväksikäyttöä, petosta hänen puolelta. Jälkikäteen on selvinnyt paljon asioita hänestä, mitä en huomannut suhteemme aikana. Niistäkin on tullut paha mieli:(
Onneksi on ollut muutama ystävä jolle puhua tästä kaikesta ja soittaa kun on yksinäistä, paha olla tai itkettää. Selviäminen tästä kaikesta tulee olemaan pitkä prosessi, saada sirpaleet koottua yhteen.. uskon silti, että vielä tulee se päivä jolloin voin sanoa olevani onnellinen. Koska rakkaus on kaikista tärkeintä ei materia ei raha..
-Amor vincit omnia- (rakkaus voittaa kaiken)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta.siinä olen samaa mieltä, että sinun olisi pitänyt heittää mies pihalle jo ajat sitten! väkivaltaa naisia kohtaan käyttävä ei ole mies vaan raukka!!!
Voimia sinulle, aika parantaa haavat!!
Kuulostaa tosi raskaalta, miten ihmeessä kestitkin. onneksi on ystävät. itse painin tällähetkellä irti vaikeasta pavosuhteesta jota on kestänyt 3vuotta. ostimme jopa talon ja nyt vajaa puoli vuotta mikään ei enää ole siten kuin ennen. toinen tuntuu hirviöltä joka yrittää vain kontrolloida tekemisiä ja ystäviäni, sukulaisiani. Tuntuu etten voi hengittää enkä saa mitään aikaiseksi. Olen luova tyyppi ja sosiaalinen kaikkien kanssa toimeen tuleva...vaan tämä on viennyt mehut tyystin. On ollut kovin raskasta aikaa. isä kuoli tässä 3viikkoa sitten ja olin hautajaisissa viime torstaina. Sitten oli ennen sitä työpaikkakiusaaminen ja uuden työn löytäminen täältä jumalanselän takaa. Silti vaan jostain kumman syystä jaksaa. pelkään miestäni että käy aina vain enemmän käsiksi. Nukumme erillään ja koitan olla huomaamattaomasti ja laittaa asioita eteenpäin jotta löydän asunnon. oli tarkoitus poikani tulla tänne jouluksi kotiin, hän asuu muualla opiskelunsa takia josta nyt valmistuu. Mies ei ole kovin innoissaan asiasta. itse toivon mukavaa, seesteistä joulua. En aio olla uhri. olen lukenut paljon narsismista ja häneen kyllä sopii monet jutut sen osalta. ihmettelinkin miten hänen kanssa olo on aina niin raskas ja ahdistava. Aion löytää turvallisen kodin itselleni ja pojalleni.
onneksi on ystävät joita en jättänyt vaikka mies heitä haukkui vaikka ei tunnekaan.
olisi mukava jutella vastaavan kokeneena miten selvisi ehjin nahoin ulos huonosta suhteesta.
voimia kaikille, pääasia ettei alistu vaan tajuaa että onnellisuus kuuluu kaikille.