kuinka te

Olen sitä mieltä, että pidä poikaasi yhteyttä ja ilmoita vaimollesi, että hänen on se vain se yksinkertaisesti hyväksyttävä. Ellei miellytä vaimoa, niin kannattaa ehkä harkita sitten eroa. Tehty mikä tehty ja sitä ei tekemättömäksi saa.

Ajattele ensi sijassa lastasi. Minusta ei ole lapsen etu, että hän joutuu olemaan tekemisissä aikuisen kanssa joka vihaa häntä.

Vaimosi suhtautumisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta tunteilleen ei hänkään mitään voi. Sinulle voi teeskentelykin mennä läpi, jos vaimosi mieliksesi suostuu tapaamisiin, mutta lapselle ei. Lapsesi tulee vaistoamaan vaimosi vihamielisyyden aina. Itse ainakin pyrkisin suojelemaan lastani selaisten ihmisten seuralta, jotka eivät hyväksy häntä.

Hyvä jos sinä rakastat lastasi, ja haluat olla hänelle isä, mutta neuvoisin tekemään sen ilman vaimoasi. Itse olet soppasi keittänyt, älä rankaise siitä viattomia (poikaasi ja vaimoasi).

Ottamatta kantaa sinun tilanteeseesi sen enempää vaan vastaamalla vain kysymykseen:
En antaisi anteeksi ja suhde päättyisi samantien. En hyväksyisi pettämistä seuraa siitä sitten raskaus tai ei.

vaimosi ei jättänyt sinua? Henkilökohtaisesti en milloinkaan haluaisi tutustua mieheni äpärälapseen.

Asian kääntäminen päälaelleen on aina poikaa. Jos vaimosi olisi touhunnut entisen heilansa kanssa ja alkanut odottaa tälle lasta, kuinka olisit suhtautunut? Erona olisi, että olisit joutunut katselemaan hänen pyöristyvää olemustaan oman avioliittosi arjessa (vai olisitko?). Ja jos olisit sohvallanukkumisten jälkeen antanut hänelle anteeksi, joutuisit katselemaan entisen uroon piltin kasvamista perheessäsi (vai joutuisitko?).

Kuten sinulle on jo vastattu, tehdylle ei mitään voi. Mutta vaikka hetkenhuumassasi unohdit kunnioittaa vaimoasi, niin tee se nyt. Jos hän ei halua tavata lastasi, älä pakota, suostuttele äläkä edes tarpeettomasti puhu asiasta. Ole isä pojallesi sen minkä kykenet, mutta anna vaimosi yrittää unohtaa sen minkä hän kykenee. Jos vaimojen mielipidettä kysyt, niin minusta halusi, että vaimon ja pojan pitäisi tavata, on veitsen kääntämistä haavassa. Sitäkö haluat?

Suhtautuisin erittäin negatiivisesti. Toivottavasti en ikinä joudu kokemaan sellaista tilannetta, että miehelleni olisi tulossa tai olisi lapsi jossakin ja joutuisin asian eteen.

Erittäin hyvä huomio tuo mielipide, että entä jos asia olisi toisinpäin. Sillätavoin ehkä parhaiten ymmärtäisi toisen näkökulman, kun itse asettuu samaan asemaan.

Ymmärrän hyvin vaimosi käyttäytymistä ja suhtautumista. Häntä on perinpohjin loukattu ja loppuelämän muistutus hairahduksestasi. Joten ei mikään ihme, jos hän ei halua tutustua lapseen. Ainoastaan aika voi parantaa haavat ja kenties luottamuksen.

Lapsen kannalta tilanne on ikävä jos hän ei saa tavata isäänsä ja aikuiset tappelee mutta toisaalta ainahan lapset ovat saaneet kärsiä vanhempiensa ajattelemattomuuksista; nyt sinun poikasi on tässä tilanteessa.

Jos itselleni olisi käynyt noin, olen ollut naimisissa 25 vuotta,keräisin kimpsut ja kampsut ja lähtisin elämään omaa elämääni ja luovuttaisin mieheni ilomielin uuteen perheeseen.

saanut pakata kimpsusi ja lähteä ihan heti, jos olisit mieheni. Tai jos mieheni tekisi saman, niin näkemiin.
Sinä olet lapsen isä ja vastaat omalta osaltasi myös lapsesta, rahallisestikin vähintään 18 vuotta. Vaimoltasi et voi vaatia mitään, et edes tapaamista.

Teksti on provo tai sitten on kyseessä luusereitten luuseri!!

Rommit torveen ja heti paksuksi! Tuon ikäinen jätkä eikä vieläkään tajua ehkäisystä mitään?!!!

Ja nyt täällä itkee tilannetta, kun itse munannut, HUOM! m u n a n n u t, sanan varsinaisessa merkityksessä elämänsä ja nyt itkee sitä täällä ja hakee sympatiaa.

Eihän tuollainen luuseri ole minkäänlainen esikuva pojalle. Vai haluatko siitäkin samanlaisen tissiposken kuin itsekin olet?

Hoh-hoijaaa!

Se täytyy kuitenkin sanoa että sinunlaisia nyhveröitä tarvitaan tässä elämässä, koska kun tekstiäsi lukee jne., voi todeta että itsellä menee V**TUN hyvin!!!!

Luin aiemmat kommentit ja hyvin samanlaista näkemystä kaikilla näyttäisi olevan.

Se, että olet nukkunut kuukausia sohvalla ja vaimo huutanut "vain" viikkoja ei tasoita tiliäsi vaimosi kanssa. Vaimosi kantaa asiaa koko loppuelämänsä, jos sinua rakastaa. Lapsen saaminen toisen naisen kanssa on ollut äärettömän suuri ja raskas asia vaimosi kantaa. Kerta toisensa jälkeen joudut todistamaan rakkauttasi vaimoasi kohtaan, jos haluat hänet pitää. Aikaa lienee kulunut jo jonkin aikaa lapsen syntymästä?

Jokaisella lapsella tulisi olla isä. Miten sinä ja lapsen äiti tulette toimeen keskenänne? Oletko varma, että haluat jatkaa avioliitossasi, kertomuksestasi voi päätellä, että liittosi voi huonosti? Entä jos lähtisit omillesi ja antaisit itsestäsi 100% lapsellesi?

Vaimo ei unohda koskaan, todennäköisesti tulee muistuttamaan sinua aina ja loppuun asti hairahduksestasi. Anteeksi antaminen on helpompaa ja jos saat anteeksi on vaimosi ihminen, jota sinun tulisi arvostaa enemmän kuin olet ymmärtänyt!

tavata mieheni avioliittomme ulkopuolella syntynyttä lasta.

Tuliko naisnäkökulma nyt sinulle selväksi!!!



Ps. Toivottavasti en joudu koskaan kokemaan samaa kuin vaimo-parkasi!

Nyt kun kysyt, niin hankkiutuisin eroon siitä ämmästä ja adoptoisin lapsen itselleni...

Omassa liitossa luonto ei salli meille lapsia. Joillakin toisilla niitä pullahtelee ihan tahtomattaankin. Olisimme äärettömän onnellisia jos edes yhden saisimme, oli sitten omamme (ei onnistu), puoliksi oma, tai täysin ulkopuolinen (adoptio).

On tässä tullut molempien tuumailtua vaihtoehtoja ja asiaan tuhansia euroja jo laitettukin vain tyhjän saadaksemme.

Elämä ei ole reilu tai tasapuolinen. Ei edes elämä.

AP:lle vielä kommentti, kun tässä ketjussa ollaan. Olemme kotona vakavasti puhuneet lapsettomuudesta ja ehkä juuri tästä tilanteesta johtuen "puoliksi oma" lapsi ei olisi meille ongelma. Ainoastaan sen toteuttaminen voisi olla, koska siihen tarvitaan kolmas. Emme ole tälle linjalle lähteneet. Onnittelen kuitenkin lapsestasi! Pahoittelen vaimosi puolesta että ette tehneet sitä yhteisymmärryksessä.

En ylipäätään käsitä miten ehkäisyvälineitä pursuavassa maassa voi moinen vahinko tapahtua.

Onhan kortsuja saatavissa R-kioskeista ja nykyään myös katumuspillerit ovat reseptivapaita,joten huorasi ois voinut hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä.

Mielenkiintoista on myös se että lukuisia vahinkolapsia abortoidaan pelkästään taloudellisista syistä mutta tässä tapauksessa jossa huorasi tiesi vahingoittavansa pysyvästi sun vaimoasi, hän ei aborttia tehnyt.

Miten edes kehtaat kuvitella että yksikään selkärankainen nainen antaisi sulle sympatioita?

Mene huoras kanssa yhteen ja anna vaimollesi vapaus.

Jos mun mies tyrkyttäisi mulle äpäräänsä niin hengissä eivät selviäisi kumpikaan.

Miten on mahdollista, että olet halunnut lapsen toisen naisen kanssa, vaikka olet naimisissa toisen kanssa?? Mitä olet sopinut lapsen äidin kanssa ja miksi et mene naimisiin lapsen äidin kanssa ja perusta perhettä, saa ehkä toistakin lasta?

Minulle tulee naisena mieleen, että tahtoisit pitää heidät molemmat ja elää niin kuin Arto Paasilinnan Onnellinen mies, kahden vaimon kanssa samassa talossa ja, että naisesi kilpaa sinua hemmottelisivat! Eikä siinä mitään jos naisesi tähän kykenisivät, mutta kykenetkö sinä, noin niin kuin pitemmässä juoksussa, vai pitäisikö etsiä kolmas nainen ulospääsyksi näistä kahdesta?

Naisena tuntuu, että te miehet ette tule vastuullisiksi aikuisiksi ikinä, ei koskaan! En naisena myöskään usko, että sinä ilahtiusit ikihyväksi jos vaimosi ilmoittaisi odottavansa lasta toiselle miehelle ja kyselisi koska hän voi esitellä tulevan lapsen isän sinulle! Taitaisit nukkua jossain ihan muualla kuin kotisahvalla?

tuon pettämisen seurauksena syntynyt lapsi.
Pettäminenkin on jo tarpeeksi paha asia..ja että siitä vielä seuraus syntyi lapsen muodeossa.

Ehkä aika parantaa jotakin..mutta voiko tuollaista pettämis tekoa hyväksyä koskaan?

Itse en hyväksyisi,mutta onneksi mieheni ei ole pettävää sorttia.

sanoin miehelleni kun pettämisen annoin anteeksi, että jos lapsen saa jonkun muun kanssa niin ulos lentää eikä takasin ol asiaa. En todellakaan suostuisi tapaamaan toista naista tai mieheni lasta. ottaisin meidän lapset ja lähtisin tarvittaessa riittävän kauas.