vielä naimisissa ns. x:än kanssa ja vielä sanonut ettei aio erota?? Taitaa tyytyä vaan siihen että saa sentään asua toisen kanssa. Mietin vaan,että eikö suhteen alussa haluaisi että uusi on selvittänyt välinsä edellisen puolisonsa kanssa.Itse olen se entinen ykkönen, vaikka olen vielä naimisissa. Eli x:ä ei "halua" erota minusta, vaikka asunut uuden rakkaansa kanssa jo useamman vuoden.(puhuu aina,että haluaa ja aikoo tulla takaisin, vaan eipä ole saanut sitä aikaiseksi ja tuskin saakaan).Entinen kakkonen,nykyinen ykkönen tyytyy ko tilanteeseen. Toki exäni on sanonut,että kyllä se uusi raivareita saa ja uhkaa heittää välillä pihalle, eikä se nyt niin ihanaa ole,mutta eipä ole kuitenkaan näin tehnyt. Kai se on sitte sitä "tosi"rakkautta, kun kaiken kestää. Toki kestänhän minäkin, enkä ole sitä virallista eroa hakenut.(en taida sitä tehdäkkään uuden "kiusaksi", asukoon ukkomiehen kanssa ja miettiköön mitä ukko tekee luonani käydessään, kärsin toki itsekkin tästä, mutta en pysty antamaan periksi.En voisi itse kuvitella ottavani uutta tietäessäni että hän on naimisissa.Eipä toi x ole edes henkilökohtasia tavaroitaan vienyt pois,,mitä nyt joitain vaatteita. On edelleen myös kirjoilla yhteisessä kodissa.Kohta 4 vuotta asunut poissa, joten ei siellä taloyhtiössäkään paljon seurailla ketä siellä asuu. Eikös sitä saa ns. kyläillä n. 3 kk ja sitten pitäisi tehdä osoitteen muutos.Näemme joka vko ja hän soittaa minulle päivittäin. Ei taida x tietää mitä haluaa, kun ei elämä muuttunutkaan siksi unelmien saduksi ja ykkönen ja kakkonen antaa sen kaiken tapahtua.Ihmeellinen on ihmisen ajatusmaailma, järki sanoo muuta, mutta teot on sitten taas toinen juttu.
Eikö "kakkosta" vaivaa
kun toinen on
191539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Täytyy kyllä ihmetellä sinun kärsivällisyyttäsi. Minä odotin reilun puolivuotta että mies hakee eroa mutta kun sitä ei tapahtunut niin hain eroa itse. Tuon jälkeen pystyin ajattelemaan omaa, uutta elämää. En halunnut roikkua menneessä vaan aloittaa ihan oman uuden elämän yhdessä lasten kanssa. Laitoin kodin meidän näköiseksi, esim. vanha parisänky sai lähteä. Jos lapsia ei olisi niin en haluaisi olla missään tekemisissä ex:n kanssa mutta lasten takia on pakko.
Ei muuten minunkaan ex ole vienyt tavaroitaan minnekään. Pakkasin ne varastoon ja siellä ne odottavat muuttoautoa. Kohta rupean perimään häneltä vuokraa tavaroiden säilytyksestä.
olla takaportti? mies haluaa pitää paikan, mihin voi luikkia jos nykyinen heittää pihalle. Onko miehelle taloudellista etua kun ei ota virallista eroa?
Onko sinulla taipumusta nostaa miehet jalustalle ja katsoa heitä ylöspäin (- tekee mies sitten mitä tahansa), ja syyttää toista naista miehen edesottamuksista?
Kannattaisi päästä eroon tällaisesta ajattelusta ja alkaa elää itselleen. Etkö kaipaa esim. kivaa miestä rinnallesi, vai aiotko elää loppuelämäsi tällaista kyttäämistä harrastaen ja siitä jotakin nautintoa saaden? Menee elämä hukkaan.
ehkäpä luonteeni on vaan sellainen, että haluaisin puolustaa 25 vuotista liittoa ja olen halunnut antaa kaikille mahdollisuuden selvittää asioita. Ongelmat kun mielestäni eivät katoa paikkaa vaihtamalla. Rahastakaan ei ole kyse, ainakaan niin isoista summista, mitä jotkut ehkä luulevat.En ole koskaan lypsänyt siippaani liittomme aikana,vaan molemmilla on oma palkka ja tili, mistä sitten hoideltu asioita. Itse asiassa x maksaa edelleen vastiketta, sähköä ym. ja itse sitten hoiden lasten ruoat,vaatetuksen vakuutuksia ym.., yhdessä lyhennetään asuntolainaa mitä vielä muutama vuosi jäljellä. On jopa käyty katsomassa uutta asuntoakin hänen ehdotuksestaan jne... Olen jo eropaperit tehnytkin, mut siippa repi ne sanoen ettei halua erota,vaan haluaa vielä yrittää ja uskoo yhteiseen tulevaisuuteen. Pitääkö ihmiset monta vuotta "takaporttia" stten auki, en tiedä kun ei ole kokemusta. En kyttää ketään, mutta en tasan tarkaan halua uutta, kun edellisiä asioita ei ole selvitetty. Nyt vaan ihmettelin niitä uusia suhteita, että mitä he haluavat ja ovat valmiita kestämään. Yhteistä elämää kun ei ole heillä takana vuosikausia. Sen enempää en syytä sitä uutta rakkautta, mutta ihmetelen että haluavat sekaantua varattuun ihmiseen vaikka olisi leperrellyt mitä tahansa,mutta joka ei ole hoitanut eroaan ym. sen edellisen kanssa.Mitä tyydytystä he saavat siitä??
sinä epäilet siitä saatavan. Rouva hyvä, olet väärässä, tyvär.
Mulle tilanne on aivan kamala, hermoja repivä, suorastaan. Mä olisin halunnut jo aikaa sitten asian järjestykseen, jonkunlaiseen järjelliseen jatkumoon. Nyt tilanne on järjetön.
Rakastan miestä, ja suon hänelle vapaat kädet ja täyden harkintaoikeuden entiseen elämäänsä nähden. En painosta häntä, en vatvo asiaa, vaan luotan että mies tekee sen eteen jotain ratkaisevaa.
Kirjoituksestasi vaan saan käsityksen, ettei mies aio sinusta erota. Samanlainen käsitys minullekin on tässä ajankuluessa muodostunut, ja pakko myöntää, se yhteneväisyydessään on varmaan melko oikea.
Mitä siis ehdotat. Sinä olet pitänyt porttia auki, ja mitä ilmeisemmin haluat miehen siitä vielä käyvän, enkä minä toisaalta voi estää, vaikka en haluaisikaan niin käyvän.
Lepertelystä ei ole kyse, ei tyhjän puhumisesta. Itseasiassa, emme pitkään aikaan tunteneet tarvetta edes ajatella muuta kuin itseämme, hetkeä jossa eletään. Nyt kun rakkautta (???) on jo sen verran elettynä, että ollaan useammat huomenet toivotettu toisillemme (ei tietenkään yhtä monia mitä sinä ja miehemme olette toivottaneet) on aika alkaa miettiä ja avata kenties silmiäkin. Mitä tässä tapahtuu, mitä teemme!
Ongelmat eivät katoa paikkaa vaihtamalla, ei, mutta tämä ongelma muuttaaa muotoaan, jos mies pakkaa omansa ja tulee sinun tykösi.
muuttaisi YKSIN ja selvittäisi ajatuksiaan. En usko että hän pystyy mistään lähtemään,jos ei muut ulos heitä.On helppo työntää pää tyynyn alle ja kuvitella "pahaolo" katoaa. Ei se ole kadonnut, niin kuin on nähty.Nyt vaan kaikki voi osaltaan huonosti.Itse olen selvinnyt vuodet, mutta selviätkö sinä YKSIN tai x:ni, en tiedä kun ei ole sitä koskaan kokeillut. Takasin en kuitenkaan ota, jos ei pysty omalta osaltaan näyttämään että asiat on nyt toisin. Taitaa olla vaan niin,että puhuminen ei ole hänen parhaita puoliaan. No maisteltiin vähän entistä elämää ja eihän "sekään" ollu käytössä pahasti kulunut, eikä ollu juuri uusia temppujakaan oppinut. Vanha tuttu ja turvallinen vaan.
Ei sinun avioerohakemusta tarvitse miehelle näyttää. Täytät sen ja pistät menemään käräjäoikeudelle. Mies saa siitä tiedon ja homma etenee. Näin minä tein vaikka kieltämättä suututti maksaa se 70 euroa? sillä alunperin minä en eroa halunnut. Mutta minkäs teet; en halunnut jäädä roikkumaan löyhään hirteen vaan aloittaa oman elämän.
Tuo pitkä liitto ei selitä asioita ollenkaan. Kyllä minäkin olisin halunnut puolustaa melkein 30 vuoden yhteistä taivalta mutta ihan kaikkea minä en siedä. Arvostan itseäni niin paljon, että haluan minua kohdeltavan hyvin. Ja ex ei sitä tehnyt joten miksi roikottaisin häntä elämässäni mukana.
Hyvä provo. Osui ja upposikin näköjään.
Saattaa olla laajempaakin vaikutusta. Moni panomies voi löytää sukkalaatikkonsa rapusta ensi viikolla? Avatkaa viinipullo onnistumisen kunniaksi.
Luulenpa että ex tietää ainakin sinun suhteesi mitä haluaa kun ei ole kuitenkaan palannut luoksesi vaikka päivittäin tekemisissä olette. Anteeksi kun sanon suoraan, mutta mielestäni tekstisi perusteella petät itseäsi. Ja katkeruutesi paistaa läpi kommentissasi "...en taida sitä tehdäkkään uuden "kiusaksi", asukoon ukkomiehen kanssa...".
Ole itsellesi rehellinen, älä syyllistä tätä uutta naista henkilökohtaisesti; jos se ei olisi hän kenen matkaan ex-miehesi on lähtenyt, niin sitten se olisi joku toinen. Jokuhan suhteessanne on ollut pielessä kun mies on lohdustusta toisesta sylistä lähtenyt hakemaan. Noin se vain menee... Tai jos tuohon et usko, niin silloinhan pidät tätä uutta todella huippuyksilönä:)
Mutta - niin kauan kuin asenteesi "kolmiodraamaanne" on tuollainen, se olet sinä ketä enitet satutat, valitettavasti. Opettele rakastamaan ja arvostamaan itseäsi ennenkuin vaivut lopullisesti tuohon katkeruuden suohon. Sinäkin olet ansainnut hyvän ja onnellisen elämän, mutta tuolla nykyisellä asenteellasi et sellaista saa. Kaikkea hyvää elämääsi!
En nää mitään järkeä, miksi tilanne olisi tehtävä miehelle helpommaksi esim. hakemalla avioeroa hänen puolestaan.
Tehköön mies omat ratkaisunsa.
Aloittajan kannattaa tehdä se, mikä on hänelle itselleen paras ratkaisu. Minusta tuntuu että hankkiutumalla eroon siitä miehestä aloittaja voisi voida paremmin.
käynyt asiaa läpi ja tehnyt päätöksiä vaikka kuinka monesti. Heti sen jälkeen rupee oksettaa koko ajatus,sydän hakkaa ja tuntuu kuin sumussa kulkisi. Itseasiassa olo on näin parempi, mistä sitten johtuukin. Toki hepuleita saan jne..myös lapset vaikuttavat päätöksen tekon, näin se vaan on. Alunperin kyllä halusin tietää mitä ns. kakkoset ajattelevat, mutta eivät ilm. mitään. Mitään PROVOA tässä ei ole,vaikka joku niin haluaakin niin ajatella.Tarinoita niin monia,kuin on parejakin ja kaikki hyvät neuvot ja ohjeet ei valitettavasti toimi joka suhteessa samalla tavalla. Ei meidän suhteessa kummankaan mielestä ollut mitään ihm. vikaa, ei riitoja, ryyppäämistä ym. Toinen vaan haki jotain arjesta poikkeavaa ja teki ratkaisunsa sen perusteella. Suotakoon se hälle, mutta kain voin myös tehdä minäkin omat ratkaisuni.Kaikkia taustojahan tässä ei voi ruveta selvittämään. Uutta suhdetta en kuitenkaan ole valmis aloittamaan, vaikka välillä kaipaankin aikuisen seuraa.
Mä pelkään että se mies vinkuu sua takaisin jonain päivänä. Ainakin on selvää, että jos se uusi nainen häipyy kuvioista, niin viimeistään siinä vaiheessa sun miehes haluaa sut takaisin, voi olla että jo aiemmin.
Jotenkin minulle nyt vaan tulee sellainen tunne, että kun se mies ei ole hakenut itse eroa.
Minusta miehet ovat sellaisia, että kun ne päättävät erota niin nehän eroavat. Jo pelkästäään sen uuden naisen takia.
Mikä nainen se semmoinen on joka toisen naisen miehen kanssa asustelee. Semmoiseen tyytyy. Minä en ikipäivänä.
...koska et olisi missään nimessä kypsä uuteen suhteeseen syystä että et ole päässyt henkisestikään entisestä suhteesta eroon. Olisi väärin lähteä henkisesti tasapainottomassa tilassa uuteen suhteeseen; väärin ekä itseäsi että potentiaalista uutta kumppania kohtaan. Työstämättömät asiat tulisivat jossain vaiheessa ongelmina esiin ja siinä potentiaalinen uusi hyvä suhde kärsisi pahasti.
...miehellä on kenties sellainen tilanne nykyisessä suhteessaan, että siihen ei papin amenta tarvita ja siksi ero lasten äidistä ei ole ajankohtainen. Eroasia voi tulla esiin siinä vaiheessa jos/kun suhteen rekisteröiminen viralliseksi tulee ajankohtaiseksi.
pitäisi olla :)))
vaikka sinä siitä pitäisitkin. Ehkä et ole ymmärtänyt asiaa, jos se mielestäsi kuuluu "seksi" palstalle. En sen puutteesta riudu, sillä onhan mulla kaksi tervettä kättä. Että silleen...:))))))
selittää.
Kolmoiosliitossa kun elätte.
Jos tuo on totta, 4 vuotta niin hui. Tulee mieleen että millaisen esimerkin parisuhteesta lapset saavat. Mikä saa ihmiset roikkumaan toisissaan tuolla tavalla?
Minä erosin 20 vuoden jälkeen. Mies olisi halunnut jäädä roikkumaan, mutta irrottauduin henkisesti ja fyysisesti. Oli pakko olla kylmä ja tunteeton jotta itse pääsee eteenpäin. Erotyötä tein yksin ja ystävien avulla, kävin asioita läpi. Aina ei voi ottaa toista mukaan "asioiden selvittelyyn". Eikä tarvitsekaan, jos avioliitto on jo ohi.
Itse maksoin maltaita, jotta pääsen miehestä eroon.
Erotyö on raskas, mutta se kannattaa käydä läpi. Nyt elän, ihanaa, omaa elämääni!
Ex ja nyx ovat ihan hyviä ystäviä mulle. Silloin tällöin nähdään. Ei tarvi kyllä joka päivä soitella.