Pikku Myyn ja hänen veljensä isä teki itsemurhan helmikuun lopulla 2002. Pikku Myy ja veli olivat asuneet äidin kanssa n.2,5 vuotta, koska isä oli sekakäyttäjä. Myöhemmin isä sairastui psyykkisesti.
Äiti otti yhteyttä terveyskeskukseen, jotta järjestettäisiin kriisipalaveri. Se järjestettiin mutta lapsille ei ollut
muuta kuin paperia ja kyniä tehdä surutyötään. Tärkeintä oli kriisityöntekijöiden mielestä päästä katsomaan isää
ruumishuoneelle, onneksi isä oli jo siirretty oikeustieteelliseen.
Lapset alkoivat oireilla psyykkisesti ja äiti otti yhteyttä perheneuvolaan. Perheneuvolassa ei ollutkaan käytännössä kuin seinät ja läsnä oleva oli sosiaalityöntekijä. Äiti sai tehtäväkseen etsiä terapeutin lapsille, joihin kunta antaisi maksusitoumukset. Samaan aikaan Pikku Myyn päiväkodissa mietittiin kuinka sulkea Myyn suu etteivät
muut lapset ahdistu kuolemasta. Todellisuudessa ainoat ahdistujat olivat päiväkodin työntekijät ja sen johto, äiti neuvoi
ottamaan ammattiauttajan päiväkotiin selvittämään henkilökunnan kanssa kuinka toimia mutta eihän nyt sellainen käy.
Henkilökunta pui asiaa omassa pikkupiirissään.
Äiti soitti n. 200 puhelua löytääkseen terapeutit. Traumaterapiakeskuksesta löytyikin ja Pikku Myy aloitti käynnit. veljelle löytyi myöhemmin terapeutti. Kukaan ei maksanut äidille korvausta puhelinkuluista.
Pikku Myyn kunto huononi ja tuli aika hakeutua Lastenlinnaan. Pikku Myy pääsi
sinne, koska äiti vei lapsen sunnuntaina ja eikä suostunut lähtemään pois ennen kuin Pikku Myy pääsi osastolle.
Seuraavana päivänä äiti soitti Uudenmaan lääninlääkärille, Sosiaali- ja terveysministeriöön ja Pikku Myyn veljen hoitavalle lääkärille ja keräsi tietoa, miten lapsi saadaan osastohoitoon. Aluksi Lastenlinnasta ei löytynytkään paikkoja,
mutta kun selvisi, mihin äiti oli ottanut yhteyttä niin Pikku Myyllä oli tunnissa hoitopaikka.
Mikä meni väärin?
1.Kaupungin kriisityöntekijöiden olisi pitänyt automaattisesti ottaa perheeseen yhteyttä ja tarjota kriisipalaveria.
2. Perheneuvolan olisi kuulunut hankkia lapsille terapeutit. Ei voida olettaa, että kriisissä oleva äiti hoitaa asian.
3. Kukaan ei korvannut äidille puhelinkuluja
4. Missä ovat kunnissa lasten psyykkisiä ongelmia hoitava paikka-laki velvoittaa kunnassa sellaisen olevan
5. Miksi äidin tuli ottaa selvää, miten saa lapsensa hoitoon Lastenlinnaan.
Ohjeet vanhemmille, kuinka saatte lapsenne hoitoon?
1. Kaikki alkaa kunnasta,ottakaa yhteyttä lautakuntien jäseniin jne. Miettikää, mitä äänestätte, haluatteko kauniita kävelykatuja vai terveitä lapsia
2. Menkää Lastenklinikalle päivystysaikana, älkää lähtekö pois ennen kuin lapsenne on saatu osastolle. Sanokaa, että ette lähde kuin poliisin ulos vieminä. Lastenklinikalle voi mennä ilman lähetettä, oli sairaus mikä hyvänsä
3. Ottakaa selvää kuka on kenenkin yläpuolella ja olkaa yhteydessä näihin tahoihin ennen kuin lähdette hoitoneuvotteluun lapsen jäämisestä sairaalaan.
4. OLKAA TIUKKOJA JA ÄLKÄÄ LANNISTUKO LÄÄKÄREIDEN SANOISTA, he eivät ole Jumalia
5. Ottakaa vakuutus lapsellenne, koska tässä maassa ei ole enää samanarvoista terveydenhoitoa kaikille, älkää luottako yhteiskunnan palvelujen saamiseen silloin kun se on tärkeintä.
ITSEMURHA ON AINA KAIKKI LÄHEISIÄ KOSKETTAVA ASIA JA TULISI MUISTAA,ETTÄ SE JOKA VALITSEE SEN VAIHTOEHDOKSEEN ON SAIRAS EI SYYLLISTETTÄVÄ/TAI MITÄPÄ KUOLLUT SIITÄ ENÄÄ VÄLITTÄÄ.TÄYTYY ELÄÄ ETEENPÄIN JA HAKEA HOITOA JA TUKEA,ON PAKKO ITSE JAKSAA MUUT EIVÄT VÄLITÄ.
Äiti otti yhteyttä terveyskeskukseen, jotta järjestettäisiin kriisipalaveri. Se järjestettiin mutta lapsille ei ollut
muuta kuin paperia ja kyniä tehdä surutyötään. Tärkeintä oli kriisityöntekijöiden mielestä päästä katsomaan isää
ruumishuoneelle, onneksi isä oli jo siirretty oikeustieteelliseen.
Lapset alkoivat oireilla psyykkisesti ja äiti otti yhteyttä perheneuvolaan. Perheneuvolassa ei ollutkaan käytännössä kuin seinät ja läsnä oleva oli sosiaalityöntekijä. Äiti sai tehtäväkseen etsiä terapeutin lapsille, joihin kunta antaisi maksusitoumukset. Samaan aikaan Pikku Myyn päiväkodissa mietittiin kuinka sulkea Myyn suu etteivät
muut lapset ahdistu kuolemasta. Todellisuudessa ainoat ahdistujat olivat päiväkodin työntekijät ja sen johto, äiti neuvoi
ottamaan ammattiauttajan päiväkotiin selvittämään henkilökunnan kanssa kuinka toimia mutta eihän nyt sellainen käy.
Henkilökunta pui asiaa omassa pikkupiirissään.
Äiti soitti n. 200 puhelua löytääkseen terapeutit. Traumaterapiakeskuksesta löytyikin ja Pikku Myy aloitti käynnit. veljelle löytyi myöhemmin terapeutti. Kukaan ei maksanut äidille korvausta puhelinkuluista.
Pikku Myyn kunto huononi ja tuli aika hakeutua Lastenlinnaan. Pikku Myy pääsi
sinne, koska äiti vei lapsen sunnuntaina ja eikä suostunut lähtemään pois ennen kuin Pikku Myy pääsi osastolle.
Seuraavana päivänä äiti soitti Uudenmaan lääninlääkärille, Sosiaali- ja terveysministeriöön ja Pikku Myyn veljen hoitavalle lääkärille ja keräsi tietoa, miten lapsi saadaan osastohoitoon. Aluksi Lastenlinnasta ei löytynytkään paikkoja,
mutta kun selvisi, mihin äiti oli ottanut yhteyttä niin Pikku Myyllä oli tunnissa hoitopaikka.
Mikä meni väärin?
1.Kaupungin kriisityöntekijöiden olisi pitänyt automaattisesti ottaa perheeseen yhteyttä ja tarjota kriisipalaveria.
2. Perheneuvolan olisi kuulunut hankkia lapsille terapeutit. Ei voida olettaa, että kriisissä oleva äiti hoitaa asian.
3. Kukaan ei korvannut äidille puhelinkuluja
4. Missä ovat kunnissa lasten psyykkisiä ongelmia hoitava paikka-laki velvoittaa kunnassa sellaisen olevan
5. Miksi äidin tuli ottaa selvää, miten saa lapsensa hoitoon Lastenlinnaan.
Ohjeet vanhemmille, kuinka saatte lapsenne hoitoon?
1. Kaikki alkaa kunnasta,ottakaa yhteyttä lautakuntien jäseniin jne. Miettikää, mitä äänestätte, haluatteko kauniita kävelykatuja vai terveitä lapsia
2. Menkää Lastenklinikalle päivystysaikana, älkää lähtekö pois ennen kuin lapsenne on saatu osastolle. Sanokaa, että ette lähde kuin poliisin ulos vieminä. Lastenklinikalle voi mennä ilman lähetettä, oli sairaus mikä hyvänsä
3. Ottakaa selvää kuka on kenenkin yläpuolella ja olkaa yhteydessä näihin tahoihin ennen kuin lähdette hoitoneuvotteluun lapsen jäämisestä sairaalaan.
4. OLKAA TIUKKOJA JA ÄLKÄÄ LANNISTUKO LÄÄKÄREIDEN SANOISTA, he eivät ole Jumalia
5. Ottakaa vakuutus lapsellenne, koska tässä maassa ei ole enää samanarvoista terveydenhoitoa kaikille, älkää luottako yhteiskunnan palvelujen saamiseen silloin kun se on tärkeintä.
ITSEMURHA ON AINA KAIKKI LÄHEISIÄ KOSKETTAVA ASIA JA TULISI MUISTAA,ETTÄ SE JOKA VALITSEE SEN VAIHTOEHDOKSEEN ON SAIRAS EI SYYLLISTETTÄVÄ/TAI MITÄPÄ KUOLLUT SIITÄ ENÄÄ VÄLITTÄÄ.TÄYTYY ELÄÄ ETEENPÄIN JA HAKEA HOITOA JA TUKEA,ON PAKKO ITSE JAKSAA MUUT EIVÄT VÄLITÄ.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihme, että olette jaksaneet vaatia hoitoa tilanteessa, joka on ollut teille kaikille valtava järkytys.Itse myöskin ammattilaisena ja omaisena olen törmännyt samoihin kokemuksiin kanssanne.Toivon, että asianne alkavat järjestyä-aikaa surutyö vie eikä se tavallaan lopu koskaan, mutta oma elämänne toivottavasti jatkuu valoisammissa merkeissä.
En varmaan olisi jaksanutkaan tehdä kaikkea sitä mitä tarvitsi muutenkuin sen takia ,että ensimmäisen kerran elämässäni pamahdin maniaan,ilmeisesti sen vuoksi,että asia järkytti niin paljon.Maniasta ei ollut siinä määrin haittaa kuin sitä sairastavilla eli todellisuuden taju ei kadonnut ja itse tiedosti ylikirrokset.Sitten asiaa auttamassa oli myös se,että olen itsekin sairaanhoitaja psykiatrisen puolen,joten tiesin,mitkä vaikuttajat ovat niitä,jolla saadaan asiat pyörimään.Inhottavana asiana koin sen ettemme kaikki ole samalla viivalla-yllättävää mutta totta-lääkärit ottivat minut selvästi vakavammin kun ilmoitin ammattini ja se ollut selvästi,joka on hoitopaikoissa tragedian jälkeen ns. kultainen oven avain.
isä sai apua, lapset eivät. Äiti hoiti koko konkkaronkan, ilman apua.
Kunnassa ei tukijärjestelmiä ei tukiverkostoa, ei mitään tai ketään, joka voisi ottaa yhteyttä tai tarjota jälkipuintia lapsille tapahtuneen jälkeen.
Joudun vain jaksmaan, siinä kaikki.
Kauhea olo, ei kauaa mene, niin itsekin olen jossain hoidossa.
Mielestäni on todella väärin,että miestäni hoitavat kriisityöntekijät eivät ota perhettä huomioon mitenkään, kun kuitenkin näkijöitä hirttosilmukan kaulaansa vetäneellä isällä oli neljä ympärillään,
Ambulanssi ei tahtonut ottaa psykoottista miestäni mukaansa, vaikka kerroin että yrityksiä jo kaksi takana,
jollei siskoni olisi tullut hätiin ja kertonut olevansa hoitaja, olisin ambulanssimiehistön mielestä saanut jäädä yksin kotiin lasten ja itsaria yrittäneen mieheni kanssa...uskoivat häntä, kun sanoi,että mies on psykoosissa, vaimoa eivät..?
Nyt elän täysin samassa päivässä ja ajassa edelleen , päivittäin, öisin, se on aina mielessäni. Avunanto ei kuulu kenellekään, ei kenellekään...