On pari esimerkkiä tuttavapiirissä. Jotenkin tuntuu,että jos mies on liian kiltti, hissukka jne jossain vaiheessa jaetaan lusikat. Tuttavani on mr. tunnollisuus. Ei tupakoi, kapakoi, kahvia juo..:) on töissä ensimmäisenä. Ei tekis pahaa kärpäsellekään aina ystävällinen, listaa vois jatkaa. Niin nyt muija otti ja lähti, siinä ei pari tenavaakaan painanut mitään. Toiselle puolitutulle kävi ihan samoin ja kaverit on hyvin samantyylisiä. Naiset kaipaa vissiin tiettyä renttumaisuutta. Välillä täytyy olla äijämäinen, varmaan kunnon rynkytystäkin. En tiedä olenko täysin metsässä ajatusteni kanssa, tämmöinen kutina vaan on..
liika kiltteys miehellä
Stefan
71641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä toi pitää jotenkin paikkansa... naiset pitävät herrasmiehistä, mutta kuitenkin pitää olla jämy. Muuten nainen tuntee, että mies ei välitä jos ei pidä "komentoa" ja aja omiakin mielipiteitä ja tahtoa läpi joskus. Naisella on turvallista elää tällaisen miehen kanssa. Jotenkin tuntuu, että naiset tarvitsevat miehen perheen pääksi, joka pitää ohjat käsissä. Sängyssä naiset tykkää siitä, että mies "tulee, ottaa ja panee" liian pehmoiset otteet ei naisia sytytä sängyssä.
Joten miehen pitää toisaalta olla hellä ja huomaavainen ja toisaalta ÄIJÄ. Siinä on haastetta meille miehille, koska naiset tarvitsevat erilaista miesta eri tilanteissa. Niinhän me miehetkin tarvitsemme erilaista naista. Me miehet pidämme naisista jotka päivällä huolehtivat perheestä, tekevät ruokaa ja kunniottavat miestä ja illan tullen sängyssä muuttuvat eläimellisiksi seksipedoiksi...
Olen juuri karkaamassa tosi kiltin miehen sylistä väkivaltaisen macho rentun syliin. Enkä edes itse mahda mitään tunteilleni, vaikka älyän sen olevan tosi tyhmää!
Voi se olla kyllä toisinpäinkin. Itselläni oli pitkä suhde, joka kesti 6,5 vuotta. Exäni oli dominoiva, ei tehnyt kotona mitään, arvosteli ja oli kyllä kova työmyyrä. Harrasti, mutta osasi juhliakin. Hellyyttä löytyi, kun koirien ja kissojen kanssa etsi. Alussa hän oli ns. unelmien mies minulle, mutta parina viimeisenä vuotena alkoi jo ottaan päästä. Koko viime talven sulattelin asiaa, ja lopulta alkukesästä sain itseäni niskasta kiinni. Lopetin suhteen melkein kuin seinään.
Löysin itselleni sitten toisenlaisen miehen. En tarkoita, että tossun alla eläjää, vaan miehen, joka myös on kiinnostunt kodin pidosta, minun tunteista. Hän osaa myös olla kova, jos vaaditaan. Tuntuu kuin olisimme nykyisen mieheni kanssa samalla aaltopituudella. Se on helpottavaa monen vuoden "helvetin" jälkeen.
Olen ollut jo muutaman vuoden myös sellaisen miehen kanssa, joka tekee kanssani ruokaa, siivoaa, käy kaupassa kanssani (ei jää odottelemaan autoon), käy jopa kirjastossa kanssani. Sellainen mies on minun makuuni, joka ei laiskottele sohvan pohjalla ja käske ämmän tehdä kaikkia, päin vastoin...pidän siitä kun hän auttaa minua kaikissa mahdollisissa asioissa, joissa hän miehenä pystyy auttamaan. (Esim. meikkien kanssa hän ei osaa auttaa.)
En kelpuuttaisi miestä, joka ei osaisi kertoa mielipidettään, vaan myötäilisi vain omiani. Miehen täytyy osata pitää minut kurissa, (edellyttäenkin että olen ainoa lapsi, hyvin itsepäinen) ja kertoa missä kaappi seisoo. Meillä on hyvin tasa-arvoinen suhde, miehen kanssa hellitään toisiamme, mies voi tiskata (yleensä tiskaa) ja minä voin korjailla tavaroita, eli tehdä ns. miesten hommia.
Tupakoimattomuus ja raittius huumeista, alkoholista, yms. on vaan hyväksi, eletäämpähän pidempään, ja pusutkin maistuvat ihanilta :)
Mieheni on kiltti ja hellä, me lässytetään toisillemme, ja nauretaan katketaksemme pöhköilyille. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mieheni pitäisi puoliani. Jos joku tulisi aukomaan minulle päätään, mieheni puolustaisi minua.
Miehessäni on jotain pientä "renttumaisuutta", vaikka hän on myös kiltti. Hän on hyvin mukautuva, ja osaa suhtautua eri tilanteisiin niinkuin pitää. Tämä kuitenkaan ei tarkoita sitä, etteikö hänellä olisi oma tahto. Mielelläni olen joskus hänen tahdonalaisenaan :)
Eli siis... Liika kiltteys? Kiitos EI :D
kaipaa renttumaisuutta, kuka ei. Ei kannata yleistää. Jos tuttavapiirissäsi on kaksi tapausta, niin se on kuin hyttysenpaska itämeressä. Sattuu myös tapauksia, että nainen jättää rentun ja ottaa kiltin miehen.
EI KAIKKI naiset arvosta renttuja, en ainakaan minä. Miehen tunnollisuus ja kiltteys ei ole se mikä näkyy ulospäin, moni kakku päältä kaunis. Itsellä oli täydellinen ja kiltti mies (muiden silmissä) josta otin eron. Sattui vain kahden kesken hakkaamaan tosi pahasti muutaman kerran. Luita murtui ja sen semmosta. Mutta muiden silmien alla oli kun herran enkeli. Ja minä häpesin niin etten sitä muille kertonut... pyyteli anteeksi, kukkia toi ja vannoi ja vakuutti ettei toistuisi. Ja minä annoin anteeksi, luotin ja toivoin. Tänäkin päivän osa tuttavista pitää minua hulluna kun jätin Mr täydellisen miehen.
Valitettavasti minä arvosta todellakin normaalia miestä, en sitä täydellistä kulissia ylläpitävää koti tyrannia, mutta rentulle sanon kyllä ei kiitos. Kukaan ei toistamiseen minua hakkaa, henkikulta on liian arvokas minulle.