Meidän seurustelumme on kestänyt 2 vuotta. Itselläni ei ole lapsia, miehelläni on. Mieheni on todella kultainen ja ymmärtäväinen. Mutta silloin kun mies on kiltti, tuntuu ettei mikään riitä vaatimuksille. Näin vain on, surullista. Me naiset osaamme olla todella vaativia ja ilkeitä. Olen myös kokenut aiemmin seurustelun nurjan puolen eli sen ettei mies ei ole ollut yhtä ihana, ymmärtäväinen.. Minussa tulee esiin kaksi puolta, toisinaan kun olemme kaksitaan olen myös huomaavainen ja kultainen. Mutta kun lapset tulevat kylään alan vaatimaan, en siedä lapsia.. ja sen kyllä mieheni huomaa... En voi itselleni mitään että käyttäydyn näin ilkeästi ja inhottavasti ja sanoillani loukkaan kultaista miestäni. Mikä minua oikein vaivaa?? Tunnen sisimmässäni että kaikki kärsimme ja he syyttömät varsinkin tästä tilanteesta. Pitäisikö lähteä suhteesta? Mieheni ansaitsee naisen joka hyväksyy hänen lapsensa ja joka on yhtä ihana kuin hän. Minä en sitä osaa olla. Tiedän että hän ei tule koskaan jättämään minua, ehkä hän vain on jäänyt jotenkin koukkuun.. tiedän että hänenkin kannaltaan olisi parempi että lähtisin.
Satutan miestäni
Telle
141480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hirtä itsesi! Tai minä voin tulla ja tehdä sen puolestasi...
Älä ole huoleti, et ole yksin asiasi kanssa. Erään tuttavani (yksinhuoltaja äiti) lapsen isä ei voi tavata lastaan lainkaan koska miehen uusi nainen ei anna. Kyllä teitä kaltaisiasi itsekkäitä, mutta kuitenkin niin marttyyrisiä naisia on maailma pullollaan...
Et sä oo mitenkään poikkeava. Ei kukaan nainen siedä miehensä lapsia, jos ne ei ole yhteisiä. Naiset nyt vaan on keskimäärin aika itsekkäitä.
Siis kyse ei ole minusta vaan eräistä tutuistani.
Minun isäni nykyinen vaimo on todella mukava ihminen. =/ Kultaisempaa vaimoa olisi ukko tuskin voinut löytää.
Onko se sitten säännön vahvistava poikkeus tai jotakin? =/
Puhuisit vaan omasta puolestasi. Kuka sä kuvittelet olevasi puhumaan koko sukupuolesi puolesta. Yksilöitä täällä ollaan. Vaikutat kovasti lapselliselta ihmiseltä, joka ei kestä sitä, ettei joka hetki voi ollakaan huomion keskipisteenä. Erityisen vastenmielistä on kohdistaa epämiellyttävyytensä lapsiin.
Kasva aikuiseksi tai hanki ammattiapua naurettavuuteesi. Erityisesti suosittelen jälkimmäistä, koska jonkinlaisesta psyykkisestä häiriötilasta/traumasta on pakko olla kysymys, jos et pysty hillitsemään itseäsi.
"me" naiset aika usein olemme syyttä suotta ilkeitä. Vaikutat jotenkin katkeralta!? Oletko yh? Oletko kateellinen Tellelle joka voi vain lähteä suhteesta? Tiedän kokemuksesta ettei ole helppoa hyväksyä toisen lapsia. Loppujenlopuksi kaikkihan ovat syyttömiä tilanteeseen.
Itselläni on lapsia ja jos eroisimme mieheni kanssa ja hänellä olisi nainen joka yrittäisi pilata isän ja lastensa suhteen tekisin mitä vain pitääkseni sen naisen poissa.
Isä on luonut suhdetta rakkaisiin lapsiin monia vuosia, eikä kenenkään miehen pitäis suostua kenenkään lutkan pompoteltavaks. Täytyy sanoa, että kyllä on miehessäkin vikaa.....
Olisko ollut asiaa miettiä tätä jo silloin kun panetti ja aloit suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia???
että lasta ei tässä tapauksessa kohdella huonosti. Mies voi aina lähteä suhteesta jos ei kestä! Näköjään tässä tapauksessa lapsi ei ole se ykkönen.
olla todella ilkeä. Miksi aloit yleensä seurustelemaan miehen kanssa, kun tiesit hänellä olevan lapsia. Olet luonteeltasi mustasukkainen luulisin.
sinä olet ketään arvostelemaan?? Mistä sitä tietää mitä toisen kotona todella tapahtuu? Hän ainakin tunnustaa vaikeutensa, ilmeisesti hän on masentunut tms. Meidän käyttäytymisemme johtuu usein lapsuuden kokemuksista, ei hän voi asialle mitään. Jos mies on noin reppana niin syyttäkööt itseään! Miksi aina syytetään sitä joka on ilkeä tai käyttäytyy huonosti? Ajatelkaa asiaa niin että häntä on esim. lapsena kohdeltu todella huonosti. Koska asia usein on näin. Miten sitä osaa käyttäytyä toisin jos lapsena on kohdeltu samoin?
Onhan se varmaan joskus vaikeaa...MUTTA ei ne lapset sulta pois ole.:) Kyl lapsi-isä-suhdet voi ees pikkasen kunniottaa. Ja jos nyt haluat pois suhteesta, ni sit menet. Mutta älä käytä tota marttyyri-linjaa.
lapset ovat vapaa-ajasta, kahdenkesken vietetystä ajasta pois!!!
Olen elänyt jo yli 2v yh-äitinä ja tapailin yhä erästä miestä joka ei voi elää kanssani samassa katon alla koska hän ei kestä lapseni takia vaikka rakastaa paljon minua..hänellä on kolme lasta. se on pulmia lasten takia.. mutta olen rakas lapsia kohtaan.. muta mies ei kestä lisää lapsia takia...:( Harmi näin on