Taidanpa sitten kuulua siihen (ilmeisesti harvaan ja valikoituun) ATN-naisten luokkaan. Olen 30-vuotias, enkä ole koskaan seurustellut. Eikä myöskään baareissa ympärilläni pyöri laumaa seuraani haluavia miehiä. Joskus olen harkinnut, että voisin olla aloitteellisempi, olen silloin tällöin koittanut, mutta taitaapi olla epäonnistuminen niin varmaa ettei kannata edes yrittää.
Suurin ongelmani on oikeastaan siinä, ettei minulla ole nykyisessä asuinkaupungissani minkäänlaista ihmissuhdeverkostoa; ei ystäviä eikä edes tuttavia vaikka olen asunut täällä jo useampia vuosia. Kun ei opiskele, ja työt ovat olleet vaihtuvia määräaikaisuuksia eri paikoissa, niin ei siinä oikein ehdi solmia mitään lähempiä ystävyyssuhteita kehenkään. Ja koskapa suurin osa parisuhteista solmitaan tietääkseni erilaisten tuttavapiirien välityksellä, niin hankalaksi menee.
En oikein edes tiedä, mikä minussa on varsinaisesti vikana. Olen ylipainoinen ja aika reilustikin (tosin nyt koitan laihduttaa ja olen jo saanut melkoisen osan painoani pois) ja tiedän sen olevan yksi syy. Mutta toisaalta taas ei tilanne ollut kovinkaan erilainen silloinkaan kun olin normaalipainoinen. Silloin tosin minulle saattoi tulla jotain seksiehdotuksia baareissa, mutta ei silloinkaan miesten taholta mitään halua tutustua minuun paremmin. Ja mitä ulkonäkööni muuten tulee, niin on minussa mielestäni kauniitakin piirteitä. (Jotkut ovat tosin sanoneet, että näytän jollain tavoin vihamielisen ja "kovan" näköiseltä, joten tiedä sitten, mitä tällaiselle voi tehdä)
Luonteeltani olen varsin rauhallinen ja hiljainen ainakin isommassa ja vieraammassa porukassa. Sen sijaan tuttujen keskuudessa ja pienemmässä ryhmässsä saatan olla välillä hyvinkin puhelias, ja olen kiinnostunut ja innokas keskustelemaan varsin monipuolisesti eri aiheista. Uusiin ihmisiin suhtaudun yleensä avoimesti, joten en pidä itseäni mitenkään kauhistuttavana ja pelottavana ja sellaisen jota kohtaan ei kiinnostunut mies uskaltaisi tehdä aloitetta. En tosin voi luvata, että kiinnostun jokaisesta, mutta ainakin pyrin antamaan pakit kohteliaasti ja siirryn epäkohteliaisuuteen ja töykeyteen vasta siinä vaiheessa, kun kohtelias kieltäytyminen ei ole tehonnut.
Luonteeltani olen kait sitten sellainen tavallinen suomalainen nainen: mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Pyrin ainakin olemaan reilu ja luotettava, en juoruile ja puhu muista pahaa selän takana, enkä levittele minulle kerrottuja yksityisasioita muille ihmisille. Olen mielestäni ainakin kohtuullisen älykäs ja huumorintajuinen. (Tosin miehen kaikille jutuille mielistelevästi kikattava nainen en todellakaan ole.) minun on vaikea uskoa, että tulisin olemaan parisuhteessa mikään nalkuttava kotityranni, tai muutenkaan täysin mahdoton tapaus mutta koskapa en ole parisuhteessa ikinä elänyt, niin tässä vaiheessa mahdotonta sanoa millainen lopulta olisin. Mutta ainakaan minulla ei ole tarvetta siivota ja tehdä muitakaan kotitöitä pilkuntarkassa järjestyksessä.
Nyt sitten vain pitäisi keksiä, että mistä kiikasta noitten parisuhdeasioiden suhteen. Ja voinko tehdä asioille jotain vai onko tilanne aivan toivoton.
Suurin ongelmani on oikeastaan siinä, ettei minulla ole nykyisessä asuinkaupungissani minkäänlaista ihmissuhdeverkostoa; ei ystäviä eikä edes tuttavia vaikka olen asunut täällä jo useampia vuosia. Kun ei opiskele, ja työt ovat olleet vaihtuvia määräaikaisuuksia eri paikoissa, niin ei siinä oikein ehdi solmia mitään lähempiä ystävyyssuhteita kehenkään. Ja koskapa suurin osa parisuhteista solmitaan tietääkseni erilaisten tuttavapiirien välityksellä, niin hankalaksi menee.
En oikein edes tiedä, mikä minussa on varsinaisesti vikana. Olen ylipainoinen ja aika reilustikin (tosin nyt koitan laihduttaa ja olen jo saanut melkoisen osan painoani pois) ja tiedän sen olevan yksi syy. Mutta toisaalta taas ei tilanne ollut kovinkaan erilainen silloinkaan kun olin normaalipainoinen. Silloin tosin minulle saattoi tulla jotain seksiehdotuksia baareissa, mutta ei silloinkaan miesten taholta mitään halua tutustua minuun paremmin. Ja mitä ulkonäkööni muuten tulee, niin on minussa mielestäni kauniitakin piirteitä. (Jotkut ovat tosin sanoneet, että näytän jollain tavoin vihamielisen ja "kovan" näköiseltä, joten tiedä sitten, mitä tällaiselle voi tehdä)
Luonteeltani olen varsin rauhallinen ja hiljainen ainakin isommassa ja vieraammassa porukassa. Sen sijaan tuttujen keskuudessa ja pienemmässä ryhmässsä saatan olla välillä hyvinkin puhelias, ja olen kiinnostunut ja innokas keskustelemaan varsin monipuolisesti eri aiheista. Uusiin ihmisiin suhtaudun yleensä avoimesti, joten en pidä itseäni mitenkään kauhistuttavana ja pelottavana ja sellaisen jota kohtaan ei kiinnostunut mies uskaltaisi tehdä aloitetta. En tosin voi luvata, että kiinnostun jokaisesta, mutta ainakin pyrin antamaan pakit kohteliaasti ja siirryn epäkohteliaisuuteen ja töykeyteen vasta siinä vaiheessa, kun kohtelias kieltäytyminen ei ole tehonnut.
Luonteeltani olen kait sitten sellainen tavallinen suomalainen nainen: mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Pyrin ainakin olemaan reilu ja luotettava, en juoruile ja puhu muista pahaa selän takana, enkä levittele minulle kerrottuja yksityisasioita muille ihmisille. Olen mielestäni ainakin kohtuullisen älykäs ja huumorintajuinen. (Tosin miehen kaikille jutuille mielistelevästi kikattava nainen en todellakaan ole.) minun on vaikea uskoa, että tulisin olemaan parisuhteessa mikään nalkuttava kotityranni, tai muutenkaan täysin mahdoton tapaus mutta koskapa en ole parisuhteessa ikinä elänyt, niin tässä vaiheessa mahdotonta sanoa millainen lopulta olisin. Mutta ainakaan minulla ei ole tarvetta siivota ja tehdä muitakaan kotitöitä pilkuntarkassa järjestyksessä.
Nyt sitten vain pitäisi keksiä, että mistä kiikasta noitten parisuhdeasioiden suhteen. Ja voinko tehdä asioille jotain vai onko tilanne aivan toivoton.
Vastaukset 8
Vanhimmat
?????????????
ylipainosta ensiksi ja sen jälkeen yritä sosialisoitua enemmän vaikkapa harrastusten kautta tai sitten yrittää saada niistä määräaikaisista työsuhteista ystäviä.
Sitten kannattaa vähän miettiä minkälaista miestä itse etsii koska sitä voi herkästi sulkea itsensä pois miesten ulottuvilla kun pitää kriteerejä joita omaavat ovat harvinaisuuksia tai eivät kiinnostu.
Vaikuttaa kuitenkin että sinussa olisi elämäniloa ja yritystä joka helpottaa.
Kuitenkin ensimmäisenä suosittelen sitä laihduttamista koska se voi kääntää pois nekin jotka muuten eivät katso ulkonäköä tai vaadi mahdottomuuksia naiselta.
en ymmärrä miksi aina korostetaan miten laihat naiset ovat muka aina paremmannäköisiä kuin lihavat. Ok yleensä näin on mutta esim torstaina näin kasvoiltaan kauniin naisen joka oli erittäin tukevassa kunnossa. Hän meni baariin ja olisin varmaan mennyt hänen peräänsä jos minulla ei olisi ollut töitä perjantaina. Minusta nainen voi olla kaunis vaikka hän olisikin lihava.
ajatella mutta kyllä vain miehet yleisesti noin ajattelevat.
Läski on rumaa.
Läskipossu on yksinkertaisesti ILJETTÄVÄ oli kasvot millaiset tahansa. En panis.
Naisen pitää olla hoikka, isotissinen ja hymyillä paljon. Siitä minä pidän.
Joskin näkisin, että nimenomaan tuo sosiaalisten kontaktien puute tulee estämään miesten tapaamisen myös tulevaisuudessa, vaikka kuinka laihduttaisi. Baarissa voi tavata jonkun, mutta muut kanavat ovat yleensä parempia tavata joku ns. tosimielellä. Baareissa harva on hakemassa itselleen vakituista kumppania, kun taas esimerkiksi tuttavapiirin kautta pikkuhiljaa tutustumalla voikin tavata jonkun jonka kanssa synkkaa.
Eli kannattaa yrittää saada ystäviä. Kannattaa ottaa selvää paikkakunnan harrastusmahdollisuuksista ja vastaavista, myös tällaisista voi saada ja yleensä saakin ainakin hyviä tuttuja, joiden kautta voi sitten tutustua ihmisiin.
"Sitten kannattaa vähän miettiä minkälaista miestä itse etsii koska sitä voi herkästi sulkea itsensä pois miesten ulottuvilla kun pitää kriteerejä joita omaavat ovat harvinaisuuksia tai eivät kiinnostu."
Ei tule baariympäristössä ilmi.
"Kuitenkin ensimmäisenä suosittelen sitä laihduttamista koska se voi kääntää pois nekin jotka muuten eivät katso ulkonäköä tai vaadi mahdottomuuksia naiselta."
Unohdin, paljonko sitä ylipainoa ap:lla oli. Jos sitä on todella paljon, se tosiaan on useimmille paitsi läskifanaatikoille turn off. Lievä ylipaino ei useimpia haittaa.
Annan kyyneleen ;(
"Eikä myöskään baareissa ympärilläni pyöri laumaa seuraani haluavia miehiä. Joskus olen harkinnut, että voisin olla aloitteellisempi, olen silloin tällöin koittanut, mutta taitaapi olla epäonnistuminen niin varmaa ettei kannata edes yrittää."
Tiedät jo mikä ongelmasi on. Ei, se ei ole ylipaino, jota jotkut ehkä täällä väittävät. Kokemuksesta voin sanoa, että ei minunkaan ympärillä miehet baarissa pyöri, mutta oma aktiivisuus on aina kannattanut. Mukavaa juttuseuraa on aina löytynyt ja joskus enemmänkin.