Olen jo loppuun uupunut elämästä...Nuori olen ja avioliitossa jo 3v. Meillä on ihana pieni lapsi, tosiaan vastaa 3 pientä lasta. toissä olen ja fyysisesti rankkaa se on. kotiin tultuani lapsi juoksee syliin eikä suostu muuhun kuin syliin. inkuu ja vinkuu pääni puhki. kotihommatkin tulee hoidettua toisella kädellä kun toisella pidetään lasta sylissa. ja kun lasta nukutan nukahdan itsekkin samantien.
Mies on vihainen kun seksielämä on haihtunut. Ei vain tee mieli kun on palanut loppuun, muttei hän sitä ymmärrä. pitäisikö hakea lääkitystä? mistä lapselle voisi hakea apua kun ei enää jaksa kuunnella inkutusta (ei itke vinkuu vain). Onko muillakin ollut samank?
Mies on vihainen kun seksielämä on haihtunut. Ei vain tee mieli kun on palanut loppuun, muttei hän sitä ymmärrä. pitäisikö hakea lääkitystä? mistä lapselle voisi hakea apua kun ei enää jaksa kuunnella inkutusta (ei itke vinkuu vain). Onko muillakin ollut samank?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuulostaa siltä ettei sulla ole sellaisia ystäviä
kenen kanssa voisi jakaa ongelmia?
Tää tuntuu varmaan hullulta ehdotukselta, mutta
mene johonkin kerhoon lapsen kanssa.missä on muitakin äitiä ja lapsia Niin saat tutustua muihin.
Niissä usein saa tietoa mitä voisi soveltaa omaan elämään. Kaikilla on joskus vaikeaa. Lapset vaatii niin paljon huomiota kuitenkin.
vai olisiko sulla mummia joka voisi olla mukana kasvattamassa lasta sun kanssa. Tuki on aina tarpeen vaikka se tuntuisi tylsältä vastaanottaa.
koetahan jaksaa ,lämpöiset halit.
jos sä haluat kirjoittaa enemmän mulle niin annan sitten sähkäp.osoitteen vaikka?
Ei ole ihan tavallista että pieni lapsi väsyttää äidin noin. Olisi varmaan syytä selvittää ensin, miksi lapsi on niin vilkas ja miksi hän kaipaa syliä niin paljon. Vinkuminenkin voi olla oire jostain, että lapsi ei olekaan terve, tai ehkä se reagoi johonkin ongelmaan perheessänne? Puhu vaikka neuvolassa ensin niin siellä tutkitaan sitten vähän tarkemmin, onko fyysisesti ja kehityksen puolesta kaikki hyvin. Rutiinitarkastuksissa ei aina kaikkea huomaa.
Toinen paikka olisi hakeutua perheneuvolaan miettimään sitä jaksamista, lapsen käsittelyä ja parisuhdettanne. Ehkä tarvitsette ohjeita miten käsitellä lasta että se rauhottuisi?
Entä millainen on päivähoito? Oletko varma että lapsella on päivän aikana kaikki hyvin? Oletko puhunut hoitajan kanssa?
Joka tapauksessa kannattaa selvitellä syitä lapsen käytökseen. Useimmiten löytyy syyt ja hoitokeinot ja tilanne saadaan helpottamaan. Esimerkiksi jos taustalla on sairaus tai kehityshäiriö, on hyvinkin tarpeellista ja hyödyllistä selvittää asia.
juurikin vanhempiin, ja nimenomaan hoidossa olon jälkeen, ja se on ihan normaalia, en pahemmin tunne lapsia jotka eivät joskus niin tekisi! Ja myös väsymyksesi on normaalia! Miehesi käytös ei ole normaalia, se että työ ja lapsi vie kaikki mehut, niin äijällä ei ole sen jälkeen oikeutta vaatia sinun tyhjästä mehu-varastosta yhtään pisaraa, päinvastoin hänen kuuluu sinne sitä mehua hommata, muutenhan se on paljon helpompi elää ilman sitä miestä!
Juttele miehesi kanssa vakavasti ja vaadi apua häneltä.
Ja mitä lapseen tulee, niin tuo on luultavasti joku ohimenevä vaihe, joka lievittyy ajan kanssa.
Vinkumista voit toki yrittää jollain konstin hillitä.
Edes lapsi ja työ eivät saa pilata noin pahasti miehen ja vaimon suhdetta. Kyllä niistä huolehtia täytyy, mutta niin täytyy myös aviosuhteesta. Se nyt ei tarkoita tässä vain rakasteluelämän aktiviteetteja vaan ylipäätään yhteistä aikaa -sellaista, jolloin työkännykkä on kiinni, ja lapsi hoidossa - aina silloin tällöin.
Eikä sekään ole ihan normaalia, että lapsi kitisee ja roikkuu niin pahoin, ettei voi kotihommia tehdä rauhassa. Joskus on varmaan ihan normaalia, mutta aika turvattomuudentunteelta tuo vaikuttaisi, jos aina jatkuu. Siinä vaiheessa kun äiti ei jaksa kuunnella, on todella syytä hakea apua sekä avioparille, että lapselle.
Mutta onko isä sitten auttamassa lapsen kanssa lainkaan, herää kysymys? Voisi vähän jakaa noita vastuita.
mieleen, että auttaako isä tarpeeksi (tai lainkaan?) lapsen hoidossa tai kotitöissä? Jos molemmat käyvät töissä, niin puolet kotitöistä ja lastenhoidosta kuuluu miehelle!
Toinen leikkii lapsen kanssa ja toinen tekee ruuan!
Toinen hoitaa lasta ja toinen pesee pyykkiä jne.
>>Toinen leikkii lapsen kanssa ja toinen tekee ruuan!
>>Toinen hoitaa lasta ja toinen pesee pyykkiä jne.
Juuri noin. Jos mies vaan katsoo telkkaria kun vaimo tekee molempia yhtaikaa eikä itse ymmärrä auttaa, niin pyydä häntä vaikka valitsemaan kumman tekee, sinä et jaksa kaikkea.
Ja siihen lapsen kitinään kannattaa aluksi kokeilla ihan yksinkertaista konstia: kysy mikä on hätänä. Kyllä kolmivuotias jo osaa sen verran puhua. Jos ininä vaan jatkuu, kiellät vaan jämäkästi, "älä kitise!" Ellei sanominen tehoa, lasket lapsen pois sylistä ja sanot että syliin pääsee sitten kun ininä loppuu. Voi joutua treenaamaan jonkun aikaa, mutta ole johdonmukainen.
Kyllä se siitä.
Tuli mieleen, että jos lapsi tosiaan on 3v, niin juuri tuossa iässähän aletaan kokea sitä eroahdistusta, kun lapsi viimein ymmärtää olevansa erillinen äidistä erotettu yksilö. On rankka paikka, kun äiree ei ookkaan enää koko ajan kiinni. Tästä syystä lapsi varmaankin on nyt niin kitinäpäällä. Mutta kun perusturvallisuus vaan taataan, niin kyllä tuo vaihe ohi menee.
Voimia vaan avioliittoon. Avioliitto on kuin kukka. Jos sitä hoitaa ja kastelee, se pysyy kukoistavana ja on kaunis ja ihana. Välillä kukat ovat nupussa, välillä auki, välillä kuivaneita, mutta kun juuret saa ravintoa, niin kukoistus aina palaa.
Lapsi vaistoaa helposti, jos äiti väsyy lapsen läheisyyteen ja ripustautuu vielä tiukemmin äitiin. Silloin, kun on tehtävä kotitöitä, älä käytä aikaa lapsen syliinottamiseen ja paijaamiseen, vaan sano, että nyt on laitettava ruoka tai pyykit tai mitä sitten onkin. Mutta yritä löytää joka päivä vaikka vain puoli tuntia ja viikonloppuisin tietysti enemmän ihan vain lapsen kanssa olemiseen ja tehkää jotain, mistä molemmat pidätte, jolloin lapsi voi tuntea, että sinusta on kivaa olla hänen kanssaan, jolloin hänelle ei tule niin suurta tarvetta ripustautua koko ajan sinuun.
Kirjoituksestasi henkii niin fyysinen kuin henkinenkin väsymys, loppuun palaminen. Miksi mies ei ole lapsen kanssa kun teet, teette kotitöitä?? Lapsi on viaton väsymykseen vanhempien pahaan oloon. Tuolla aikaisemmissa kirjoituksissa kehoitettiin puhumaan neuvolassa ongelmista, se on hyvä neuvo, samoin kuin johdonmukaisuus lapsen kanssa niin, että alpsi tuntee olevansa rakastettu ja turvassa.
Hakematta tulee mielee, että lapsellasi on joku diaknosoitu vaiva, joka ilmenee ripustautumisena, poikeavana käytöksenä. Päivähoitopaikka voi olla sopimaton lapsellesi, juttelu päivähoitopaikan henkilökunnan/hoitajan kanssa voi auttaa selvittämään onko siellä jotain korjattavaa? Jos lapsellasi on diaknoosi, hoitava lääkäri voi auttaa sopivan hoidon/hoitopaikan löytämisessä ja antaa vinkkejä kuinka kasvataa, ottaa huomioon lapsenne erityistarpeet. Vertaisryhmät voivat olla suureksi avuksi teille.
Lopuksi lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat, molempien vanhempien aikaa ja rakkautta se tuo sitä yhteenkuuluvuuden , turvallisuuden tunnetta. En usko, että miehesi on niin ymmärtämätön kuin kirjoitit, puhu hänelle! Isä on perheen aikuinen, jolle sinun äitinä pitää kertoa omat tarpeesi, hän on myös sinua varten. Isän pitää ymmärtää, että äitikin väsyy, uupuu ilman henkistä ja fyysistä tukea vanhemmuudessa. Puhu miehellesi ja voimia sinulle itsesi ja perheesi hoitamisessa ja rakastamisessa.