Ennenkuin haukutte minut syvimpää helvettiin niin lukekaa läpi ja miettikää hetki.
Ihmiset näkevät valtavasti vaivaa opiskeluun ja kouluttautumiseen ja harrastuksiin ja työelämään.
Mutta mitään he eivät ole valmiita myötäilemään ihmissuhteen eteen. Odotetaan kotona ja vaikka jos "se oikea" tulee ja piilotetaan se kotiin ja sen jälkeen pelätään milloin se lähtee jonkun toisen matkaan. Ei uskalleta ottaa kompromissejä koska kuvitellaan että omistetaan toinen ikuisesti. Ja jos joku piirre kiinnostaakin valtavasti niin se ei riitä kun se toinen piirre ei ehkä ole juuri sitä ominta itseään.
Uusivuosi lähestyy ja samalla minun uuden suhteen vuosi. Haluaisin seuraavaksi olla yhdessä jonkin hyvin mielenkiintoisen mutta ehkäpä myös aivan täysin erilaisenkin ihmisen kanssa. Ihmisen jonka kanssa pidämme vuoden verran yhtä ja teemme kuitenkin ihan kaikkea mahdollista, matkustelemme, mökkeilemme, harrastamme, lomailemme jnee milloin mitäkin.
Olisitte kaikki paljon onnellisimpia ja ystävällisimpiä toisillenne jos että kuvittelisi omistavanne ihmistä ikuisesti, vaan ihan täysin päinvastoin omistaisittekin hänelle hetken teidän omaa aikaanne.
Sitäpaitsi itse elämästä ja itsestään oppii paljon enemmän kun sopii heti aluksi että katsotaan yhdessä vain vuosi. Ja vuoden kuluttua sinulla onkin uusia harrastuksia, olet nähnyt uusia asioita, olet oppinut uusia juttuja, sellaisia joita et muuten olisi koskaan tullut edes ajatelleeksi.
Ja mikä tärkeintä vuoden jälkeen sinulla ei ole pirttihirmua eikä vihaista exää, eikä avioeroja, eikä omaisuuksien jakoa juristilauman kanssa. Vaan todennäköisesti sinulla on sen sijaan läheinen sydänystävä.
Jos saisin valita niin haluaisin tutusta seuraavaksi vaikka galleristiin ja huom en ole taidemaalari, vaan juuri tuosta asiasta en tiedä vielä yhtään mitään. Hyvä puoli asiassa on juurikin se että voi tutusta hyvinkin erilaisiin ihmisiin joihin ei ehkä muuten tutustuisi.
Ihmiset näkevät valtavasti vaivaa opiskeluun ja kouluttautumiseen ja harrastuksiin ja työelämään.
Mutta mitään he eivät ole valmiita myötäilemään ihmissuhteen eteen. Odotetaan kotona ja vaikka jos "se oikea" tulee ja piilotetaan se kotiin ja sen jälkeen pelätään milloin se lähtee jonkun toisen matkaan. Ei uskalleta ottaa kompromissejä koska kuvitellaan että omistetaan toinen ikuisesti. Ja jos joku piirre kiinnostaakin valtavasti niin se ei riitä kun se toinen piirre ei ehkä ole juuri sitä ominta itseään.
Uusivuosi lähestyy ja samalla minun uuden suhteen vuosi. Haluaisin seuraavaksi olla yhdessä jonkin hyvin mielenkiintoisen mutta ehkäpä myös aivan täysin erilaisenkin ihmisen kanssa. Ihmisen jonka kanssa pidämme vuoden verran yhtä ja teemme kuitenkin ihan kaikkea mahdollista, matkustelemme, mökkeilemme, harrastamme, lomailemme jnee milloin mitäkin.
Olisitte kaikki paljon onnellisimpia ja ystävällisimpiä toisillenne jos että kuvittelisi omistavanne ihmistä ikuisesti, vaan ihan täysin päinvastoin omistaisittekin hänelle hetken teidän omaa aikaanne.
Sitäpaitsi itse elämästä ja itsestään oppii paljon enemmän kun sopii heti aluksi että katsotaan yhdessä vain vuosi. Ja vuoden kuluttua sinulla onkin uusia harrastuksia, olet nähnyt uusia asioita, olet oppinut uusia juttuja, sellaisia joita et muuten olisi koskaan tullut edes ajatelleeksi.
Ja mikä tärkeintä vuoden jälkeen sinulla ei ole pirttihirmua eikä vihaista exää, eikä avioeroja, eikä omaisuuksien jakoa juristilauman kanssa. Vaan todennäköisesti sinulla on sen sijaan läheinen sydänystävä.
Jos saisin valita niin haluaisin tutusta seuraavaksi vaikka galleristiin ja huom en ole taidemaalari, vaan juuri tuosta asiasta en tiedä vielä yhtään mitään. Hyvä puoli asiassa on juurikin se että voi tutusta hyvinkin erilaisiin ihmisiin joihin ei ehkä muuten tutustuisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ahaa ja joka vuosi säret jonkun sydämen, nokkelaa.
Mutta kerroppa....miksi vaihtaa kumppania joka vuosi jos on yhden kanssa hyvä olla?:) Ei ketään saa omistaa - eikä itse asiassa voikaan. Eikä ole edes tarviskaan jos suhde on hyvä ja toimiva, luottamus ym. toimii puolin ja toisin. Ja usko tai älä mutta sellaisiakin suhteita on. Kirjoituksestasi saa käsityksen, että sinulla on useimmat suhteet epäonnistuneet (oman asennevammasi vuoksi?) ja peität katkeruutesi tuolla tekstillä.
vakavissaan ehdottamaan minulle vuoden koeaikaa, nauraisin varmasti pissat housussa. Ensinnäkään, en voi heti tietää kestäisikö kyseinen suhde edes päivää ja toisekseen, miehet ovat keskimäärin kovin omistushaluisia.