Dm?
Aluksi tuli räpelöityä niin, että sormet olivat melkein 45-asteen kulmassa nauhoihin. Onnistuihan se jotenkin. Sitten vastaan tuli sellainen kappale missä piti vaihtaa koko ajan Dm:iin.
Tuli kokeiltua, että mitä jos ne sormet laittaisi melkein nauhojen suuntaisesti. Käsivarren asentokin muuttui hieman. Peukkukin meni keskemmälle kaulan takaosassa.
Onko tämä sitten "oikeampi" ja parempi tapa vai onko hyviä tapoja hemmetin monta?
Aluksi tuli räpelöityä niin, että sormet olivat melkein 45-asteen kulmassa nauhoihin. Onnistuihan se jotenkin. Sitten vastaan tuli sellainen kappale missä piti vaihtaa koko ajan Dm:iin.
Tuli kokeiltua, että mitä jos ne sormet laittaisi melkein nauhojen suuntaisesti. Käsivarren asentokin muuttui hieman. Peukkukin meni keskemmälle kaulan takaosassa.
Onko tämä sitten "oikeampi" ja parempi tapa vai onko hyviä tapoja hemmetin monta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
tapa on se missä sointu soi puhtaasti ja käden asento tuntuu itselle mukavalle..
Tuntuiko kumpikaan tavoista yhtään tutulta sinun käteesi? Vai oliko oliko sinulla kolmas tapa?
Ihan niin kuin ajan säästämiseksi. Kaikkia niitä minä tietenkin kokeilen, se on selvä.
45 astetta nauhoihin niin taitaa olla rannekin aika mutkalla. Uskoisin et kun tarpeeks harjoittelet niin rupee sormet oleen aika lailla nauhojen suuntaiset. Siis se sama..treeniä treeniä treeniä ja sit välillä lepoa. Kolme vuotta ja alkaa sujua jo paremmin.
suhteeni, mutta kai sitä kolmessa vuodessa oppii ...
No mutkalla ja mutkalla. Kyynärvartta särkee, että se kai riittää vastaukseksi. Että ihan tarpeeseen se neuvo tuli.
kolmessa vuodessa päästään alkuun ja saattaa olla silloin se hetki et huomataan edistyminen. Kivut tulee ja menee. Loppuvat aikanaan ja lähes kokonaan. Pari vuotta kun lisää harjoitellaan ja osataan jo aika tavalla. Seitsemän vuotta ja alkaa olla tekniikka hallussa ja voidaan alkaa fiilistellä. Barret ne kestää aikansa. No edistyminen on yksilöllistä.
Treeniä,treeniä ja...........
tai realisti ... Tai sitten tarkoitat, että seitsemässä vuodessa osataan jo soittaa.
Innostukseni kitaransoiton harjoitteluun taisi lopahtaa.
Seitsemän vuotta on pitkä aika. Kuulostaa paljon mukavammalta, että sitä oppii koko ajan uutta. Ihan viikossa parissa.
Seitsemän vuoden päästä hiukseni ovat harmaat. Tai mistä sitä tietää minkä väriset ne silloin on. Masentava ajatus.
No, kaikki kestää aikansa.
Toki vuodessa oppii soittamaan ihan kivasti. Edistyminen on vaan aika hidasta ja vaatii kärsivällisyyttä. On toki mahdollista että joku oppii vuodessa sen mikä toiselta kestää kolme vuotta. Oma " urani " on perinteinen, nöösinä rämpyteltiin ja oltiin muka osaavinamme. No se jäi ja nyt vanhempana innostus on virinyt. Soitan joka päivä noin 15 min - 1 tunti. Aktiivista soitantoa on nyt kestänyt vajaa neljä vuotta ja voin sanoa et nyt lähtee ja paranee joka päivä. Treenaa ja treenaa, siit se lähtee. Aina kitara käteen kun oot kotona. Kun tekniikka alkaa olla hallussa on makee fiilistellä. Älä jätä hommaa kesken. Yritä opetella barret F ja CM ainakin aluksi. Kannustusta veliseni. Soita Soita ja Soita.