Muutama tunti sitten sain kuulla ikävän uutisen, ero tuli. Vaikka seurustelimme vain 4kk olin kiintynyt tähän ihmiseen enemmän kuin kehenkään muuhun. Olen ollut aina huono näyttämään tunteitani, siksi minua harmittaakin kun pidin häntä liian itsestään selvyytenä. Vielä kaksi päivää sitten sain herätä hänen viereltä tunsin olevani onnellinen kaikki oli hyvin. Eroamisen syyksi hän kertoi että hän välitti minusta vain ystävänä. Aiemmissa suhteissa olen tullut petetyksi useaan kertaan, mutta nekään ei ole tuntunut näin pahalta. Olen kärsinyt masennuksesta pidemmän aikaa, ja tuo ihminen on ollut se ainut valo. Nyt tuntuu että olen taas pohjalla enkä halua enään nousta. Olen monesti sanonut läheisilleni kun heille on tullut ero että aika parantaa haavat, ja että kannattaa vaan heti laittaa uutta matoa koukkuun eikä jäädä suremaan. Olen alkanut erakoitaua, minulla ei ole enään harrastuksia ei ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ei yhtään mitään. Tiedän että selvitäkseni tarvitsisin uusia ystäviä ja uusia harrastuksia mutta liikkeelle lähteminen tuntuu liian vaikealta.
Hetki sitten kaikki oli vielä hyvin.
Riku_.,
4748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselle kävi suurinpiirtein samanlainen tilanne eilen illalla. Niin kuin toista ihmistä pystyy rakastamaan ja kunnioittamaan; kaikki haihtui tuhkana ilmaan. Minäkin luulin, että kaikki oli hyvin ja joulukin tulossa ja muuta mukavaa, mutta todellisuus olikin sitten se että tämä ihminen oli löytänyt uuden nuoremman ihmisen rinnalleen. Se tieto tuli minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta; mutta jotenkin eilen minulla oli koko päivän sellainen tunne, että kaikki ei ole hyvin, mutta en kyllä tällaista olisi voinut kuvitellakaan. Minä päätin jo edellisen suhteen kariutuessa, että nyt en enää särje itseäni, mutta tässä sitä taas ollaan. Niin pohjalla taas kun olla voi. Töissäkin tänään kaikki palautui mieleen ja itkuhan siinä tuli, mutta pohjalta ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin ja ylöspäin ja ylöspäin. Samaa voin sanoa sinullekin; tässä elämässä on paljon iloja kun vain jaksaa katsella ympärilleen. Mutta se ihminen joka ei ole koskaan kokenut todellisia sydänsuruja, ei tiedä kivusta mitään. Mutta eikun suunta kohti huomista!!!
Olenpa yrittänyt ottaa sitä suuntaa jo lähes kaksi kuukautta mutta edelleen olen niin pohjalla kuin vain voi ihminen olla. Mikään elämässäni ei tunnu hyvältä. Nyt olen henkisesti sekä fyysisesti todella kärsinyt ja huominen pelottaa valmiiksi.
Sanoit että tuo toinen oli sinulle kaikki kaikessa. Sellaista taakkaa ei voi toiselle ihmiselle asettaa, että hän olisi jollekulle kaikki kaikessa. Elämässä on oltava muutakin kuin parisuhde; harrastuksia, ystäviä ja työtä sekä opiskelua. Toiselle käy liian raskaaksi, jos ei toisella ole lainkaan omaa elämää. On raskasta, jos toinen ripustautuu ja riippuu. Tilaa täytyy olla hengittää. Käy läpi erosi asiallisesti sitä surren ja laita sitten vasta uudet verkot veteen. On hyvä olla hiukan yksin ja mietiskellä. Ryntäämällä uuteen suhteeseen siirtää ongelmia vain eteenpäin. Tällaisessa tilanteessa tulee tehdä surutyö rauhassa loppuun. Ja surutyö on nyt sanan varsinaisessa merkityksessä työtä, itkua, ikävää, suuttumusta vihaa ja kaipausta. kun ne kaikki tunteet on käyty läpi ja koettu, vapautuu tilaa jälleen uudelle suhteelle tai vapaudelle. Se kestää aikansa. mutta lopulta asian käsitteleminen surutyön avulla kannattaa.
Sinkkunakin voi olla ja elää. Aina ei tarvitse olla parisuhteessa elääkseen täyteläistä elämää eikä se ole ainoa elämisen malli. Sinkkunakin voi löytää itsensä ilman että on riippuvainen toisesta. Opiskella, tehdä työtä ja harrastaa. ja jos se oikea osuu kohdalle jonain päivänä, niin silloin on kypsyminen ja aikuistuminen tapahtunut yksin ollessa ja mietiskellessä. Silloin parisuhdekin saa mahdollisuuden kukoistaa aivan toisella tavalla.
niin hyvää tekstiä, että ei mitään lisättävää.
Parisuhteen merkitys on median yms. ansiosta nostettu niin korkealle, että moni tosiaan ajattelee sen olevan se pääasia elämässä, asia, jota ilman ei voi elää jne..
Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole tarkoitettu ja parhaiten tuntuvat onnistuvan ne suhteet, joissa osapuolilla on mahdollisimman pitkälle "omat elämät".
Itsellenikin oli todella vaikeaa tajuta se, että pilasin omalta osaltani pitkän suhteen "rakastamalla liikaa", roikkumalla.. :(