Miksi tämä yhtäkkiä on näin vaikeaa?
Tapailimme jo hyvän aikaa erään naisen kanssa, mutta kumpikaan emme halunneet sitoutua liikaa. Molemmat rakastuimme toisiimme, joilloin hän yhtäkkiä hommasikin vierelle toisen "hoidon", johon sitten onnistui kehittämään sen verran syvän suhteen, että joutui tasapainoilemaan meidän molempien välillä. Itse olin niin tyhmä ja epätoivoinen ja rakastin niin paljon, etten pystynyt häntä tämän takia jättämään, vaan odotin vain, että hän "tulisi järkiinsä".
Kuitenkin tiesin, ettei hän tulisi järkiinsä, sillä olen muuttamassa ulkomaille pian ja siksi hän ei halunnut luopua siitä toisesta, kun minusta joutuisi luopumaan joka tapauksessa. Sitten hän sanoi, että on tehnyt päätöksensä ja lemppasi minut. Toisaalta hän myös kertoi pelkäävänsä, että on tämän "väärän" tyypin kanssa yhdessä vielä jos joskus palaan reissuiltani ja kuitenkin pitäisi minua "oikeana". Minä toivon, mutta en laskisi sen varaan :/
Nyt en saa häntä mielestäni ja etenkään sitä, että tälläkin hetkellä viettää romanttista iltaa miehensä kanssa. Toisaalta olen vahingoniloinen siitä, että hän kuitenkin sitoutui, vaikka olisi halunnut säilyttää vapautensa, ja minä pääsen muuttamaan ulkomaille ilman "parisuhteen taakkaa".
Hän on kuitenkin jo pitkältä ajalta paras ystäväni ja hän on se, jolta haen tukea ja lohtua. Ongelmana on vain tietysti se, että tämän miehenpuolensa mustasukkaisuuden tähden ei voi minulle antaa sitä tukea, jonka tarvitsisin ja muutenkin menetän ystävän, koska emme voi kuitenkaan olla tämän toisen miehen kanssa samoilla mestoilla.
Ahdistaa niin, että vatsassa velloo ja jotenkin tuntuu, että tilanne vaan pahenee koko ajan. Eihän sen niin pitäisi mennä! Aluksihan sen pitäisi tuntua pahimmalta ja sitten helpottaa. Nyt vaan jokainen päivä on toistaan paskempi ja vaikka innolla odottamani ulkomaille muutto lähestyy, en pysty innostumaan siitäkään, vaan ajattelen vain, että en pääse "vahtimaan" eksääni ja estämään häntä rakastumasta yhä syvemmin tähän "väärään" mieheen...
Tapailimme jo hyvän aikaa erään naisen kanssa, mutta kumpikaan emme halunneet sitoutua liikaa. Molemmat rakastuimme toisiimme, joilloin hän yhtäkkiä hommasikin vierelle toisen "hoidon", johon sitten onnistui kehittämään sen verran syvän suhteen, että joutui tasapainoilemaan meidän molempien välillä. Itse olin niin tyhmä ja epätoivoinen ja rakastin niin paljon, etten pystynyt häntä tämän takia jättämään, vaan odotin vain, että hän "tulisi järkiinsä".
Kuitenkin tiesin, ettei hän tulisi järkiinsä, sillä olen muuttamassa ulkomaille pian ja siksi hän ei halunnut luopua siitä toisesta, kun minusta joutuisi luopumaan joka tapauksessa. Sitten hän sanoi, että on tehnyt päätöksensä ja lemppasi minut. Toisaalta hän myös kertoi pelkäävänsä, että on tämän "väärän" tyypin kanssa yhdessä vielä jos joskus palaan reissuiltani ja kuitenkin pitäisi minua "oikeana". Minä toivon, mutta en laskisi sen varaan :/
Nyt en saa häntä mielestäni ja etenkään sitä, että tälläkin hetkellä viettää romanttista iltaa miehensä kanssa. Toisaalta olen vahingoniloinen siitä, että hän kuitenkin sitoutui, vaikka olisi halunnut säilyttää vapautensa, ja minä pääsen muuttamaan ulkomaille ilman "parisuhteen taakkaa".
Hän on kuitenkin jo pitkältä ajalta paras ystäväni ja hän on se, jolta haen tukea ja lohtua. Ongelmana on vain tietysti se, että tämän miehenpuolensa mustasukkaisuuden tähden ei voi minulle antaa sitä tukea, jonka tarvitsisin ja muutenkin menetän ystävän, koska emme voi kuitenkaan olla tämän toisen miehen kanssa samoilla mestoilla.
Ahdistaa niin, että vatsassa velloo ja jotenkin tuntuu, että tilanne vaan pahenee koko ajan. Eihän sen niin pitäisi mennä! Aluksihan sen pitäisi tuntua pahimmalta ja sitten helpottaa. Nyt vaan jokainen päivä on toistaan paskempi ja vaikka innolla odottamani ulkomaille muutto lähestyy, en pysty innostumaan siitäkään, vaan ajattelen vain, että en pääse "vahtimaan" eksääni ja estämään häntä rakastumasta yhä syvemmin tähän "väärään" mieheen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
..nyt ihan ensiksi se, miten suremisen ja tunteiden "pitäisi" mennä. Ei ole mitään standardia tai tarkkaa ohjekirjaa, miten kukakin tuntee. Me ollaan yksilöitä ja yksilöllistä on myöskin se, miten ja missä tahdissa me asioita käsitellään.
Aikalailla faktahan on myös se, että SÄ et voi oikeesti estää exääs rakastumasta tai tekemästä mitään muutakaan, oli kyseessä sitten väärä tai oikea. :(
Todella ikävä tilanne, kun kaiken päälle vielä menettää sen hyvän ystävän.. :(
Mä en voi muuta, ku toivottaa aivan hirmuisesti voimia. Se ulkomaille muutto voi kyllä helpottaa unohtamista..
No oot muuttamassa ulkomaille :)
Siellä sulle avautuu uusi maailma, uudet ihmissuhteet ja muuta.
Voi olla, että oisit muutenkin siellä exäsi unohtanut tai kokenut pelkkänä rasitteena.
Eilisen portit on usein suljettava päästäkseen eteenpäin