En enää tiedä mitä tehdä.
Olen liian ahdistunu ja mielessä pyörii jatkuvasti yksi ja sama kysymys, että pitäisikö meidän lähteä kulkemaan eri teitä.
Vaikka rakastanki poikaystävääni niin jotenki se vaan laittaa ahdistamaan. Yhdessäolomme.
Asumme viikot erillään.. mutta nykyään kaipaan jo omaa rauhaa enemmän. Väärinhän se on poikaystävääni kohtaan.
Hän ei osaa päättää omista asioistaan melki lainkaan. Joten joudun auttamaan sitä päätöksissä. Esim. sellaisissa, että mitä se kaupasta ostaa.
Ja se, että olen meidän suhteen "pomo". Päätän mitä tehdään eikä poikaystäväni sano vastaan..
Se on liian kiltti. Eikä riitaa saa aikaseks millään.
Puhumme vähän. Ja tunnen hänet kuitenkin sen verran hyvin, että tiedän sillä olevan ongelmia. Mutta kun se ei saa suutansa auki. Vaikka kuinka haluaisi puhua.
Mitä tehdä?
Olen liian ahdistunu ja mielessä pyörii jatkuvasti yksi ja sama kysymys, että pitäisikö meidän lähteä kulkemaan eri teitä.
Vaikka rakastanki poikaystävääni niin jotenki se vaan laittaa ahdistamaan. Yhdessäolomme.
Asumme viikot erillään.. mutta nykyään kaipaan jo omaa rauhaa enemmän. Väärinhän se on poikaystävääni kohtaan.
Hän ei osaa päättää omista asioistaan melki lainkaan. Joten joudun auttamaan sitä päätöksissä. Esim. sellaisissa, että mitä se kaupasta ostaa.
Ja se, että olen meidän suhteen "pomo". Päätän mitä tehdään eikä poikaystäväni sano vastaan..
Se on liian kiltti. Eikä riitaa saa aikaseks millään.
Puhumme vähän. Ja tunnen hänet kuitenkin sen verran hyvin, että tiedän sillä olevan ongelmia. Mutta kun se ei saa suutansa auki. Vaikka kuinka haluaisi puhua.
Mitä tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luulen että sun pitäis kertoa poikaystävälles mitä tunnet, ja saada hänet kertomaan jotenkin mikä häntä painaa. Koska kokemuksesta puhun että se kyllä helpottaa jälkeenpäin kun on saanut puhua vaikka se olis kuinka vaikeeta :) Jos yksinoloa kaipaat niin.. Jaa, vaikea sanoa mitään siihen? poikakaverias kohtaan vähän ilkeätä? koska jos hän haluaa olla sun kanssa? siinäkin teille yksi puheenaihe. Ja jos asutte viikot erillään niin miten kaipaat yksinoloa vielä lisää? vai tarkotatko et voit kenen kans tahansa tulla ja tehdä mitä tahansa? Mutta suosittelen perinpohjasta keskustelua, se valaisee ja antaa eksyneille pimeyteen suunnan.
Terve lonely. Millekäs elämä maistuu???
Tässähän tämä joteensakin eteenpäin kulkee, ajatukset sentään jotenkin paremmat kun on pääsykoekin huomenna et ei kerkee miettiä koko aikaa samaa asiaa :) mut huomenna sit näkee aijai mitä tuleman pitää meninpäs apaattiseks kun mietin :) noh toivon että tilanne setviytyy parhain päin. Mites sulla menee? :)
Tulin tossa toissapäivänä törmänneeksi exään, ja saatiin tälläkertaa rauhallinen keskustelu aikaseksi. Noh, niinku kaikissa elokuvissa, herkkähetki oli väistämätön, koska molemmilla on kuitenkin tunteita toisiaan kohtaan, ja nyt sitten nuoleskelen aukirevittyjä haavoja :( ja toivon ettei arvet ainakaan kasva.
Muuten ihan ok. :) Pidän sulle peukkuja huomenna!!!
anna sen näyttää että se osaa muuttua, jos kerran juttelette kunnolla ja poikaystäväs kertoo mitkä asiat painaa ja lupaa asioiden muuttuvan niin anna hänen todistaa se.
Miksi kiusata itseään, ja pyöritellä asiota päässään ja tuntea itsensä entistä vaivautuneemmaksi. Mieti mitä haluat? Mikä tekee onnelliseksi? Kerro poikakaverillesi mikä tilanne on. Joskus tarvitsee uhrata jotain saavuttaakseen jotain parempaa. Rakkaus pelkästään ei ole riitävä voima parisuhteen eteenpäin vievänä voimana, jos muut arkeen liittyvät asiat eivät toimi. Kokemus on opettanut että aika parantaa, mutta joka kerta se kirvelee ja arpi jää aina!
Yrittänyttä ei laiteta, kokeile saada poikakaverisi puhumaan ongelmistaa, vaikka sitten joutuisit kyselemään asian kerrallaan.
Mutta tee se pian ettet itseäsi kiusaa liian kauan, ja samalla poikakaveriasi. ;)
..edelleenkään. Oon yrittänyt saada sen keskustelemaan, mutta se töksähtää aina jotenki. Oon hetken aikaa jo yrittäny, mutta ei oo auttanu. Alkaa vaan keinot loppumaan kesken. Olen myös antanu aikaa hänelle..
Ero on hyvin lähellä. Se kirpasee molempia hyvin paljon, mutta mitä sitä väkisin yrittää jos siitä ei kuitenkaan tule loppuvaiheessa yhtään mitään.
kertoa se luonnostaan, ei sillä tavalla että puserrat sen hänestä ulos? mutta jos hän on jo sen itselleen käsitellyt niin sitten en ymmärrä miksi hän ei kertoisi?