pettää.Toinen voi aina vedota siihen,että kun asut niin kaukana ei meistä voi tulla mitään sen enempää.Tavataan miten sattuu ja jos ei jaksa odottaa niin sitten huvitellaan kotopuolessa.Siinä on se kurja puoli,että toinen saattaa olla tosissaan ja toinen ei.Pelurit voivat käyttää tällaista suhdetta hyväkseen ja vain omien tarpeittensa mukaan.Meitä on moneen junaan.Tunnen monia jotka näin tekevät.Käydään silloin tällöin lämmittämässä toista ja annetaan turhaa toivoa vaikka ei vakavissaan ollakaan.Kannattais jokaisen miettiä ennenkuin kaukosuhteeseen alkaa.On toki tällaisia v-mäisiä pelureita lähisuhteissakin,jotka eivät pysty olemaan rehellisiä.
Kaukorakkaus on
hyvä tekosyy
82429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jep!
Me asutaan noin 200 km. etäisyydellä ja en tiedä onko se pelaamista jos toinen on koko ajan chattailemassa miehien kanssa ja viattomana ketoo, et puhutaan politiikasta ja sääolosuhteista. Minusta tällaiset jutut eivät ainakaan vahvista suhdetta ja kun itse olen tosissani, enkä leikittele näillä jutuilla
Kaukosuhde voi mielestäni kyllä toimia lähes yhtähyvin kuin "normaali" suhdekin. Taitaa kuitenkin olla pitkälti ihmisistä itsestään kiinni et miten suhde pelaa, kuten elämässä muutenkin. Omalla kohdalla ainakin pelannut ihan kohtuullisen hyvin. Ei se kuitenkaan välttämättä kaikille sovi.
Pakko kysyä, kuinka vanha mahdat olla?
Eikö ole ihan normaalia, että keskustellaan toisten kanssa. On se sitten chatissa, puhelimessa tai ihan f2f. Kai se sinun naisesi saa muillekin miehille jutella?
Kyllä,minulla toimii paremmin kuin suomen naisten kans.Suomen naisilla toimi vain ulkonäkö mutta venäjän nuori neito kelpuutti vanhemman miehen avioliittoehdokkaakseen heti parin catin jälkeen.Lupaan pitää häntä kuin kunigatarta tai nimimerkkini voi heittää täältä ikuisuuteen.
ja lähisuhteetkos sitten toimii muka paremmin ,epäilen jos ihminen on sen tyylinen että pettää ,sen hän myös tekee vaikka asuisi saman katon alla!
Älä yleistä, vaikka sinulle näin olisi käynytkin. Meitä riittää moneen junaan, ja TOIMIVA, aito kaukosuhde ei ole yhtään sen pettämisalttiimpi kuin normikaan.
Epäily on kielteinen, kokijan tunne. Se on hajottava voima, ei yhdistävä ja luottamusta edistävä.
Kaukosuhteista kaikki suhteeni ovat alkaneet. Luottamus on pelannut. Tämä kylläkin riippuu paljon seurustelevien tunne-elämän kypsyydestä, mutta tietenkin luottamusta on täytynyt olla.
Ei ole ollut aikaa epäillä, kaipausta on kuitenkin erossa ollut. Pitkäaikainen kaukosuhde tulee varmaan joskus tiensä päähän, ellei molemmat ole ns uraihmisiä tai on muita perusteltuja syitä olla hakeutumatta yhteisarkeen.
No voihan nyt.
Pitäisikö tuon yhden viestin murskata kaikki jota tiedän kaukosuhteista? Kaikki ne ihanat loput? Kaikki onnelliset lapsiperheet, jotka ovat saaneet alkunsa jopa eri maista?
Esimerkkinä nämä:
Mies, 25, Ruotsi. Nainen, 20, Chile.
Kolme vuotta uskollisesti ystävänä netissä, sitten alettiin tapailemaan oikeassa elämässä ja alettiin seurustelemaankin, nyt on kulunut seitsemän vuotta ja pari asuu onnellisesti ruotsissa, kolmas lapsi tuloillaan.
Niin erilaiset kulttuurit, asuivat eri puolilla maailmaa, erilaisissa ilmastoissa. En olisi uskonut sen toimivan ja muistan ne monet keskustelut tämän miehen kanssa, ettei suhde todennäköisesti toimi mutta hän oli uskollinen naiselleen ja ajatukselle että he ovat unelmapari. Ja he yllätivät omat perheetkin.
Ellei kaukosuhteet missään muodossa ole todellisia eivätkä toimi, niin miksi juuri minun kohdalle osui tällainen? Tai moni muu tarina?
Liian epätodennäköistä ollakseen tarua.