Olen tapaillut muutaman kk:den miestä. Hänellä on ala-aste ikäinen lapsi, minulla päiväkotilainen. Hänen lapsellaan on ollut vaikeaa kotona, siis äitinsä luona. Äiti on alkoholisti, ja lasta on haettu jo kertaalleen oikeuden kautta isälleen.. lastensuojeluviranomaiset ovat joutuneet puuttumaan asioihin jne.. kuitenkin lapsi asuu taas äitinsä kanssa, joka on ryhdistäytynyt ja ilmeisesti vähentänyt juomistaan. Lapsi on jokatoinen vkloppu isällään ja he tulevat yleensä meille koko ajaksi.
Lapsi on todella kiinni minussa, vaatii jakamatonta huomiota, seuraa suihkuun, vessaan jne.. jos ei saa huomiota, rupeaa joko nauramaan todella lujaa tai kirkumaan. Isänsä hermostuu ja alkaa huutamaan.. soppa on valmis. Vkloput ovat todella rankkoja minulle ja lapselleni, joka on tietty myös läsnä. Yritän olla "puskurina" isän ja lapsen välissä, lapsella on vain järjetön huomion- ja rakkaudenkaipuu, siihen ei huuto auta.
Nyt olen taas vklopun jälkeen ihan poikki.. mietin jaksanko tällaista, jaksaako lapseni? Emme asu yhdessä, ja ajattelin ehdottaa josko he olisivat "omassa kodissaan" edes osan niistä vklopuista, lapsi viettäisi aikaa ihan vaan isänsä kanssa, niinkuin se mielestäni kuulukin olla. Olenko julma, itsekäs? Tekee pahaa lapsen puolesta, mutta minun voimani eivät riitä, eivätkä taitoni. Lapsi vaatii "erityiskohtelua" ja on häiriintynyt (paha sana). Itse olen alkoholistiperheestä ja ymmärrän siinämielessä tilannetta.
Tiedän että mies pahoittaa kovasti mielensä myös, ja kuvittelee etten hyväksy häntä tai hänen lastaan, vaikka se ei ole niin :(.
Lapsi on todella kiinni minussa, vaatii jakamatonta huomiota, seuraa suihkuun, vessaan jne.. jos ei saa huomiota, rupeaa joko nauramaan todella lujaa tai kirkumaan. Isänsä hermostuu ja alkaa huutamaan.. soppa on valmis. Vkloput ovat todella rankkoja minulle ja lapselleni, joka on tietty myös läsnä. Yritän olla "puskurina" isän ja lapsen välissä, lapsella on vain järjetön huomion- ja rakkaudenkaipuu, siihen ei huuto auta.
Nyt olen taas vklopun jälkeen ihan poikki.. mietin jaksanko tällaista, jaksaako lapseni? Emme asu yhdessä, ja ajattelin ehdottaa josko he olisivat "omassa kodissaan" edes osan niistä vklopuista, lapsi viettäisi aikaa ihan vaan isänsä kanssa, niinkuin se mielestäni kuulukin olla. Olenko julma, itsekäs? Tekee pahaa lapsen puolesta, mutta minun voimani eivät riitä, eivätkä taitoni. Lapsi vaatii "erityiskohtelua" ja on häiriintynyt (paha sana). Itse olen alkoholistiperheestä ja ymmärrän siinämielessä tilannetta.
Tiedän että mies pahoittaa kovasti mielensä myös, ja kuvittelee etten hyväksy häntä tai hänen lastaan, vaikka se ei ole niin :(.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miehen lapsi oli vahinko, ero oli vireillä kun lapsi ilmoitti tulostaan. Mies on tosi katkera, että joutuu huolehtimaan lapsesta vaikka ei tätä ollut halunnut. Sinänsä ymmärrettävää, mutta hän epäsuorasti viestittää tätä lapselle. Lapsella siis käytännössä ei ole vanhempaa joka osoittaisi rakkautta ja välittäisi, vaikka isänsä kuitenkin pohjimmiltaan lasta rakastaakin.
Lapsi tarvitsee varmaan isän huomiota yksin ja on ehkä tietämättään mustasukkainen. Entä jos pojalle keksisi jonkun harrastuksen,joka on vain isän ja pojan juttu. Selittäisit isälle sen,et hänen on hyvä tehdä yhdessä pojan kanssa jotain,vaik ne olisikin teillä. Saisit samalla hengähdystaukoja. Isä ja poika voisivat käydä ruokakaupassa yhdessä,luistelemassa,uimassa,jne. niin poika "unohtaisi" hetkeksi kurjat asiat,ja saisi mielihyvää ja huomiota. Ehkä häiritsevä käytöskin vähenisi,kun poika tietää ennalta saavansa huomiota.
Ja omani on poika, mutta pointtisi on hyvä. Juuri näin olen itsekkin ajatellut että lapsi varmaan tarvitsee vnahempansa huomiota ihan 100%, kun näkevät niin harvoin ja kotona sitä ei saa nimeksikään. Helposti vaan tuntuu miehellä olevan se käsitys että minä äitinä ja naisena hoidan homman kotiin... täytyy vaan yrittää jutella ja katsella rauhassa eteenpäin, meinaa vaan loppua välillä usko.
Sysää vastuuta miehelle vähän enemmän tekemisenä,niin huuto vähenee. Olen huomannut sen toimivan noin avioliitossakin..:)
miestä, jolla on ennestään lapsia!
varsinkin,jos hän yrittää hoitaa oman osuutensa lasten kasvatuksessa. Toisin kuin miehet,joilla ei ole lapsia,mutta odottaa naiselta hoitoa.
ap:llakin on lapsi jo..
lapset ole ongelma, vaan ne kumppanin lapset.
Äitipuolena olon vaikeudesta pääsee, kun ei ryhdy äitipuoleksi. Ap ja hänen "miehensä" eivät ole vielä naimisissa. Pitää tietää, mitä haluaa.
Tee miehelle selväksi, että kyse on isän ja lapsen tapaamisista. Joku mättää jos sinun pitää olla aina paikalla. Miehen tulee ottaa vastuu tilanteesta eikä kuvitella, että sinä olet lapsenvahti. Mies saa luvan ryhdistäytyä. Hienoa kuitenkin, että olet huolissasi lapsen tilanteesta, mutta ratkaisun avaimet ovat isän käsissä.
en ota ollenkaan miestä jolla on lapsia koska se tietää aina ongelmia. en voi sietää muiden äitien vieraita penskoja. ja jos ottaisin kieltäytyisin ehdottomasti olemasta osa sitä sirkusta
Itse en antaisi tilanteen mennä siihen suuntaan jossa oma lapseni kärsii toisten käytöksestä. Anna suhteen loppua.