Olen ollut mieheni kans lähes 20 vuotta. Aina kun anoppi soitti ja pyysi syömään, kylään ym. kutsu tuli vain miehelleni. Kaikki kortit mm Joulukortitkin oli miehelleni osoitettu yksinään. Lahjoista puhumattakaan. Ajatelkaa kahvipaketissakin luki vain mieheni nimi. No, nytpä ei anoppi saa edes poikaansa käymään. En laita kortteja en äitienpäivänä,jouluna ym. ja kun sattuu olemaan, että mieheni ei ole sen sortin ihminen joka muistais korteilla heittää. Minunkaan velvollisuus ei onneksi ole kun ei ole yhteistä jälkikasvua. Kattelin tätä touhua peräti 15 vuotta ja sitten päätin, että nyt loppu. Miestäni pyydettiin yksin syömään koska muukin perhe oli koossa puolisoineen. Pidin ennen anopin tyhmyytenä ja sivistymättömyytenä tätä outoa tapaa pyyttää miestäni yksin kylään ja lahjojen ja kortien lähettämistä VAIN miehelleni. Nyt kun on... kännykkäaika eikä mieheni pidä näistä kapuloista. (ei muuten ole edes koskaan mukanakaan)mihin se anoppi parka nyt soittelee pojalleen, koska minun numeroa ei enään tiedä eikä poikasa vastaa juuri koskaan omaan kännyynsä. Taidan olla vahingoniloinen...niin olenkin. Sitä saa mitä tilaa anoppiseni.
Anoppi sai
samallamitalla
7521764
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Kutsut tuli aina vain miehelleni.
Sama puhelujen kanssa...Sain tarpeekseni kun anoppi soitti minun kännykkään jos mieheni ei taas tapansa mukaan ollut laittanut omaansa lataukseen.
Nyt kun näen kuka soittaa niin jätän vastaamatta koska ei sillä ole minulle mitään asiaa kuitenkaan, korkeintaan valittaa ja rutisee miten sen poika ei mennyt tekemään sitä tai tätä. No ei kai, kun en enää patista sitä menemään enkä puutu muutenkaan koko asiaan.
En kutsu enää edes anoppia kylään.
Miksi kutsuisin, ei hänellä ole puhuttavaa kuin pojalleen.
Viimeinen niitti arkkuun oli kun tämä kävi minulle ovenraosta huutamassa kun ei poika enää käy..papatti aikansa ja paiskoi ovia mennessään..
Kuten sanoin, en enää jaksa toimia puhelunvälittäjänä, sosiaalisten asioiden hoitajana ja kahvinkeittäjänä.
Anoppi ei ole tervetullut kotiini. Jos mieheni hänet kutsuisi...mitä hän ei tee..niin jättäisin heidät kahden..
Sitä tosiaan saa, mitä tilaa..
noin ahdaskatseinen! 20 vuotta, huhhuh! Eikö jo tajua että te olette niinkuin yhdessä...?
Ymmärtäisin ehkä hiukan hänen lähtökohtaansa jos kyseessä on erittäin uskonnollinen ja vanhanaikainen ihminen, jos ette ole naimisissa eikä lapsia.
Miehet ovat tosiaan huonoja yhteydenpitäjiä ja jos ei puoliso huolehdi korteista sun muista, jää yhteydenpito minimiin. Hänen silmissään sinä tietysti olet se joka estää poikaa käymästä ja soittelemasta. Vaikka olisitkin, eiköhän syy ole osittain hänenkin...?
Kiitos teille vastauksestanne. Luulin todella aluksi, että vika on jotenkin minussa. Hänen oma (anopin)tyttärensä mainitsi minulle, kuinka hän loukkaantuisi verisesti jos hänen oma anoppinsa kutsuisi miehen vain syömään, eikä häntä ja hänen edellisestä liitosta olevia lapsiaan. Silloin ymmärsin anopin olevan minua kohtaan puhtaasti ilkeä ja pirullinen. Olen aina kohdellut anoppiani ystävällisesti ja kohteliaasti. Anoppini on hyvin kateellinen ja luulenkin hänen olevan minulle siitä syystä kateellinen, että olen aina tullut omillani toimeen. Olkoon koko anopin pa..a.
Kun oli kutsunut vain mieheni ja mies myös meni yksin. Anoppi sitten kysyi miksei miniä tullut, johon mieheni vastasi ettei kutsuttu.
Anoppi ihmetteli, että olinhan ennenkin mennyt kutsumatta. pitikö hän sitten sitä niin itsestäänselvyytenä että roikuin miehen mukana kuin joku loinen,,,Vaan nyt se loppui, en enää mene minnekkään kutsumatta.
Vaikuttaa siltä, että teillä on sukujen välillä tapakulttuurieroa! Anopin suvussa on varmaan ollut tavallista, että kutsu tulee perheessä yhdelle, mikä kuitenkin tarkoittaa koko perhettä. Ei ole kaukanakaan ne ajat kun ajateltiin, että mies on perheen pää ja vaimokin oli vain "Rouva Kyösti Virtanen".
Anopilasi on nykykäytöstavat vähän hukassa ja toimii niin kuin on aina ennekin toimittu. Olisiko jo aika sanoa asiasta anopille mikä mieltäsi on painanut nämä 20 vuotta, sillä hänhän on vain toinut tapojensa mukaan eikä ole voinut lukea ajatuksiasi eikä ymmärtää kiukuttelusi syytä.
Meilläkään ei ole kyllä koskaa mitään erillisiä kutsuja esitetty. Menen mukaan jos aikatauluun sopii tai jos anoppilassa on jotain erityistä kuten synttäri. Ja sama toistepäin, ei minulla vanhemmilleni lähtiessä edes käy pienessä mielessä, että onko mies kutsuttu ja saako se tulla mukaan - tulee jos pääse.
Ylipäätän vieras ajatus että perheen kesken pitäisi jotenkin erikseen kutsua? Ei sitä toki ilmoittamatta pötkästä kenellekkään kylään.
aina olla viksumpi vaikka se on hyvä neuvo. Mitä se antaa jos itse olet kiva ja mukava ja toinen käy kimppuun. Parempi kun välttää kokonaan tommoisen ihmisen kanssa yhdessäoloa. Siinä kiusaa vaan itseään ja todella saattaa tulla vanhempana tosi katkeraksi. Parempi vaan etsiä kivempi anoppi eikä tuhlata aikaansa ilkeään ihmiseen.
mukaviakin ihmisiä on olemassa....pitkä aika kyl kun o tullu vastaan:)...mutta siis monesti tommonen ilkeys johtuu kateudesta..vanha mummo on kade nuoremmalle ja silleen.....
"mukaviakin ihmisiä on olemassa....pitkä aika kyl kun o tullu vastaan:)"
Mulle tulee mukavia ihmisiä vastaan jatkuvasti, onpa sinun elämä ankeeta jos et juuri tapaa heitä vai asetatko liian suuret vaatimukset muille vaan ei itsellesi. Ja useasti vanhat mummot on ihan tyytyväisiä elämäänsä, on penskat pois kotoa ja viimeinkin saa harrastaa ja elää omaa elämäänsä, ainoa särö on kiukuttelva miniä jota pitäisi huomioida jatkuvasti.
Niin jos tuollaista olet sietänyt noinkin kauan, oli parasta et lopetit sen.
Tiedän miltä tuntuu kun joskus kauan sitten sain jotkut Anttilan "mummotossut" joululahjaksi ja toinen miniä todella kalliin keittokirjan, kas kun oli rikkaan perheen tyhmä likkalapsi.
Hienoa et muistetaan silloin oli sellainen tapa et lahja ostettiin aikuisellekin, vaan tuo arvottaminen loukkasi minua.
Pistin myös välit jäihin, enkä vieläkään koe tehneeni väärin.
Ja ne yhdet tossut nyt ei olleet se syy, vaan paljon vuosien varrella samanlaista.
Minun mieheni kärsi tilanteesta, ei voinut nousta äitiään vastaan, ei halunnut et loukkaannun, siinähän seilasi, kunnes vain lapsi ja mies kävivät viemässä aaton aattona joulutervehdyksensä, koska minä halusin oman perheen kesken olla jouluaattona.
Otti välillä anopilla jopa sydämestä kun sai selville, et ovat vain muutaman tunnin vierailulla.
Kamalaa se on tuokin, mut hän ei hyväksynyt minua perheeseensä joten miksi minäkään häntä?
Kuolleet ovat kumpainenkin, mieheni 5v sitten.
Silti muistuu ja maistuu pahalta, kun luin kirjoitustasi.
Anna lahjat apelle ja pyydä tätä kylään niin että anoppi kuulee...
Olisko parempi vaan sanoa asiat suoraan, kuin antaa kautta rantain jonkun olettaa jotain mitä ajattelet. Väärinymmärrystä ja ymmärtämättömyyttä seuraa jos ei voi asioista suoraan puhua. Jos anoppi sanomisesta suuttuu niin parempi kai sekin kuin että sinä kannat vihaa ja kaunaa ja kulutat elämääsi turhanpäiväiseen vihanpitoon ja kostoon.
Ei sinun velvollisuus ole lähettää anopilles äitienpäivä korttia, koska hän ei ole sun äitisi.
Muistui mieleen oma anoppi. Onneksi siitä on niin monta vuotta aikaa etten muista kaikkia mitä tapahtui.
Vasta eron jälkeen anoppi myönsi että pojassaan oli vika kun meillä tuli avioero, aiemmin minä olin hänen mielestä syypää kaikkeen.
Zemppiä. ;)
Haluan tässä mainita, että olen todellakin sietänyt anoppini ilkeyttä pitempään. Hän tekee tarkoituksella, että ei kutsu minua ja lähettää mm. Joulukortin ym. kortit miehelleni yksistään. Hän jopa ei kuuntele mitä sanon tai puhun (olen ilmaa)
keskeyttää ja alkaa isoon ääneen puhumaan toisesta asiasta, että varmasti ymmärrän hänen tarkoituksensa. Joskus kun hän vielä soitti minun puhelimeeni kysyäkseni miestäni VAIN miehelleni keskusteli. Kysyi heti onko mieheni paikalla, jos ei niin puh. meni kiinni. Nyt tänään tuli Joulukortti jossa oli myös minun nimeni???!!!! Taisi ymmärtää menvänsä liian pitkälle. Omat vanhempani kuolivat yllättäen onnettomuudessa vuosi sitten. Arvaatte varmaan etten saanut mitään osanottoa anopilta. Olen yrittänyt olla viisaampi MUTTA rajansa kaikella. Itseeni en ole niin kyllästynyt, että annan itseäni kohdella alaarvoisesti ja kohteliaasti ottaisin sen vastaan. Olen vain vuorostani hänen hampaissaan. Satun olemaan ainut jolla on näin pitkä suhde hänen poikaansa. Muilla hänen lapsillaan ei ole kuin vuoden kahden suhde ja niitä suhteitä on aika paljon. (muilla anopin lapsilla pahoja päihteitten väärinkäyttöä.) Olen todella loukkaantunut siitä, että tahallaan vielä kailottaa kuinka laittoi (mieheni nimi) kutsun tulla, ja varmasti kaikki sen ymmärtää, että vain kutsut,kortit on vain miehelleni.
ei se anoppi ja appi vielä mitään, mutta se selkärangaton poika ja vielä äitin tississä roikkuva !!!
No näissä loppuviesteissähän vasta avautui ap:n elämän koko kuva.
Miksi kannatte katkeruutta vuosia ja vuosikymmeniä? Väkisinkin kaunaa helliessänne teistä tulee kamalin luojan luomista: kälättävä akka, joka kostaa taas vuorostaan ympärilleen.
JK Mieleeni tuli myös, että sukukulttuurit ovat erilaisia. Aviossa oleville kutsun lähettäminen on yksinkertaista. Kunhan jommallekummalle sanoo.
Avoliittolaiset tuottavat päänvaivaa monelle erilaisia kutsuja lähettäville. Voisiko sanoa, että meidän perhe on nyt sitten
Maija Mäkinen
Mika Möttiäinen
Mut tuossa ap viestissä ei ollut kyse pelkästän mistään korttien lähettelystä tai kutsujen, vaan kokonaisvaltaisesta henkisestä kiusaamisesta, mm kahvipaketin päällä luki vain miehen nimi jos oli anoppi vienyt tai sellaisen antanut jne. Se kertoo jo hyvin paljon.
Lukekaa hyvät ihmiset koko ap viesti yleensäkin näillä palstoilla.
Mukavia talvipäiviä ap.lle ja muillekkin.
Itselläni on sisko joka eli villinä ja "vapaana" yli 30v asti, avokit vaihtuivat niin ettei aina kutsuja laitellessa tiennyt ketä hänen perheeseensä oikein kuului. Nyt on onneksi jo aikaa sitten rauhoittunut yhden ja saman kainaloon. :)
Ratkaisin tuon pulman laittamalla kortteihin hänen nimensä perään (perh.) Toivotukset ja kutsut koskivat siten kaikkia niitä jotka hän koki perheeseensä kuuluvan.
Samoin teen nykyään muidenkin sisarusten kanssa kun perheet laajenee ja kasvaa miniöiden/vävyjen myötä.
todella hyvin sanottu! saan varmaan lainata sanojasi
Kun lapset oli pieniä anopilta tuli kutsu kerran vuodessa. Lapsenlapsiaan näki siis kerran vuodessa. Jouluna sentään lähetti lapsille paketin postissa. Kun lapset tuli murrosikään, kutsui enää poikansa ja vaan silloin kun oli rahapula tai kaipasi apua jossain. Nyt ei siellä käy enää oma poikakaan.
on se vaan niin väärin jos tarvii oikein kutsua ,omia lapsiaan ja lapsen lapsia erikseen käymään,mielestäni he ovat perhe ja tulevat tietysti kaikki!
päin naamaa toisillemme asiat. Ja senpä takia ei välilöissä ollakkaan, ja paljon paremmalta maistuu elämä :)
Exän äiti syyttää minua exän kuolemasta.
En ollut tervetullut hautajaisiin,
toive oli myös että en laita kuolinilmoitusta, he kyllä laittavat omaansa lapsiemme nimet.
Exäni exä oli parempi, koska oli suomen-ruotsalainen, siitä sain kuulla. Tosin lämäsin oveni kiinni kolmannen tapaamisemme jälkeen.
Minua EI kohdella niin!
Lapsiamme EI kohdella niin!
Lasteni ISÄÄ ei kohdella niin!
(ex oli aika nöyrää heidän edessä)
Fiksu tapa on pyytää mm. TULKAA syömään eikä tule Kalle syömään. Kahvipaketit, kortit,lahjat osoitettu koko perheelle, eikä vain KALLELLE (keksitty miehen nimi)Ja se on ihan tarkoituksellista piruilua, sillä ennen oli koko perheen nimi sekä korteissa, ym. Vai meneekö joku kylään johonkin jossa painotettu vain toisen nimeä? Olen senverran ylpeä, että mene ainakaan itseäni nolaamaan. Fisu ihminen jättää nimet pois mm. lahjoista ja näin osoittaa kahvipaketinkin olevan koko perheen juotavissa eikä mustalla tussilla painotettu, että vain KALLELLE.
Kaikki tuo on käyty läpi. Yli kymmenen vuotta sitä kesti ja sitten sain tarpeekseni. Anoppi alkoi haukkua lapsiamme, se oli viimeinen niitti. Siihen saakka olin kohtelias, vein kukkia, lähetin äitienpäiväkukat ja joulukukat jne.
Olen ollut syyllinen anopin mielenterveysongelmiin, sydänvaivoihin, muiden sukulaisten sairauksiin, huono vaimo ja äiti jne. Kumma kyllä olen koko avioliittoni ajan elättänyt itseni ja lapseni, huolehtinut kaikesta ja seissyt omilla jaloillani. Viimeisinä yrityksinään anoppi lähetti (kännissä jouluaattona) joulutervehdyksen pojalleen tekstiviestillä, minua ja lapsia ei muistettu mitenkään.
Sielläpä happanee vanhuudessaan omassa ilkeydessään. Eipä ole päässyt nauttimaan minun ihanista lapsistani. Kuinka totta onkaan se, että viime kädessä niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Mutta ikä ei tuo viisautta kaikille. Voimia kaikille miniöille, joilla on häiriintynyt anoppi. Pitäkää puolenne.
Miksiköhän huomaavaiset miniät ja huomaavaiset anopit eivät koskaan tunnu kohtaavan??? Molempia on ja täytyy ihailla sinua jos kerran jaksoit yli kymmenen vuotta yrittää; minä anoppina luovutin 5 vuoden jälkeen kun miniä ei koskaan huomioinut mitenkään vaikka itse yritin järjestää kaikkea kivaa ja jopa maksaa miniäni ja poikani ulkomaan matkan (pidin huolta lapsista sen aikaa), mutta ei eds kiitosta, saati että joku tuliainen, pitkä ryöppy vaan valituksia miten lomapaikassa oli kaikki pielessä.
Kylläpä tuli helpottunut olo huomata, että en tosiaan ole ainoa varsinaisen hirviöanopin kynsiin joutunut miniä. Olen seurustellut mieheni kanssa kolmisen vuotta. Aluksi anoppi oli minua kohtaan jopa yliystävällinen ja todella huomaavainen, mutta kaikki muuttui silmänräpäyksessä. En ole tehnyt häntä kohtaan mitään väärää, loukannut tms., olen ollut ystävällinen ja korrekti. Hän on kuitenkin haukkunut ja arvostellut sekä minua että perhettäni (eipä ole koskaan heitä edes tavannut) minkä on ehtinyt, minulle suoraan ja tietysti miehelleni selän takana. Hän on sanonut minulle niin ala-arvoisia ja törkeitä asioita, että anteeksiantoon on vielä todella pitkä matka - tosin hänhän ole edes pyytänytkään anteeksi. Henkinen välivalta on ollut todella loukkaavaa ja ahdistavaa, mutta kaikesta huolimatta minä ja mieheni olemme pitäneet tiukasti yhtä ja mieheni on pitänyt puoliani 100%:sti. Siitä olen todella kiitollinen hänelle ja suhteemme on nyt vahvempi kuin koskaan. Todellakin niin metsä vastaa miten sinne huudetaan... anoppi voi käytöstään miettiä sitten yksinään ja ihmetellä, miksi emme kutsu kylään tai vieraile hänen luonaan.
uskomattomalta minkälaisia ihmisiä on olemassa kuten tässä tämä anoppi! Alkaa haukkumaan ihan tuntemattomia ihmisiä joita ei ole edes tavannut tms. Ei minkäänlaisia tapoja! Ihan sama kun vaikka kaupankassalla alat jollekin tuntemattomalle aukomaan,sittenkin vielä kun tiedät mikä tämä henkilö on ammatiltaan,onko työssä,työtön jne. Onko tälläisiä fiksuja meillä työelämässä(ollut joskus?),miten selviytynyt avioliittoon asti? Oikeasti,kyllä nyt pitäis käytöstavat vanhallakin ihmisellä vielä löytyä....
Minä anoppina ajattelin että en itse kohtele poikani vaimoa kuten itseäni kohdeltiin ja tein parhaani (tai ainakin yritin) että miniäni sai huomiota, erikseen lahjat, ulos syömään, soittelin yms. mutta ei mistään edes kiitosta, jos joskus tulivat käymään ja ruokaa ei tarjottu niin miniä alkoi napista että miten raskas päivä hänellä oli ollut ja oli nälkä jne...viimein väsyin ja nyt kutsun vain poikani ja harvoin häntäkään, olkoon heillä oma elämä ja minulla omani ja hoidattakoon lapsenlapsensa muilla. Kun en joka kerta jaksanut tai oli muuta menoa niin olinpas itsekäs. Näinkin voi käydä.
Mitä jos se olisi ollut poikasi joka valittaa raskasta työpäivää ja nälkää? Veikkaanpa, että mammakulta olisi kiiruhtanut laittamaan ruokaa tai voileipiä ja voivotellut pojan väsymystä..
Ei olisi tullut kuuloonkaan, ettei poikaa enää kutsuta käymään..Mutta eihän miniälle tuollainen käytös sovi..Se on vaan istuttava hiljaa kusi sukassa kiitellen ja nyökkäillen vaikka olisi miten väsynyt, nälkäinen ja kiukkuinen..
Ja siinähän se onkin äidin ja anopin ero...Äidille saa rutista kurjaa oloa eikä silti tule porttikieltoa.
Mutta kun minäkin (anoppi) käyn työssä. Ja tässäpä taas tulee ero: anopista saa valittaa mutta anoppi ei saa valittaa miniästä, tiedetään se jo. Muuten koskaan ei ole miniä edes kahville kutsunut, itse olen laittanut miniälle (siis ilman poikaani HUOM), monta kertaa, vienyt syömään yms.
Ja mamma ei missään nimessä laittaisi ruokaa pojalleen koska poika on oppinut että ei sitä pyydä eikä tule valittamaan kotiin. Sellaisiakin poikia on. Ja poikaa ei kutsuta käymään, tulee joskus kun kerkiää.
Ja arvaa jos anoppi valittaisi miniälle väsymystä työpäivän jalkeen ja miniä myös valittaisi, ei ole näistä kommenteista vaikea päätellä kenen kuitenkin täytyisi ymmärtää ja laittaa sapuskaa.
Tälläistä on elämä nyky-Suomessa mutta olen tyytyväinen omaan elämääni, olkoon miniäni omaansa eikä katkeroituisi.
"..viimein väsyin ja nyt kutsun vain poikani..."
". Ja poikaa ei kutsuta käymään, tulee joskus kun kerkiää."...Hmmm..Hiukan ristiriitaista.
Kyllä mun mamma laittaa ruokaa jos valitan tai osaan ottaa itsekkin jääkaapista. Mutta uskallappas mennä anopin kaapille..silloin viimeistään tulee se porttikielto.
"Ja arvaa jos anoppi valittaisi miniälle väsymystä työpäivän jalkeen ja miniä myös valittaisi, ei ole näistä kommenteista vaikea päätellä kenen kuitenkin täytyisi ymmärtää ja laittaa sapuskaa."...Kommentoin, että se vähän riippuu kenen kodissa ollaan...
Ja sinä saat mitä tilaat jos annat ja olet jo antanut elämästäsi paljon aikaa mennä tuollaisten asioiden ajattelemiseen, katkeroitumiseen ja nyt vahingoniloon.
Kutsuitko sinä muuten koskaan anoppia kylään, syömään tms. vai ajattelitko että kutsukoon miehesi?
Kyllä olen kutsunut. Olen kuokkiniut perunamaat, pessyt ja puunannut. Vienyt mennessäni mm. leivonnaiset, salaatit (itse tehtynä) mutta edelleenkin kirjoitan. EN ole tyhmä ihminen ja jos 20 vuoden jälkeen katkeroituu pirullisuudesta ja ilkeydestä, se on normaalia. JA kutsuin aina anoppini kylään miesystävänsä kera milloin syömään ym T.U.L.K.A.A eli TULKAA. Kas kun anoppini kyllä muuten kohteliaisuuden kutsuessa muita tietää, että pyytää molemmat eli TULKAA. Mitähän teistä moni sanoisi jos miniänne toisi kahvipaketinVAIN appiukolle? tai kutsuisi teidän miehenne (apen) yksin kylään ja syömään? Ei olisi teitä huoaavinaankaan ja keskeyttäisi aina kun yritätte suunne aukaista. Miten on? Olen saanut kasvatuksen jossa normaaleja etikettisääntöjä noudatetaan esim. kylään kutsuessa kutsutaan perheineen olipa kysymys syömisestä tai kahvittelusta, eikä heti ensimmäisenä mennä kahvipöytään saatikka keskeytät toisen puhumisen.
Mutta meitähän on moneen junaan, niinkuin vastauksistakin huomaa.
Ei muuta sanottavaa..
Hyvä, tuohon aloitusviestiisi olisit voinut laittaa että olet itse yrittänyt, ei olisi tullut väärinkäsityksiä!!!
Minä olisin iloinen jos kuka vaan kutsuisi mieheni yksin syömään, saisi olla illan yksin ja jos tuo paketin vaan miehelleni niin mitä siitä. Tämä nyt on vähän että aina kaikki tasan tai minä loukkaannun. Itselläni on esim. mies joka ei millään viitsisi lähteä sukulaisteni luokse ja nyt on sovittu että minä käyn omissa sukulaisissani ja hän omissaan (tai on käymättä) ja vain erittäin harvoin mennään yhdessä. Ja tämä toimii loistavasti, ei toisen tarvitse hikeentyä kun puhutaan ihmisistä ja asioista joista hän ei ole kiinnostunut. Ja toisen ei tarvitse kantaa syyllisyyttä siitä että "taas puuitte vain omia asioitanne". siis meillä voidaan kutsua vain mies tai vain nainen kylään eikä siinä ole kysymys mistään etikettisäännöistä vaan nimenomaan toisen huomioonottamisesta, jos nyt voit tajuta tätä.
Eikö ole aika turha syyllistää aloittajaa, heillä on erilainen tausta ja tavat kuin teillä.
Minä en olisi kovinkaan mielissäni, jos jatkuvasti vain miehen sukulaiset kutsuisivat yksin häntä syömään tai kahville tms. Sehän merkitsisi sitä, että kukaan heistä ei olisi lainkaan kiinnostunut ihmisestä, joka on miehelleni maailman tärkein. Samoin en ottaisi itse vastaan kutsua omilta sukulaisiltani, jos kutsu koskisi vain minua eikä ikinä minulle tärkeintä ihmistä maailmassa.
Huom, huom, minähän kirjoitin että mieheni ei millään viitsisi lähteä sukulaisteni luo, en nyt puhunut syömisestä tms. yleensä vaan käymisestä ja kuulumisia kyselemästä ja minä en taas aina jaksaisi kuunnella mieheni sukulaisten juttuja. Vaikka kuinka ollaan yhdessä ja toisille tärkeitä ja käydään aina yhdessä kaikissa sukujuhlissa niin jokaisella on (kai) omia harrastuksia, omia asioita yms. joista toinen ei ole kiinnostunut. Ja meillä miehellä sukulaiset tosiaankin kutsuvat vain minut tai mieheni jos ei ole mitään virallista tilaisuutta. He tietävät että useasti kyse on vain ½-1 tunnin juttutuokiosta ja toinen voi tietysti tulla mukaan ja joskus tuleekin.
Samoin minä itse kutsun usein vain serkkuni, siskoni jne. ilman heidän miestä kotiini.
Itse halusin vain osoittaa että ihmiset kasvavat erilaisissa perheissä ja olosuhteissa ja vain puhumalla asiat selviävät. Ja minulle on aivan yksi ja sama ovatko sukulaiseni niin kiinnostuneita miehestäni tai hänen sukulaisensa minusta, riittää kun tavataan silloin tällöin ja ollaan ystävällisiä toisllemme.
Meillä anoppi -rauha hänen sielulleen-pyysi aina miestäni käymään kotona tai tulemaan jouluksi tai muuksi pyhäksi. Miehen veljen vaimo pyysi alkuvuosina miestäni syömään heille ja oli epäillyt osaanko minä laittaa oikeeta ruokaa. Mies meni ja söi, kehui Sofian laittamia vielä palatessaankin. Niin kuluivat vuodet. En muista mihin hiipui tavat. Jälkeen päin olen ajatellut, että on anoppeja ja miniöitä. Minun olemukseni ei ollut varmaankaan kiva. Mutta ei elämäkään ole kaikilta osin kivaa:) Harmittaa jälkeen päin,etten osannut ottaa kaikkea iloa irti tavoista ja ymmärtänyt positiivisesti sitä, että kylä huolehtii kulkukollin hyvinvoinnista:)
Niinpä niin, paljon jää surua kokematta jos osaa tai ainakin yrittää ottaa asiat positiivisesti eikä masennu ja ala miettiä että minä tein sitä ja minä tein tätä ja kukaan ei ottanut minua huomioon. Yleensä normaalitilanteissa (ei sairauksia tms.) tekeminen on vapaaehtoista, jos tekee niin ei odota vastapalvelusta ja elämä on kaikin puolin helpompaa. Ja toisten ihmisten kanssa vaan ei jostain syystä tule toimeen, se on kai fakta. Sellaisten kanssa on turha väkisin yrittää olla ystäviä ja etsiä vikaa itsestä tai toisesta. Sellaista tää elämä on.
Ja joo, elämä ei tosiaankaan ole kaikilta osin kiva, itse siitä on yritettävä omalla asenteella ja omilla valinnoilla tehdä ainakin siedettävä.
no jos ilman valikoivaa ennakkoasennetta aloitusviestin lukee, niin kyllä siitä ihan selvästi välittyy, että ap. oli todellakin p i t k ä ä n tehnyt oman osuutensa asioiden suhteen --ainakin minulle se tuli selväksi..
No haloo, hei.. ap:n anoppi tuli räyhäämään AP:LLE(!), kun oma poika ei ollut kyläillyt eikä pitänyt yhteyttä sen jälkeen, kun AP lopetti yhteydenpidon välitystoimistona olemisen ja korttien ym. lähettämisen..
--jotain tolkkua!
todellakin ole onnellinen kun pääsit eroon anopistasi. minä en pääse millään, enkä ex miehestäkään. meillä yhteinen lapsi ja on hyvä että lapsella on isä, mutta kyllä on sairasta heidän toimintansa. kertoo varmaan paljon kun tämä anoppi on ollut koko ikänsä mielenterveysalalla ja onko ne ihmiset ikinä itse terveitä? ei ainakaan tässä tapauksessa ja poikaansa pyörittää mennen tullen ja ihan yhtä sairas. tajusin itse vähän liian myöhään. kaikki muuttui kuin yö päivään kun tulin raskaaksi. nauttikaa elämästä!! hyvää joulua ja näytä sille anopillesi
No, on sinulla ainakin fiksu mies . Minulla on ihan vastakohta.Ei pysty ollenkaan olemaan oikeudenmukainen minua kohtaan. Hyppelehtii kun joku sätkynukke omaistensa pillin mukaan. Ihan joka asiassa jään yksin ihmettelemään. Sinua ainakin miehesi arvostaa,kun asettuu puolellesi kun noin väärin kohdellaan.
Voitko tehdä pelisäännöt miehesi kanssa selväksi: sinä tulet ensiksi ja sitten muut. Mutta anna hänen tavata vanhempiaan ja sukulaisiaan, älä aseta sille esteitä. Muuten sinusta tulee se tyranni joka määrää ketä tavataan ja milloin. Mutta ehdottomasti sinä ensin, sitten vanhemmat ja muut sukulaiset. Yrittäkää laittaa jonkilaiset selvät rajat, itse tunnen paljon miehiä joille suku on tärkeä vaikka oma mieheni ei ole koskaan omasta suvustaan välittänyt. Veljensäkin aina ennen otti yhteyttä mutta koska mieheni ei oma-aloitteiseti pitänyt yhteyttä niin nyt eivät ole vuosiin edes joulukortteja toisilleen lähettäneet. Minun sukulaisten luona kyllä käydään ja välillä sekin ottaa päähän kun ei koskaan mennä hänen sukulaistensa luokse vierailulle. Jos minä kutsun heitä meille niin se on ok. mutta enää en jaksa kutsua kun mieheni vaan ei halua lähteä omien sukulaistensa luokse vierailulle. Hänen isä kuoli kun mies oli teini-ikäinen, äiti meni heti uusiin naimisiin ja vieraantuivat toisistaan. Minun suku on sitten se koti.
Sinun tilanteesi kuulostaa todella kurjalta. Voin kuvitella miten yksinäiseksi ja jopa hylätyksikin voit tuossa tilanteessa itsesi tuntea. Itse luultavasti heittäisin hanskat tiskiin ja kävelisin suosiolla pois suhteesta kuin jäisin tappelemaan tuulimyllyjä vastaan. Kyllä miehesi pitäisi olla täysillä sinun puolellasi ja tajuta se! Ei hän äitinsä/sukulaistensa kanssa tulevaisuuttaan jaa, kasvata perhettä jne.
Onneksi minulla on hyvät välit anoppiin. Joulukinkkukin tulee leivinuunissa paistettuna joka joulu valmiina ja tortut ja piparit. =) olen kyllä niin avuton keittiössä että taitaa olla säälistä =D mutta kuitenkin.. Koirat ja kaikki hoitaa kun ollaan reissussa ja aina jaksaa kysellä voinnistamme ja tarpeistamme, että kaikki on hyvin. Kiitos vain rakkaalle anopillemme.
Olipas hienoa että JOKU kiittää anoppia, olet varmasti itsekin ihanne miniä.
sitä varmasti jokainen kiittää ja on hyvillään kun saa hyvää kohtelua:)...
Niin...sitten ei pitäisi olla ilkeitä anoppejakaan jos miniät kohtelisivat heitä hyvin!!!
Varmasti ilkeitä miniöitäkin on, mutta ymmärrykseni mukaan ja mitä olen jutellut ystävieni kanssa, kyllä useimmiten anopit saisivat katsoa peiliin ja miettiä käytöstään. Onko kyse mustasukkaisuudesta vai mistä? Mikäli ei vaan kestä ajatusta siitä, että joku toinen nainen voisi olla pojalle vähintään yhtä rakas ja tärkeä kuin oma äiti, suosittelisin ammattiapua ja yksinkertaisesti asian hyväksymistä. Sitä se elämä vaan on. Eivätkö anopit ymmärrä, että ilkeydellään he karkottavat myös poikansa elämästään pois!? Jos loukkaa miniää, loukkaa myös poikaansa.
Yhdyn täysin tähän; itse olen anoppi nyt ja päätin jo kauan sitten että en puutu lasteni elämään, toisaalta siinäkin on se pelko että sitten pitävät välinpitämättömänä. Oma äitini tuppasi puuttumaan liikaa minun asioihini joten nyt taidan olla toinen ääripää.
Minulla on tapana kiittää anoppia aina, kun hän on tehnyt jotain hyvää. Ikävä kyllä tuntuu, etten ole
kiittänyt tarpeeksi usein. Mutta tässä syitä siihen ja kiitoksia:
-Kiitän anoppiani siitä, että hän on kohdellut lapsenlapsiaan epätasa-arvoisesti.
-Kiitos siitä että tyttäreni itkee pahaa mieltään, kun häntä ei taaskaan
kutsuttu serkkutytön kanssa hauskaan tapahtumaan. Hänet jätetään joka kerta ulkopuolelle.
-Olet empaattienen; kun tyttömme itki sinulle sitä ettei ole päässyt sinun ja serkkutytön kanssa kivoihin
tapahtumiin, sinä et halannut häntä, sinä et lohduttanut. Istuit jäykkänä sängyllä ja seuraavalla viikolla
laitoit tyttäremme sähköpostiin infoa seuraavasta tapahtumasta. Ilman mitään kutsua tulla mukaan.
-Kiitos että kerran lupailit tytölle, että hänkin pääsee mukaan. Hän ei sitten päässytkään mukaan; auto oli kuulemma
jo täynnä. "Menköön äitinsä kanssa, sen kanssahan se on aina mennyt" -kiitos tuosta kommentista rakas anoppi.
Pakkohan se on minun mennä, jos tyttö itkee ettei mummo viekään.
-Kiitos kun kävelit kisapaikan ohi, jossa poikamme oli kisaamassa. Kutsuimme sinut katsomaan kisaa, mutta kävelit
ylväästi ohitse. Kuinka pystyt sen tekemään?
-Kiitos siitä, ettet koskaan soittele lapsillemme. Eihän teillä olisi mitään puhuttavaakaan. Soittele vaan
rauhassa muille lapsenlapsillesi, joiden kanssa harrastat kaikkea kivaa ja siitä puhuttavaa riittää!
-Kiitos siitä, että osaat teeskennellä edessä olevasi ihana-mummeli!
-Kiitos siitä, että hehkutat sukulaisillesi miten ihanaa on kun saa omistautua näin eläkkeellä
lapsenlapsille.
-Kiitos siitä, että meidän lapset eivät enää mummoaan halua nähdäkään.
-Kiitos siitä että olet pahoittanut mieleni miljoona kertaa.
-Älä ihmettele kun emme riennä sinua auttamaan vanhuuden vaivojen iskiessä.
Hyvä kirjoitus! Voi miksi otetaan sylkykupiksi eriarvoiseen asemaan omat lapset ja vielä lastenlapset???? "Kiitos kun kävelit kisapaikan ohi, jossa poikamme oli kisaamassa. Kutsuimme sinut katsomaan kisaa, mutta kävelit" Tämä oli "mummilta" mielenosoitusta ja ilkeyttä...hyi kauhea.
Anoppini on jehova, mieheni ateisti - Anoppini käy näyttämässä taloamme lähes viikottain jollekin uudelle saarnaajaystävälleen ja samalla tuo minulle ASIAA - "eikös pojallani olekin ihana paikka täällä" - Minä tarjoilen kaffet ja käntyt ja kohteliaasti kuuntelen, kun en viitsi anoppia ystäviensä edessä nolata - Joskus olemme olleet anopilla kylässä - Anoppi istuu ruuan jälkeen vieressäni sohvalla ja poikansa isuu nojatuolissa - Anoppi toteaa kovaan ääneen: "Kyllä minä tiedän, mitä "Kale" nyt haluaisi" - Kysyn, että mitä? - Anoppi vastaa: "Että hieroisin hänen jalkojaan tässä sohvalla, niin kuin usein teen, kun hän on käynyt täällä päivisin syömässä" - Apua! - Ja jos on anoppi joskus kylässä, kun minäkin olen kotosalla, niin ovat poikansa kanssa istuneet vastatusten ja pojan jalat ovat saaneet hierontaa.
Mieheni hakee anopin meille kylään lähes poikkeuksetta silloin, kun olen jossain poissa - ihanaa yhteistä aikaa heille - Olen sanonut miehelleni, että loukkaa, kun ei voi pyytää äitiään kylään, kun minäkin olen paikalla - Mieheni mukaan hän ei tee tätä minua loukatakseen, vaan puhtaasti siksi, että äidin ei tarvitse olla yksin ja koska hänelle sopii hyvin, että äiti tulee meille, koska äiti tykkää käydä lähimetsässä jne...
Mieheni hoitaa parisuhdettamme myös niin, että hakee äitiään lounalle jonnekin lounasravintolaan about kerran viikossa - Minä en tiedä tästä mieheni kautta, olen vain sattunut kuulemaan muilta, että näin on - Puhuin asiasta miehelleni, joka sanoi tekevänsä näin, koska se on varmasti äidille tärkeää - En epäile, etteikö olisi, mutta hoitaisi ensin tämän meidän suhteen ja sitten vasta muut, niin ei tuntuisi pahalta, vaan voisin olla iloinen, että rakkautta ja välittämistä riittää vielä minunkin jälkeeni muille jakaa - Nyt paha olo tulee siitä, kun minut on totaalisesti unohdettu ja äitiä, tytärtä ja poikaa kyllä muistetaan ja niitä suhteita hoidetaan :( - Aikuinen tytärkin saa sohvalla jalkahierontaa täällä käydessään.
Mukavaa Joulun aikaa kaikille ja paljon risuja tuhmille anopeille ja appiukoille ja miniöille ja siipoille ;)
Minä oon seurustellu poikaystäväni/miesystäväni kanssa nyt kohta 7 vuotta. Hän on pari vuotta vanhempi. Hänellä on kaksi siskoa, 30 ja 25v. Heillä on myös kaksi paljon nuorempaa pikkusisarusta. Miehen vanhemmat erosivat hiljattain ja anoppi otti samantien uuden ukon. Anoppi ei ole koskaan ollut kiinnostunut minun tekemisistäni tai minun kuulumisistani. Olen älyttöman väsynyt siihen teatteriin mitä tuossa perheessä pidetään yllä, ollaan muka niin rikkaita ja omistetaan pelit ja pensselit jne jne vaikka todellisuudessa elellään velkahelvetissä pikavippien voimilla.
Koskaan ei ole tullut heiltä (anoppi ja siskot)joulukortteja ym muita minun nimelläni.. emme edelleenkään virallisesti asu yhdessä, vaan miehen posti menee hänen isänsä luo. Kortit tulevat minun luokseni, minun osoitteellani mutta eivät minun nimelläni. Samoin lahjat ja muut.. Ainainen kysely: Tekeekö tuo tyttö edes sulle mitää ruokaa??? Peseekö se edes sun pyykkiä??? Tänne tungetaan kylään milloin huvittaa ja lääpitään ja tutkitaan jokapaikka. Siinä ei kauheasti vieraat lämmitä kun tekee n.14tuntista työpäivää. Jos jonnekkin on pakko miehen kanssa lähteä, eli siskonsa lapsen synttärit, niin minulle ei puhu siellä kukaan ja aina on jotain vialla, esim. omituiset vaatteet ym..
Joulun tulo ahdistaa, kun anoppi haluaa meidät sinne. Ja Siskot komentaa ostamaan pikkusisaruksille sitä ja tätä, tai ostavat itse ja haluat meiltä sitten väkisin lahjoihin osuutta jälkikäteen. Minä haluaisin mennä jouluna (sen ajan mitä olen hereillä ja kotona, luojan kiitos olen koko joulun töissä) omien sukulaisteni luo ja mies haluaa olla minun seurassani, muttakun anoppi tästä kuulee, ettei mies menekään sinne niin minä saan syyt ja olen perheen rikkoja jne...
auttakaaa......
Kaksikymmentäviisivuotias,nelitoistatuntiset työpäivät ja joulu töissä. Lisäksi kälynkaimojen kersat ja anopinretales. Joopa, siinä on kaksvitosella elämän oppia tulevan varrelle.
Jos tahdot hyvän neuvon, niin tässä: miksi ihmeessä keräät itseesi kaunaa, ajattele ensin sinua, toiseksi miestä- vai mikä se nyt oli-ja kolmanneksi työaikojasi. Karsi joku, ellet tahdo anoppia ja jälkeläisiään karsia. Aloita yhdestä: 1)pätkäse poikki lahjakierre,jatka toisesta 2) Kysy anopilta- vai mikä se oli, että haluaako se kuulla sinun näkökulmasi totuudesta. Jos, niin kerrot, että lama syö lahoksi lattialankkuja ilman teatraalisuuttakin. 3) Älä ihmeessä mene naimisiin miehen kanssa, jolla on nuin pintaliitoinen lähisuku.
Jos edellämainitut tuntuvat kahjoilta neuvoilta, voit luottaa siihen, että ikä korjaa potin ja ymmärrys lisääntyy niin itseä kuin muita kohtaan. Ihminen on raakile kaiken ikää, jotkut yksilöt kehittyvät sen suuremmitta kolhuitta. Vittumaisia sukulaisia piisaa aina. Ellet huomaa omassa suvussasi, niin odota rauhassa perinnönjaon hetkeä:)
Eikun karsimaan ja elämään.
Ota vaan rauhallisesti syyt niskoillesi että olet perheenrikkoja, vaikka mitä tekisit niin kuitenkin saat syyt niskoillesi, parempi siis sanoa että et voi mennä jouluna sinne koska on muita kiireitä. Kyllä se anoppi ajan kanssa rauhoittuu ja hyväksyy että sinullakin on oma elämä josta haluat päättää. Ja jos ei hyväksy niin et saa hyväksyntää vaikka mitä tekisit. Niin yksinkertaista se on. Äläkä turhaan stressaannu, jämäkästi ja ystävällisesti vaan oma näkökulma että sori vaan mutta asiat on nyt näin.
jos ja kun ei ne tykkää, niin turhaan enää miettii että pitävätkö sinua perheen rikkojana, sitä mieltä varmaan jo olleet, niin ei mitään menetettävää. itse en enää jaksa ájatella mitä ajattelevat, teen niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. pää asia että mieheni ja minun välit ovat hyvät, hän on se ketä rakastan, ei anoppi.
tyttö 23v
Tottakai teillä on oikeus ja "velvollisuuskin" viettää Joulua joskus myöskin sinun sukusi kanssa, molemmat suvut kun on ihan yhtä tärkeitä.
Tai voitteha viettää ihan keskenänne ns.nuorenparin Joulua, jos te molemmat sellaisen haluatte. Päätös on ihan teidän kahden sinun ja miehesi.
Oikein leppoisaa Joulun aikaa!
No herttinen! SINUN elämäsi on SINUN elämäsi, eikä miehesi sukulaisten!
--elä ja tee juuri niinkuin ITSE haluat ja jollei se käy miehen sukulaisille, niin anna olla käymättä! --yhtään lahjaa ei tarvitse ostaa velvollisuudesta!
--yhtään vierasta ei tarvitse ottaa vastaan kotiinsa velvollisuudesta! --AIKUISELLE miehelle EI tarvitse kokata, EIKÄ hänen pyykkejään tarvitse pestä -osaa ne itsekkin.
--ja vieraita voi pyytää poistumaan, jos asiattomuuksia alkaa satelemaan.. välittömästi!
--älä ihmeessä tuhlaa omaa aikaasi, energiaasi ja elämääsi miehesi sukulaisiin, vaan elä omaa elämääsi -miehesi valitkoon itse , mitä hän haluaa tehdä ja miten elää.
Kuulostaa niin tutulta. Itse olen melko samanlaisessa tilanteessa. Neuvoksi voisin antaa sen, että koita keskittyä vain itseesi ja mieheesi ja teidän parisuhteeseenne. Sehän on tärkeintä. Yritä olla välittämättä anopin ym. ilkeistä puheista vaikka se vaikeaa onkin, tiedän. Voit ehdottaa miehellesi, että vietätte joulun kahdestaan. Ei anopille tarvitse asiaa sen tarkemmin perustella. Tai käväisette vain pikaisesti anoppilassa. Ja mitä tuohon lahja-asiaan tulee, voit siskoille ystävällisesti sanoa, että te yhdessä miehesi kanssa päätätte mitä ostatte. Ei sinun tarvitse heitä mielistellä ja väkisin olla tekemisissä kun he kerran käyttäytyvät noin sinua kohtaan. Kyllä miehesi sen ymmärtää, tai ainakin pitäisi ymmärtää... voimia sinulle!! :)
Muistuu mieleen eräs "vanha viisaus", et mistä ne äkäset ja ilkeät anopit tulevat? -Hyvistä miniöistä!
Hmm.. Anoppi. Tuo sanahirviö ja kylmän puistatuksen tuoja. Jonkun miniäksihän hekin ovat joskus tulleet.. Kenties omaksi osaksi tullut kelju kohtelu voi saada aikaiseksi ketjureaktion, et ilman syytäkin ehkä laitetaan se sitten kiertoon.
Myönnän, ei itselläkään ole aina 24/7 päivänsäde-olotila.. Joskus voi pahaa tahtomattaankin ärjäistä jollekin, joka sopivasti on siinä just nyt.
Ehkäpä olen siitä outo, mutta mulla on anoppi, joka on tosi kiva. Niin.. Ja hällä on mun numero ja mulla sen. Yhteistyö ja avunanto toimii molemminpäin. Mä käyn kahvilla anopin luona, ihan ilman miestäkin tai hänen kanssaan!
itse olen vuosi sitten eronnu 50v mies nyt uus nainen hakuses mut tän ikäsenä hyvä puoli ku ei saa sitä vittumaista anoppii ku kaikki taitaa olla jo haudassa
Tyttäreni on 47v ja vävy 50v.
Aion elää vielä piiitkäään.
Jos en satu kuolemaan.
kestää tuollaista,samalla mitalla takaisin. Tuo kyllä kuulostaa siltä että anoppi tietää mitä tekee. Oma anoppini näki lapsenlapsensa ensimmäisen kerran poikansa hautajaisissa (ei halunnut muuten nähdä) ja lapset olivat silloin 2 ja 5-vuotiaita! Hautajaisiin lasten kanssa mentiin mutta aika selväksi tehtiin että muistotilaisuuten ei ole asiaa. Tässä ei tosiaan ollut taustalla mitään riitoja ym. koska anoppini ei ollut minua montaa kertaa nähnyt, haukkui vain kaikille ja mieheni ex-vaimoa ylisti! Ajatteli kai että ex-vaimo oli jotenkin parempi kuin minä, eikä sitten halunnut minuun tai lapsiin tutustua. Miehen kuoleman jälkeen aloimme jotenkin tulla toimeen mutta nykyisin anoppia tapaamassa käy vain lapset. Tällaisiakin siis on...
Joo on tuo anoppi juttu sellaista meininkiä ettei tosikaan. Muutin keväällä mieheni luokse maalle jossa siis tietty olivat vielä vanha pariskuntakin... Koska "äitee" hoiti lypsylehmät ja mies sen kaiken muun... niin nyt kun minä olen tullut taloon navetta jäi onneksi kokonaan minun hoitooni heti alusta asti, josta olen pirun tyytyväinen että hän siitä luopui... mutta tuvan asioihin ei minulla ole puuttumista. Kesällä kun oltiin tehty sauna remonttia niin sanoin vain päivällä että määpäs ny siivoon tuon kuistin ku ei kerran enää remppa miehet tuu sotkee, ni Anoppi sanoin vain yks kantaa että älä sää ala huseeraamaan kyllä mää nyt sen saan siivottuu mee sää navetalle vaan siivoilee! Siitä ajattelin sitten että hoitaakot sitten talon siivoukset. En koske enkä puutu. olkoot vaikka kui likasta joka mua sieppaa välil ku villakoirat juoksee edellä ja perässä... Ja jos olen laittanu ruokaa kun vanha väki on ollut pois niin ei koskekaa mun tekemään ruokaa "on muulemma niin omituisen näköistä ettei tiedä mitä se..." (omena kiisselii kun olin raastanu omenan palat) Meillä ei komminukoikoida juuri ollenkaa mistää ja jos tulen tupaan ku he juttelevat niin juttelu keskeytyy täysin tai sitten vain päätetään se sillee etten saisi ymmärretyksi mistä olis kyse... Mutta mieheni kuitenki sitten kertoo mulle asioita kun olemme kaksin. Sitten anoppi ei tee mulle ruokaa jos on nii että mies väki on reisus jotta eivät tuu syömää kotii nii en minäkää saa sitten ruokaa. ei edes ole mikroo jossa voisi lämmittää jotai... tehä sitten vain leipää tai syödä myslii tms... Mutta onneksi ovat nyt ilmeisesti ens vuoden puolel muuttaa pois täältä 50km päähä. huh sanon minä... kunhan se nyt oikeesti vain toteutuisi... me "nuoret" ollaan jo 30 ja mieheni hieman vanhempi... mutta kuitenki huomaan kuinka ilkee anoppi on minua kohtaan... se pirullinen luonne...
ex-anopilla ex-miniällä.Välit olivat normaalit puolin ja toisin myös naimisissa ollessamme.Ero tuli kun ex-mieheni löysi uuden (anoppini ainoa lapsi).Eron jälkeenkin välit ex- anoppiin tosi hyvät,joka jouluaatto apen kanssa minun ja poikieni luona aattoa viettämässä,muutenkin pidämme yhteyttä.Nyt appi jo kuollut mutta mummo tulee vielä.En koskaan sanonut anopiksi vaan aina mummoksi koska koin hänet niin läheiseksi.Itseltäni vanhemmat kuolleet jo nuorena.
Nyt lapseni jo aikuisia ja perheen perustaneita.Kortit menee aina molempien nimellä ja jokainen saa oman lahjansa.
Sanoin aina pojille etten koskaan tule sotkemaan elämäänne,tulen kun apua pyydetään.
Ja niin taas yhteen kokoonnumme mummoa myöten jouluaattona.
Tosin olen joskus miettinyt mitä poikansa ajattelee vaimonsa kanssa tilanteesta (heillä ei lapsia),ovat kuitenkin kanssakäymisissä normaalisti.Että näin meillä.
Kirjoituksesi antaa uskoa siihen ettei kaikki anoppi-miniä suhteet ole ihan läpimätiä. Asiat sujuu kun ihmiset ovat hieman valmiita joustamaan asenteistaan.
Oikein Hyvää Joulunaikaa teille kaikille!
Meilläkin on ollut anopin kanssa hyvät välit koko sen ajan, joka on tunnettu eli 24 vuotta. Koskaan anoppi ei ole puuttunut meidän asioihin, on aina auttanut ja ollut tukena, kun sitä on tarvittu. Jos lastenhoitoapua on tarvittu, anoppi on tullut meille tai lapset menneet anopille. Ollaan kyläilty puolin ja toisin, autettu toisiamme milloin käytönnön asioissa milloin taloudellisesti. Yhteyttä pidetään useita kertoja viikossa. Olen ollut monet kesät anopin, hänen miehensä ja lasteni kanssa mökillä parikin viikkoa ja hyvin on mennyt. Iltaisin istuttiin keittiön pöydän ääressä viinilasit nenän edessä ja juteltiin kaiken maailman juttuja. Ollaan käyty risteilyillä kahdestaan.
Anoppi jaksaa aina kehua tutuille ja vieraille, kuinka mukava ja taitava miniä hänellä on. Sitä ovat monet ääneen ihmetelleet, miten anoppi voi niin paljon kehua miniäänsä. Olen minäkin anoppia kehunut.
Kun oma äitini kuoli vuosia sitten, se oli minulle todella kova paikka. Anoppi lohdutti ja sanoi haluavansa olla minulle äiti.
Menneenä kesänä erosin miehestäni. Anoppi sanoi, että tapahtui mitä hyvänsä, hän ei ikinä hylkää minua, vaan pysyy aina ystävänäni. Käski lähteä ulos tapaamaan muita miehiä, lupasi tulla siksi aikaa lastenvahdiksi.
Anopille alkaa ikää kertyä, liki 80 vuotta. Ensi viikolla anoppi tulee miehensä kanssa meille joulun viettoon niin kuin monina vuosina ennenkin. Toivottavasti on vielä monta yhteistä vuotta jäljellä.
Anoppeja ja varmaan ehkä muitakin ihmisiä on näköjään kahta sorttia. On niitä anoppeja jotka ottavat ihmisen ihmisenä ja niitä anoppeja jotka pitävät vain omia lapsiaan ihmisinä.Omistin äidin joka arvosti lastensa puolisoita,oli reilu kaikkia kohtaan.Itse myöskin nyt,olen onnellinen lasteni puolisoista,kaikki ovat erilaisia , eikä heidän tarvitse minun luontoisia ollakkaan. Yritän kannustaa miniöitäni ja vävyjäni.Ja aina jos apua pyytävät,haluan auttaa missä pystyn.Kunnioitan lasteni valintoja,ei minun äitinä ja anoppina muuta tarvitsekkaan.Minulla on oma elämä.
ei tule olemaan helppoa teilläkään koska suomalainen kulttuuri on aikojen alusta luonnut käsitykset Pahasta Anopista ja joka sukupolvi jatkaa sitä käsitystä siksi niitä riitoja on anoppien ja miniöiden välillä.
Minä sain miniän 10v sitten.Heti alusta asti hän alkoi kutsua minua anopiksi ylimielisesti, siis minulla ei ollut hänen mielestä mitään muuta nimeä.Ei se kyllä lähennä mitenkään väleä.
Sanoin hänelle, että turhaa tässä anopitellaan sano vain minua nimeltä joka on ...ei se loppunut ja asenne oli "anoppia"kohtaan omituinen.
Kutsui hän omaa miestäänkin "jätkäksi"jo alusta alkaen.En koskaan puuttunut heidän asiohin enkä antanut neuvoa.Minulla on oma elämä ja heillä oma.
Minä ole ollut aina siisti ihminen, mutta minua loukkasi se että hän tulee meille kylään tiskirätin ja pesuainepullon kanssa!!Sanoin että kyllä minulla on näitä välineitä ettei olisi tarvinnut ostaa.Hän sanoi että "minun äiti siivoaa joka päivä ja käytttää hammasharjaa pienten kolojen siivouksessa" APUA!!!
kyläily on yhtä painajaista.Meillä ei yksinkertaisesti ole mitään puhumista.
Hän istuu hiljaa ja lukee lehtiä tai katsoo TV:tä kaikki jutun aihe pitää kiskoa ja niihin saa yksioikoisen vastauksen.Siitä hän pitää jos alkaisin moittia muita perheen jäseniä silloin hän innostuu mutta kun en ole luonteeltani joka puhuu paskaa toisista selän takana.
Eikä hän halunnut tuoda lapsiaankaan meille oli jopa sanonut että ei halua jättää hoitoon minulle kun ei luota minun taitoihin.On se kumma kun toisen miniän lapset ovat hoidossa ja innolla tulevat ukin ja mummon luokse.Toisen miniän kanssa on hyvät välit.Enkä ole koskaan moittinut toiselle toista selän takana.
Että tälläinen Anoppi minä olen......Halusin tuoda myös tämän puolen asiasta esille kun aina tuntuu, että se anopissa on se vika...eikä katsota omaa napaa.
Suomea on tuollainen tapa,laittaa kutsu vain miehen nimellä?.No niin kyllähän sen huomaa...
Hmm..mmm. On lukijoita jotka ei näköjään osanneet lukea oikein. Ei erikeseen ns. kutsukorttia ole lähetetty. Mie ainaski loukkaantuisin jos meidän perheelle vain sanotaan että tuu Mika syömään tai tuu Mika käymään. Meilläpäin tuo kyllä ymmäretään yksikkö muodoksi :D Yleensähän sanottn mm. näin hei, tulkaa syömään, käymään,.....jne. Eriasia tietty jos ystävä tai vastaava pyytää, mutta nuoki iltamat sovitaan kuitenkin erikseen aviopuolison kanssa! Voi herranpieksut jos lahjatkin on vain Mikan nimellä...hah, haha. kortitki osoteeseen Mika XXXXXXX hyvää Joulu tv. Äiti :))))) Kyllä tuo on suoraansanottuna ilkeilyä. Ei kukaan voi noin typerä olla. Toivottavasti anoppis saa tuta ilkeilynsä vielä.